Hyväpalkkainen ankea työ vai pienipalkkainen mukava työ?

Hyväpalkkainen ankea työ ehdottomasti olisi ainakin minun valintani, mikäli se ei vaadi enempää kuin sen 40h/viikko ajankäyttöä. Vapaa-ajan voi suunnitella minkälaiseksi haluaa ja tehdä silloin itseä kiinnostavia juttuja ja varallisuus antaa mahdolllisuuden matkustella ja panostaa asumiseen. Näin itse valitsin.

Toki jos työ vaikuttaa vapaa-aikaan mielialaa laskevasti, kannattaa arvioida onko se ylimääräisen rahan arvoista. Korkea elämänlaatu ja hyvä mieli ennen kaikkea :)

Ei kumpikaan. Mieluummin olen työtttömänä kuin töissä.

Vaihtoehtona on siis, että tekisit tuota ankeaa työtä mahdollisesti lopun työelämääsi, eli noin 35 vuotta vielä. Haluatko sitä? Vai kokeiletko mieluummin jotain muuta, kun vielä olet työnantajille kelpaavassa iässä?

Jos ei ole pakottavaa taloudellista tarvetta, valitsisin sen uuden työn. Jos kyllästyt, voit ehkä palata nykyiselle alallesi. Tuletko katumaan kun 70-vuotiaana eläkeläisenä katsot elämääsi taaksepäin?

Kyllä itse valitsisin varmasti mielekkään työn huonommalla palkalla, mutta riippuisi vähän muustakin. Esim muutto nyt vaatisi sitten lapsiltakin muutosta. Näen työn kuitenkin aika merkittävänä juttuna omassa elämässä ja sen mielekkyys yms on palkkaa tärkeämpi.

No, minä ainakin aion tehdä tätä hyväpalkkaista mutta ankeaa työtäni eläkeikään asti! Olen nyt 41-vuotias. Minulla myös noin että työ ei ole mitään ahdistavaa kauhua vaan vain tylsää ja tympeää. Ja jos näin on, se on vain asennekysymys kuinka helvettiä siitä itselleen tekee, tai kuinka siedettävää.

Minä nautin niin paljon hyvän palkan tuomista mahdollisuuksista, että olen päättänyt suhtautua työhön niin että ei sen kivaa tarvi ollakaan, kunhan on siedettävää niin ok. Eihän se kuitenkaan ole kuin 8 tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa. Ja välillä on kesälomiakin. Toisaalta epäilen ettei mikään työ, sitten kun sitä tekee leipätyökseen joka päivä, ole niin ihmeellistä ja ihanaa. Tiedän meinaan kutsumusammatteihinsa menneitäkin, jotka 35-45 ikävälillä ovat ihan loppu koko hommaansa ja kyllästyttää kauheasti.

Jos palkka on noin hyvä, eikä työ ole stressaavaa, niin haittaako se niin paljoa että työ on tylsää? Itse uskon että on mukavampaa olla tylsässä työssä, kuin stressaavassa työssä. Työ on vain työtä, eikä sen takia viitsisi ottaa paineita ja stressata itseään. Stressi pilaa koko elämän, vapaa-aikaa myöten, ja saattaa pitkään jatkuessaan vahingoittaa terveyttäkin.

Riippuu siitä, kuinka heikosta palkasta puhutaan, kuinka tottunut olet nykyiseen elintasoosi ja kuinka helppoa olisi vaihtaa takaisin vanhoihin hommiin.

Itse olen edelleen opiskelija ja käyn vain osa-aikatöissä eli valitsisin silmää räpäyttämättä sen huonopalkkaisen, mutta mukavan työn. (Jos ei siis puhuta mistään oikeati tosi kehnosta alle 2k kuussa palkasta. Verrattuna neljään tonniin toi rajoittaisi elämää jo niin paljon, että ei musta olisi sen arvoista niin kauan kun 4k duuni ei olisi mikään moraalisesti arveluttava työpaikkakiusaamishelvetti, vaan pelkästään vähän puuduttavaa.) Jos palkka olisi ihan asiallinen, mun elintaso - joka ei nytkään ole huono - paranisi joka tapauksessa ja koska sillä rahalla eläisi mukavasti tuntuisi hassulta valita polttaa 40 h viikossa johonkin tosi ankeaan. Sit kun tietty elintaso on saavutettu, aika muuttuu musta arvokkaammaksi kuin raha.

Jos olisin sen sijaan jo tottunut ansaitsemaan 4k kuussa, miettisin pidempään. Listaisin kaikki ne asiat, joista pienemmällä palkalla joutuisin luopumaan ja pohtisin, arvostanko enemmän niitä vaiko töissä kuluttamaani aikaa. Saavutetuista eduista on kuitenkin aina vähän kivuliasta tinkiä.

Valintaan vaikuttaisi myös se, kuinka helppoa olisi työllistyä takaisin vanhalle alalle. Jos vanhalle alalle voisi vaihtaa vielä takaisin (vaikka palkka jäisikin hieman pienemmäksi tai en pääsisi enää samaan taloon), kokeilisin alanvaihtoa empimättä. Työuraa ois kuitenkin sun iässä vielä 35 vuotta jäljellä. Se tekee 1820 kappaletta 40 tunnin viikkoja miinus lomat. Riski tuntuisi todellakin ottamisen arvoiselta, jos mikään ovi ei edes sulleutuisi pysyvästi.

