Te, joilla raskaus on jatkunut ilman keskenmenoja

Yhdessä raskaudessa voi saada vain yhden keskenmenon.

Raskausaika oli ainakin lopussa melkoinen koettelemus. Pahinta oli loppuraskauden paha unettomuus. Laskin sen lisäksi melkein 30 vaivaa joita oli matkan varrella ollut. 1,5 viikkoa yli lasketun ajan syntyi 4,3 kg tyttö. Synnytys on taas oma lukunsa eikä mennyt ihan putkeen sekään mutta nykyään minula on 1,5 v rakas, ihana, mainio tyttö ja jokainen asia tuosta edeltävästä ajasta on pientä. Se pelkääminen taitaa kuulua asiaan.

Yritä olla murehtimatta. Keskenmenoa ei voi estää eikä aiheuttaa, se tapahtuu jos on tapahtuakseen. Ja sinänsä hyvä että tapahtuu, koska keskenmeno kertoo siitä että raskaudessa tai sikiössä on jotain "vikaa".

Kyllähän valtavasti raskauksia jatkuu ja päättyy aivan normaalisti ja onnellisesti.

Jossain muistan myös kuulleeni, että valtaosa keskenmenoista tapahtuu heti hedelmöittymisen yhteydessä niin, ettei äiti edes tiedä olleensa raskaana.

Kolmas jo menossa ja kaikki raskaudet päättyneet synnytykseen. Ongelmaahan oli jos jonkinlaista jokaisessa, alkaen pitkään jatkuneesta pahoinvoinnista raskausmyrkytykseen ja toinen vauvoista vietiin teholle kun sai tulehduksen vihreästä lapsivedestä. Kerran oksensin kaaressa seinään, kun en ehtinyt kuin kääntyä, kun pahoinvointi yllätti. Terveet lapset kuitenkin kaksi ensimmäistä olleet, jos synnytyksessä ei ihmeitä käy niin kolmaskin. Toinen päätti syntyä kolme viikkoa etuajassa, toinen kaksi viikkoa yli menneenä. Vaikein kuitenkin alkaa vasta synnytyksen jälkeen, jatkuva valvominen, vastuu, komentamien, särky, hermon kiristys, itseensä puolisoonsa ja lapsiinsa pettyminen. Eipä tätä kuitenkaan vaihtaisi :)

Aluille lähti parissa kuukaudessa, ei epäilystäkään mistään tuollaisesta. Toki tiedostin riskin, muttei tiputteluja tai mitään outoja oloja. Maha vaan kasvoi. Jännitin jo sitä, kun muutamalle kaverille kerroin jo ennen ultraa, että jos ei hatkukaan. Mutta heille olisin kertonut keskenmenosta joka tapauksessa.. Ei ollut sitten pelkoa siitä. Tuolla tuo 1,5-vuotias on isänsä kanssa syömässä.

Kiitos. :) Kiva lukea näitäkin välillä.

Mulla takana 2 raskautta, 2 täysiaikaista vauvaa 40+1 ja 39+3. Raskauden aikana ei muita harmeja kuin harjoistusupistuksia, mutta ei muutoksia kohdunsuulla ennen viimeisiä viikkoja

Meillä on kaksi lasta, kumpikin saaneet alkunsa ekasta yrityskierrosta ja alun pientä pahoinvointia huolimatta oikein hyvin menneet raskaudet. Lapset syntyivät pari päivää laskettujen aikojen jälkeen, terveinä ja hyväkuntoisina. :)

Tsemppiä raskauteen, AP,

Raskautta nyt 9. viikolla, enkä pelkää keskenmenoa. Töissä jouduin jo kertomaan jo heti plussattuani, etten olisi joutunut käsitellä sytostaatteja. Välillä ollut repivää tunnetta kohdussa, mut voi kuulua asiaan raskaudessa. Jos keskenmeno tulee, niin sitten tulee, todennäköisesti alkiossa olisi silloin joku kromosomivika ja ajattelen et parempi sitten että "luonto korjaaa" . Ei sekään olisi oikein, että oma lapsi sinnittelisi esim pari päivää hengissä, parasta et jo alussa menee kesken jos kaikki ei ole kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Yhdessä raskaudessa voi saada vain yhden keskenmenon.

Monikkoraskauksissa voi ja usein tuleekin useampi erillinen keskenmeno.

Kaksi raskautta, ei keskenmenoja ja kaksi lasta. Toinen vauva syntyi keskosena, raskaudessa oli ongelmia.

