en rakasta enää miestäni, mutta pelkään että en pärjää yksin !
enemmän kuin mitään muuta haluaisin etsiä oman asunnon ! olemme olleet mieheni (avoliitto) kanssa yhdessä 10 v, näistä vuosista 6v saman katon alla ja parin viime vuoden aikana tunteeni ovat alkaneet hitaasti mutta varmasti kuolla.
en halua suudella miestäni, kun hän tulee töistä tunnen ärtymystä enkä iloa, seksi on pakkopullaa jotta saan tyypin tukkimaan turpansa ( sinä et enää ikinä halua...)!
olemme TÄYSIN erillaisia enkä ymmärrä, mikä meidät aikoinaan yhteen ajoi !
mies viihtyy sienimetsässä, minä bändikeikoilla. minulla on tatuointeja ja pukeudun rocktyylisesti, mies on tatuoimaton ja viihtyy verkkareissa . katson mielelläni rikos & kauhusarjoja, mies katsoo uutisia sekä Pasilaa. lempiohjelmani ovat " tälläistä paskaako tässä nyt pitää katsoa?"
tuota rataa. olemme ihan eri sarjaa! :/
tiedän, että mieskin on onneton mutta on silti sitä mieltä että eroaminen ei ole ratkaisu.
ja minua suoraan sanoen pelottaa asua yksin ! lähinnä asioiden hoitaminen.. arkipäivän asiat.
minulla on luki & hahmotushäiriö. ADD sekä lieviä asbergerpiirteitä. ohjeet eivät jää millään päähän ja virallisten lappusten täyttäminen on yhtä helvettiä ! mies onkin meillä se, joka täyttää paperit ja hoitaa laskut ja muuta.
uskon, että pärjäisin muuten kyllä yksin, osaan laittaa ruokaa sun muuta mutta se asioden hoitaminen... on ollut huojentavaa, kun joku muu ottaa ohjat ja sanoo "älä sinä näihin puutu".
meillä on yhteisiä lapsia ja jälkikasvuni kyllä osaan hoitaa sekä laittaa ruokaa ja muuta, en ole idiootti. paitsi kun postissa tulee verokortti tai Kelan tarkastuslappu tai jotain.. silloin muutun todella tyhmäksi. luen ja luen, mutten ymmärrä mitä tehdä! mitä pitää kirjoittaa?
peruskoulun sain käytyä läpi mukauteúlla pienoisluokalla, ammattikoulu jäi kesken. minulla oli pahoja oppimusvaikeuksia, mutta monet asiat selittävät ADHD-diagnoosin sain vasta aikuisena! sen jälkeen, kun olin saanut jo ensimmäisen lapseni..
minulla on lääkitys, mikä auttaa mutta ei tee minusta ns "normaalia. mikään ei tee. en edes haluaisi olla täysin "normaali", mutta olisi mukavaa jos päässäni olisi vähän lyhyemmät piuhat!
että osaisin lukea käyttöohjeita, monimutkaisia ruokareseptejä tms ilman että vain tuijotan sanoja ihan pihalla.
en edes tiedä, miksi tuota vaivaa kutsutaan.. onko se addiuden sivutuote vai mikä..
puuh.. tästähän tuli novelli :D
kirjoituksen punainen lankakin taisi kadota..
Kommentit (19)
Kyllä sä pärjäät! Ukko mäkeen ja uutta matoa koukkuun.
Sinuna olisin tyytyväinen, että joku sinua katselee.
Kyllähän pelot ovat luonnollinen osa tätä elämää, mutta niiden ei kyllä pitäisi antaa vaikuttaa meidän tekemisiimme ja päätöksiimme. Elämä on monella muullakin tavalla jo niin rajallista että pelkojen ei pitäisi antaa vielä lisää rajoittaa.
Jos päätät erota, niin etkö voisi kysyä joltakulta lähipiiristäsi apua niihin käytännön asioihin jotka sinulle tuottavat vaikeuksia?
