Lue keskustelun säännöt.
Tuntemattomat miehet nalkuttaa mulle
12.01.2016 |
Siis ihan oikeasti. Tänään esimerkiksi ruokajonossa minun takanani ollut opiskelijapoika kavereiden kesken korotti ääntään:"onko se niin ***** vaikea laittaa tuota paperia oikeaan roskikseen". Ja näitä riittää. Mulle puretaan kaikki kauna naisia kohtaan. Ja minun pitää aina kestää kaikki.
Kommentit (5)
Vierailija kirjoitti:
No onko?
Jos ei ihminen osaa edes puhutella toista ihmistä niin turha odottaa että minä teen asialle yhtään mitään muuta kuin haistatan vitut ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onko?
Jos ei ihminen osaa edes puhutella toista ihmistä niin turha odottaa että minä teen asialle yhtään mitään muuta kuin haistatan vitut ap
Et vastannut edelleenkään kysymykseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onko?
Jos ei ihminen osaa edes puhutella toista ihmistä niin turha odottaa että minä teen asialle yhtään mitään muuta kuin haistatan vitut ap
Et vastannut edelleenkään kysymykseen.
Taisinpa muuten vastata. ap
Mulle taas meinaa moni nainen (olen nainen itsekin) alkaa ruikuttaa liian helposti jotain jossain julkisilla paikoilla, siis eivät moiti minua vaan vaikkapa jotain tilannetta, olosuhteita tmv. Siis mä en ole mikään vitun terapeutti, meneekö jakeluun, että jos nyt näytänkin lempeältä niin en välttämättä sitä kuitenkaan ole, enkä ainakaan kenelle tahansa satunnaiselle vikisijälle joka käyttää muita ilmaisina terapeutteinaan. On tässä omakin elämä ja omien tärkeiden asiat, joten ihan kenen tahansa ei kiinnosta. Hiljattain taas bussipysäkillä joku mamma alkoi vinkua siinä minulle kun bussi ei pysähtynytkään. Yritin näyttää niin sulkeutuneelta kuin mahdollista, mutta tuo jatkoi vain. Sanoin sitten että kannattaisi ehkä heilauttaa kunnolla, mikäli haluaa varmistaa asian, sillä eivät ne muuten pysähdy. Pitääkö tällaistakin perusasiaa jollekin ihan opastaa!
Liikuntaharrastuksessa taas joku tätönen ei osannut käyttää teknisiä välineitä joilla mennään sisään ja sai jonkun semiraivarin siinä sitten edessäni, ja sanoisin että käyttäjän oma moka jälleen, se nyt oli ilmiselvää. Silloin ei ehkä kannattaisi haukkua väärää puuta, mä vaan sanon... Otti oikein sellaisen itkupotkuraivoilmeen ja selvästi etsi jotakuta jolle alkaa rutista. Huomasin tällä kertaa ajoissa että luuli minua sopivaksi lässynlässynkuulijaksi silisili voi hellantuuteli byää, mutta vähänpä tiesi. Mä en kerta kaikkiaan jaksa enää kuunnella näitä elämäntapaulisijoita, joilla on oikeasti kaikki todella hyvin. Nykyään otan vain kivettyneen ilmeen. Ajattelin myös joskus kokeilla vastaamista jollakin toisella kielellä, etten muka ymmärrä suomen kieltä.
Ja tarvitseeko mainitakaan että työpaikoilla olen ollut yllättäen se epävirallinen leelian lepotuoli, jolle tullaan kitisemään kaikki miniminiongelmat, ihan kuin minua kiinnostaisi. Jos olisin terapeutiksi halunnut, olisin sellaiseksi opiskellut.
No onko?