Raskaaksi tuleminen kesti kolme vuotta, mutta raskausaika oli helppo ja terve lapsi syntyi rv 40+6. Synnytys ei mennyt ihan hyvin, mutta siitäkin selvisi hengissä.

No varmasti pelottaa jos kierit ympäri nettiä keskenmenotarinoita keräillen. 10-15% todetuista raskauksista menee kesken. Kun tohon vielä katotaan mukaan kaikki riskitekijät kuten tupakka, päihteet, epäterveelliset elämäntavat, korkea ikä, monikkoraskaudet sairaudet yms. ja jos sulla ei näitä oo niin voitais varmaankin sanoa että sulla on 90% tsäänssit että kaikki menee hyvin. Keskenmeno on monille tosi kipeä paikka ja siihen liittyy paljon asioita niin totta kai siitä puhutaan paljon. Ja murehtiminen ei ainakaan positiivisesti vaikuta sun raskauteen, joten koita ottaa rennosti. Tervetuloa äitiyteen, ikuisen huolehtimisen viidakkoon!

Kaksi raskautta ja niistä tuloksena kaksi ihanaa lasta. Muistan kuinka itseäkin häiritsi raskausaikana, että kaikista ongelmista ja keskenmenoista on paljon keskusteluja mutta ei niinkään siitä, että kaikki menee kyllä useimmiten hyvin. Siksi halusin osallistua tähän ketjuun.

Neljä raskautta, joissa kolme ekaa meni oppikirjan mukaan ja se neljäs ja viimeinen meni sitten kesken. Mut mulla onkin jo 40v ikää, joten tämä viimeinen oli jo melkein oletettavaakin mennä joltakin osin pieleen.

Älä murehdi, vaan nauti jokaisesta päivästä raskaana. Niistä viimeisistäkin sitten raskausviikolla 42+! Onnea matkaan! :) <3

Vierailija kirjoitti:

No varmasti pelottaa jos kierit ympäri nettiä keskenmenotarinoita keräillen. 10-15% todetuista raskauksista menee kesken. Kun tohon vielä katotaan mukaan kaikki riskitekijät kuten tupakka, päihteet, epäterveelliset elämäntavat, korkea ikä, monikkoraskaudet sairaudet yms. ja jos sulla ei näitä oo niin voitais varmaankin sanoa että sulla on 90% tsäänssit että kaikki menee hyvin. Keskenmeno on monille tosi kipeä paikka ja siihen liittyy paljon asioita niin totta kai siitä puhutaan paljon. Ja murehtiminen ei ainakaan positiivisesti vaikuta sun raskauteen, joten koita ottaa rennosti. Tervetuloa äitiyteen, ikuisen huolehtimisen viidakkoon!

Kiitos. Olipa ihana viesti. :) Murehtiminen ei toden totta auta. Yritän olla miettimättä!

Ennen raskutta mietin pitkään, milloin elämäntilanne on "oikea" saada lapsi (eihän se ole koskaan optimaalinen ;) ). Sitten kun jätimme ehkäisyn pois tulin raskaaksi hetin ensimmäisen kuukauden aikana. Pidin sitä merkkinä siitä, että näin oli tarkoitettu ja täältä se meidän lapsi nyt tulee! Jotenkin en osannut yhtään huolestua mahdollisesta keskenmenosta, vaikka ihan hyvinhän se olisi voinut omalle kohdallekin osua. Tottakai jännitti aina neuvolakäynneillä sykettä kunnellessa ja ultratutkimuksissa, että onhan vauva varmasti terve, mutta kaverimme oli aika liikkuvainen tyyppi, joten siitä jatkuvasta möyryämisestäkin tuli sellainen elinvoimainen fiilis. Raskaus kesti ihan tappiin eli 42 vko, minkä jälkeen hyvin ymmärsin, miksi sitä kutsutaan nimenomaan salalla "raskaus". Synnytyksessä kaikki ei mennyt ihan putkeen - lapsella kaikki onneksi ok - minulle tuli ylimääräistä komplikaatiota ja toipuminen oli jäkeenpäin todella hidasta. Oli siinä kaikenlaisia imetykseen ja synnytyksen jälkeiseen masennukseen liittyviä haasteita, mutta ne tuntuvat onneksi kaukaisilta, kun nyt katsoo tuota ihanaa 2v7kk pikkukaveria! 

Tsemppiä sinulle, AP!  Todennäköisesti kaikki menee hyvin ja on turha murehtia asioita, joihin ei itse pysty vaikuttamaan :)