Enpä usko, että noilla diagnooseilla pärjäät ilman selväpäistä kumppania.
Ehkä tuossa tilanteessa kannattaisi alkaa miettimään yksi asia kerrallaan, miten voisit saada tuettua sitä juoksevien asioiden hoitamista. Siis ihan riippumatta siitä, muinka suhteelle käy. Voisit opetella merkkaamaan kaikki hoidettavat asiat kalenteriin, ehkä saisit jonkun tutun avustamaan laskujen maksussa verkkopankissa, eikä niitä lomakkeitakaan tarvitse osata täyttää yksin. Kävin alkuviikosta todella pitkän välin jälkeen Kela:ssa ja hämmästyin: siellä oli erilaisia pöytiä, jonka ääressä asiakkaat istuivat ja seisoivat ja virkailijat kulkivat heidän välissään, ottivat ystävällisesti kontaktia ja neuvoivat. Voisit ainakin ottaa selvää, jos et jo ole ottanut, millaista kuntoutusta sinulle olisi saatavilla. Vaikka ei tulisikaan kaikin puolin normaalia ihmistä, niin kuitenkin sopivasti tuettuna saisit hoidettua sellaisia asioita, jotka nyt ovat hankalia.
etsit nyt se oman kämpän, käsket exääsi virittämään digiboxit sun muut!
ja jos kotiin tulee hankala lappu, pyydät vaikka äitiä, siskoa, kaveria apuun!
osaat laittaa safkaa, hoidat muksut, toden.näk myös huolehdit omasta hygieniasta. en näe syytä, mikset voisi asua yksin ! tai muksujen kans.
Vierailija kirjoitti:
etsit nyt se oman kämpän, käsket exääsi virittämään digiboxit sun muut!
Voi olla että exä käskee tuossa kohtaa vaikka suksimaan kuuseen.
Mutta mites ne yhteiset lapset, missä ne sitten asuu? Eikö sekin ole nyt ihan olennainen pointti tässä päätöksessä? :0
Ota huomioon, että jos lapset on miehellä joka toinen viikko/viikonloppu, niin sulla on silloin aikaa hoitaa noita arkiasioita.
Itse inhoan kanssa kaikkia lappuja ja ylimääräistä säätämistä, enkä osaa. En vieläkään ymmärrä verokortin korjaamisesta mitään..! Olen aina vaan antanut sen olla. Viime viikolla sain kelasta kirjeen, että en saa korvausta lääkärikäynnistä, kun hakemus oli lähetetty liian myöhään (hakuaikaa 6kk). Mutta suurimman osan asioista jotenkin nyt vaan saan hoidettua itse ja osaan on maksullista apua, esim.en vaihda auton renkaita itse, en jaksa opetella sitäkin hommaa.
Jos et rakasta miestäsi, niin ei se yhdessä olo tuommoisten asioiden vuoksi kannata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
etsit nyt se oman kämpän, käsket exääsi virittämään digiboxit sun muut!
Voi olla että exä käskee tuossa kohtaa vaikka suksimaan kuuseen.
Kyllä ihmiset yllättävästi suostuu tekemään kaikenlaista, kun kysyy vaan sillä asenteella, että se nyt vaan on ihan normaalia että tämä menee näin! :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
etsit nyt se oman kämpän, käsket exääsi virittämään digiboxit sun muut!
Voi olla että exä käskee tuossa kohtaa vaikka suksimaan kuuseen.
Kyllä ihmiset yllättävästi suostuu tekemään kaikenlaista, kun kysyy vaan sillä asenteella, että se nyt vaan on ihan normaalia että tämä menee näin! :)
Joo, se onkin ihan eri asia, että pyytää apua, mutta tuommoiset exän käskemiset, ne ei oo mistään kotoisin.
