Aamu oli aivan kauhea taas :(

Ok, ilmoita että kokeilette, et sano mitään. Vaikka viikko? Huolehtii itse kellon, pukemiseen ha lähdön

Meillä samaa. En kyllä ole saanut perheneuvolastakaan aoua. Tai antavat jutteluaikaa mutta ei se auta mua. Neuvoja ei tule. Lapsi myöhästynyt pian kahden vuoden ajan joka päivä ja usein pous koulusta kun en saa häntä pukemaan. Kerran puettiin väkisin muttei ollut ihmismäustä. Ehkä aika auttaa..

Onkohan siellä koulussa kaikki hyvin? Haluaako mennä?

Ekaluokkalaisella on iso muutos ollut elämässään, niin tuo koulunaloitus voi selittää jotakin, vaikka siellä koulussa kaikki olisikin ok.

Vierailija kirjoitti:

Ok, ilmoita että kokeilette, et sano mitään. Vaikka viikko? Huolehtii itse kellon, pukemiseen ha lähdön

Näin me aletaan toimia kun aloitan työt. T: 2. Vastaaja

Aikaisempi herätys, että ehtii selvittää kaikki aamutaistelut ja lapsi ajoissa kouluun.  Eiköhan lapsi ala olla ajoissa pukeutuneena, kun herätys on jo viideltä. Miten luulette selvittävän niissä perheissä, joissa on koulukuljetus lapsille? Jos myöhästyy, saa olla poissa koko päivän.

Meillä on jo viidesluokkalainen ja kolmosella oleva.. taistelua käydään joka aamu.. Nyt olen sitten mennyt takaisin töihin ja homma on vielä mielenkiintoisempi. Puhelin soi viiden minuutin välein, kun kumpikin selittää toisen motanneen tai vähintään katsoneen pahasti. Lopetin vastaamisen.

Ovat kouluun ehtineet ja menneet, mutta lujaa tahtoa tämä vaatii.

Olisi joskus hauska nähdä,miten isä tai joku vieras ihminen saisi näihin ihmistaimiin vauhtia ja kouluun lähdön inhimillisemmäksi..

Meneekö varmasti tarpeeksi ajoissa nukkumaan? Meillä on heti ongelmia, jos lapsi on väsynyt. Aikataulun voi kirjoittaa/piirtää seinällekin. Tekee vaikka kellotaulun ja siihen merkkaa ilta- ja aamurutiinit. Illalla myös reppu ja vaatteet jo valmiiksi odottamaan. Karjumista muuten vähemmän ja läheisyyttä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on jo viidesluokkalainen ja kolmosella oleva.. taistelua käydään joka aamu.. Nyt olen sitten mennyt takaisin töihin ja homma on vielä mielenkiintoisempi. Puhelin soi viiden minuutin välein, kun kumpikin selittää toisen motanneen tai vähintään katsoneen pahasti. Lopetin vastaamisen.

Ovat kouluun ehtineet ja menneet, mutta lujaa tahtoa tämä vaatii.

Olisi joskus hauska nähdä,miten isä tai joku vieras ihminen saisi näihin ihmistaimiin vauhtia ja kouluun lähdön inhimillisemmäksi..

Koskeeko ongelma siis vain yksinhuoltaja äitejä? Kuulostaa siltä että teiltä (siis muiltakin kuin lainatulta kirjoittajalta) puuttuu auktoriteetti jos edes alakoululaista ei saa tottelemaan. Miten ihmeessä luulette pärjäävänne teinin kanssa?

Meillä sama juttu! Tokaluokkalainen ja eskarilainen kyseessä. Ihan hirveä riita kouluunlähdöstä joka aamu. Mutta eiväthän pojat tottele ketään muutenkaan. Perheneuvola oli ihan kiva, vertaistuen kannalta meille vanhemmille. Mutta pojat eivät saaneet mitään apua. Olen joutunut ongelmien takia vaihtamaan osa-aika työhön. Muutenkin lohduton olo, elämä kahden pienen villi-ihmisen kanssa on älyttömän rankkaa. Mikään, yhtään mikään asia ei mene kovaan, pieneen päähän. Ymmärrän etteivät opettajatkaan pysty auttamaan, mutta samalla koen heidän syyllistävän meitä vanhempia. Ihan umpikuja.

Vierailija kirjoitti:

Meillä sama juttu! Tokaluokkalainen ja eskarilainen kyseessä. Ihan hirveä riita kouluunlähdöstä joka aamu. Mutta eiväthän pojat tottele ketään muutenkaan.

Kuulostavat vapaan kasvatuksen persehedelmiltä.

Noh, tulevaisuudessa ovat sitten ongelmissa poliisin kanssa.

Onko ongelmat alkaneet vasta koulun aloituksen myötä?

Onko koulussa ongelmia?

Riittävän aikainen nukkumaan meno ja ja aikainen herätys.

Meillä oli koko pph ja eskariaika aamuisin sellaista vitkuttelua, että lähes joka päivä "myöhästyin" töistä (meillä liukuva työaika, mutta myöhästyin siis siitä itse asettamastani tavoiteajasta). Eka-tokaluokalla lapsi kulki mun kyydissä kouluun, sama vitkuttelu jatkui, kouluun kuitenkin ehdittiin viime tipassa. Kolmoselta lapsi jäi aamuisin yksin (mun työt alkoivat jo seitsemältä), hoiti aamutoimet itsenäisesti ja kulki omineen kouluun. Ei minkäänlaista vitkuttelua, oli koulun pihalla aina viimeistään 15 minuuttia ennen koulun alkua :-) Eli heti kun annettiin vastuu ehtimisestä lapselle itselleen, alkoi homma sujua.