Mitä työtä tarkalleenottaen teet? Tuo olisi ehdoton unelmani, olisi sitten virtaa vielä vapaallakin ja raha riittäisi elämiseenkin. Mielenkiintoinen, raskas ja huonostipalkattu työ ei ainakaan ole minua varten vaikka miten työtäni rakastankin. Ei vain jaksa.

Jos työni olisi perusmukavaa ja sen ainoa puute on tylsyys, en tosiaankaan vaihtaisi alaa. Toinen juttu olisi, jos työ saisi minut voimaan pahoin ja inhoaisin sitä. En ajattele, että minun pitäisi saada suurimmat sävärit työstäni, vaan sen tehtävä on rahoittaa omat intohimoni. Jos päivätyö on helppoa ja, kuten 8 sanoo, jättää virtaa vapaa-ajalle, järjestely kuulostaa ihan hyvältä.

Itse tein huonompipalkkasempaa työtä, sen mukavuuden vuoksi. Työ on iso osa elämää ja mielummin teen työni tyytyväisenä, kuin kyllästyneenä. Mitä sillä rahalla tekee jos ei ole onnellinen? Helpottaahan se elämää toki, mutta mielummin olisit varmaan myös työhösi tyytyväinen? Itsellä vaikutti ihan arkiseen onnellisuuteen mukavampi työ.

Kiitos hyvistä vastauksista. Elintason alentaminen on vaikea juttu, mutta kyllä työ vaikuttaa minulla tosi paljon mielialaan vapaa-aikanakin. Kun tarpoo ne ankeat 8 tuntia päivästä läpi niin sen jälkeen on aika vaikea tuosta vaan piristyä, kun menee illalla kotiin. Enkä varmasti halua tehdä tätä hommaa seuraavia 35 vuotta!

Uudella alalla on mahdollista saada aikanaan yhtä hyvää palkkaa ja ehkä parempaakin. Tietysti se vie monta vuotta aikaa ja vaatii uuden opettelua, vaivannäköä jne., mutta nyt se tuntuu vain hyvältä asialta. Nykyinen työ on tuntunut ikävältä jo useamman vuoden, enkä löydä siitä enää mitään ilonaiheita.

Olen opiskellut lisää sen takia, että voisin muuttaa elämääni, mutta nyt kun se on ajankohtaista niin pelottaa ottaa lopullinen askel. Luulenpa, että kuitenkin otan sen. Alan hakea töitä uudelta alalta. Työ on minulle tosi tärkeä asia ja olen niin kunnianhimoinen, että paikalleen pysähtynyt puurtaminen tuhoaa elämäniloni. Tietysti tämä vaikuttaa perheeseenkin, mutta päätän silti itse, millä alalla työskentelen. Perheessä tehdään sellaisia valintoja, että kaikki voivat elää onnellista elämää. Aina tulee eteen muutoksia, ja minä näen ne positiivisina asioina, mahdollisuuksina. Saman asenteen haluan opettaa lapsillenikin. Aina pitää pyrkiä eteenpäin. :)

ap

Mä valkkaisin sen kivemman työn riippumatta palkasta. Tylsä työ on parempi juttu kuin muuten kamala työ tai työpaikka, mutta ei sitäkään vuosikymmeniä jaksa. 

Sinulla on ihan hyvin pullat uunissa, hyvä palkka kuitenkin. Voisi olla kuten minulla, tylsä ja mitäänsanomaton työ ilman urakehitysmahdollisuuksia ja vielä huono palkka, 2800 e/kk. Eikä oikein vaihtamallakaan parane kun tarjontaa ei ole. Nyt ymmärrän miksi jotkut haaveilee eläkkeestä jo nelikymppisinä...

Itse teen p*skaa yksitoikkoista työtä ja p*skalla palkalla...mitähän tässä kohtaa pitäisi tehdä? Opiskelu ei oikein tule kuuloonkaan tässä elämäntilanteessa ja ei ole hajuakaan mitä oikeasti haluaisin edes tehdä.

Minä olen aina tehnyt töitä vain ja ainoastaan rahan takia. Valitsisin noista sen parempipalkkaisen.

Pienipalkkainen mukava työ 😍 

Mää vaihdoin paskapalkalle eli 11.75 e per tunti. En ole katunut; töissä on kivaa, pomo on kiva, työkaverit on kivoja ja rakastan työtäni. Innoissani lähden töihin, ei enää itketä aamuisin ja saan nukuttua öisin. Suosittelen.

Pienipalkkainen, koska siinä voi ottaa rennosti kun tietää, ettei sillä palkalla paikkaan ole tunkua.

Itse olen asuntolainani maksanut jo, mutta tiedän ettei kaikilla helsinkiläisillä ole näin.

Jos pelkästä rahasta olisi kyse olisin työtön enkä osa-aikatyössä.Työkkärin kuulustelut on liian karseita.

Ei raha auta jos joka päivä ketuttaa mennä töihin! Toki hyvästä palkasta voisi säästää ja samalla etsia mukavaa työtä.