Jos et todella pärjää yksin vaan joudut joka tapauksessa elämään yhdessä jonkun kanssa, silloin parasta on tietenkin, että se joku on lastesi isä. Varsinkin jos hän on halukas yhä elämään sinun kanssasi.
Toki on myös lasten etu, että saavat asua yhdessä molempien vanhempien kanssa, jos nämä eivät kuitenkaan verissä päin tappele vaan kykenevät olemaan jotakuinkin sovussa.
Kandee lähteä tai laittaa ukko pihalle. Miehet on sikoja, naiset tämän yhteiskunnan on rakentaneet ja kodit pitäneet pystyssä kautta aikain. Sä taidat alitajuisesti miettiä pärjääkö miehesi, se on meidän naisten heikko puoli, ajatellaan muita aina ensin. Nyt selkärankaa ja heitä se suhde romukoppaan se mies on sika ja loinen, kaikki ne on! Naiset pärjää yksin paljon paremmin kuin noiden holhoavien kävynkerääjien kanssa. Rokki soimaan ja mies kattomaan sitä pasilaa ja perkaamaan sieniä johonkin yksiöön, ei tuollainen vässykkä muutakaan osaa. Todennäköisesti saat vielä hyvin vapaa aikaa, tuleva exäs kuulostaa ihan joltain hiekkalaatikko vässykältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
etsit nyt se oman kämpän, käsket exääsi virittämään digiboxit sun muut!
Voi olla että exä käskee tuossa kohtaa vaikka suksimaan kuuseen.
Kyllä ihmiset yllättävästi suostuu tekemään kaikenlaista, kun kysyy vaan sillä asenteella, että se nyt vaan on ihan normaalia että tämä menee näin! :)
Itse olen niitä miehiä joita naiset panee mutta ei juuri enempää, ikävää välillä sekin mutta vielä surullisempaa on katsoa kaiken maailman touhupettereitä jotka tosiaan tekee ihan mitä vaan nainen pyytää eikä kostu siitä mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Kandee lähteä tai laittaa ukko pihalle. Miehet on sikoja, naiset tämän yhteiskunnan on rakentaneet ja kodit pitäneet pystyssä kautta aikain. Sä taidat alitajuisesti miettiä pärjääkö miehesi, se on meidän naisten heikko puoli, ajatellaan muita aina ensin. Nyt selkärankaa ja heitä se suhde romukoppaan se mies on sika ja loinen, kaikki ne on! Naiset pärjää yksin paljon paremmin kuin noiden holhoavien kävynkerääjien kanssa. Rokki soimaan ja mies kattomaan sitä pasilaa ja perkaamaan sieniä johonkin yksiöön, ei tuollainen vässykkä muutakaan osaa. Todennäköisesti saat vielä hyvin vapaa aikaa, tuleva exäs kuulostaa ihan joltain hiekkalaatikko vässykältä.
Älä nyt viitti, ap vielä uskoo sua.
Sun täytyy vaan vähitellen opetella lukemaan ja täyttämään niitä lomakkeita. Ajattele silleen, että siinä on palkintona sun loppuelämän itsenäisyys. Pyydä miestäsi neuvomaan kun tulee hankala kohta.
Lähde ja jätä lapset isälle. Ammattikoulun kesken jättänyt tampula joka ei suoriudu edes laskujen maksamisesta EI ole sopiva huoltamaan lapsia. Kyllä ne lapsetkin kasvaessaan tajuaa, ettei äidillä ole kaikki ihan kotona. Olet varmaan myös työtön? Tulevat olemaan ylpeitä.
vaikutat siltä että kun tuo tajuaa millanen paskasäkki sä oot ni heittää sut helvettiin eikä sua tuu enää kattoo ku joku väkivaltareijo. :D onnea etsintään, butterfly86
No huh. Kaikella kunnioituksella, haluaisin todellakin nähdä sen "miehen", joka kaltaistasi jaksaa katsella :o
Jätä se sika!