Jos antaisit vähän vastuuta ja tilaa itsenäistyä. Katso miten käy, jos herää ja hoitaa aamutoimet ihan itse ilman, että kokoajan ohjaat jä säätelet. Jos myöhästyy niin myöhästyy. Itsepä seurauksista kärsii.

Laaditte yhdessä säännöt, sääntöjen rikkomista rangaistuksen ja jos sääntöjän noudattaa esimerkillisesti jokin pieni palkkio.

Kouluikäisten kanssa ei enää päde diktatuurimainen sanelupolitiikka vaan vaaditaan niitä demokraattisia yhteisiä päätöksiä.

Vierailija kirjoitti:

Meneekö varmasti tarpeeksi ajoissa nukkumaan? Meillä on heti ongelmia, jos lapsi on väsynyt. Aikataulun voi kirjoittaa/piirtää seinällekin. Tekee vaikka kellotaulun ja siihen merkkaa ilta- ja aamurutiinit. Illalla myös reppu ja vaatteet jo valmiiksi odottamaan. Karjumista muuten vähemmän ja läheisyyttä enemmän.

En HALUA karjua! En ole karjuja. Mitään ei vaan tapahdu, ennenkuin huudan. Nythän olen juuri yrittänyt sitä, että huomautan vaan, että myöhästyminen on edessä jos ei ala pukea, ja tämä ei toiminut. Lapsihan olisi varmaan vieläkin kotona, jos lopulta en olisi karjaissut. Läheisyyttä ja yhteistä aikaa ON paljon. Ja vaatteet ja reput on valmiiksi. Nukkumisrutiinissa voi olla loman jäljiltä vielä hiukan epätasaisuutta, mutta meillä ei taida olla pelkästään siitä kyse.

Jotenkin uskon, että lapsen olisi helpompi lähteä kotoa ilman mua! Olisikohan hyvä juoni, että sanon joku aamu, että hänen pitää itse saada lähdettyä kouluun, minulla on lääkäri juuri samaan aikaan kun hänellä kouluunlähtö. Sitten menen aamukahville lähikahvilaan. Kuulostaa aika epätoivoiselta, mutta meillä voisi toimia. Lapsi saisi luottamusta siihen, että osaa itse ja en olisi "houkuttelemassa" jäämään kotiin. Siis välillähän varmasti pientä ykköstä vauvattaa ja olisi kivampi jäädä äidin kanssa kuin lähteä suureen maailmaan päivän koitoksiin. Mutta jos en ole siellä, niin mitäpä siellä yksin vitkastelee eikä ole ketään kenen kanssa tapella. (Olen sairauslomalla). Ap

Vierailija kirjoitti:

Onko ongelmat alkaneet vasta koulun aloituksen myötä?

Onko koulussa ongelmia?

Riittävän aikainen nukkumaan meno ja ja aikainen herätys.

Kyllä kyllä. Koulussahan auttamatta ne ongelmat aina on.

Nosto

Vierailija kirjoitti:

Hoputin 1-luokkalaista kouluun, ei suostunut mihinkään. 5 kertaa sanoin nätisti, että kannattaisi pukea, niin ehtisi kouluun, sitten karjuin että vaatetta päälle nyt. Sitten itkien puki. Ei suostunut syömään aamupalaa eikä juomaan vettä! En voi tuon ikäistä pakottaakaan syömään.

Lähti sitten lopulta kouluun sinällään ja myöhästyen...tänään soitan perheneuvolaan...en tiedä mitä tuon kanssa tekisi, kun ei mikään normaali onnistu.

No nyt haet sitten äkkiä apua jostain. Jos tilanne on tuollainen, niin kasvatuksessa on mennyt jotain pahasti pieleen jo ajat sitten.

Kokeile ihmeessä sitä että joutuu ottamaan itse vastuun. Meillä toimi kahden vitkuttelevan ja vastaanhangoittelevan tytön kanssa. Kun kumpikaan vanhemmista ei ole kotona ovat valmiina jo 15-20 min ennen kuin tarvitsisi.

Siis miten te olette kasvattaneet näitä lapsianne? Uskomatonta luettavaa. Ekaluokkalaiset hyppivät silmille? Onnea vaan tuleville vuosille.

Vierailija kirjoitti:

Meillä sama juttu! Tokaluokkalainen ja eskarilainen kyseessä. Ihan hirveä riita kouluunlähdöstä joka aamu. Mutta eiväthän pojat tottele ketään muutenkaan. Perheneuvola oli ihan kiva, vertaistuen kannalta meille vanhemmille. Mutta pojat eivät saaneet mitään apua. Olen joutunut ongelmien takia vaihtamaan osa-aika työhön. Muutenkin lohduton olo, elämä kahden pienen villi-ihmisen kanssa on älyttömän rankkaa. Mikään, yhtään mikään asia ei mene kovaan, pieneen päähän. Ymmärrän etteivät opettajatkaan pysty auttamaan, mutta samalla koen heidän syyllistävän meitä vanhempia. Ihan umpikuja.

Mitä potaskaa tämä taas on? Ilmeisesti uusien vanhempien pitäisi lukea joku kasvatus opas, jos ei kerran osaa näitä hommia.

Kyllä pojatkin tottelevat vallan mainiosti, kun heidän kasvatetaan tottelemaan.