Muutama kysymys ADHD lasten vanhemmille.

Mun tyttö pakotettiin tutkimuksiin tais olla kuudennella luokalla sen aiheuttamien häiriöiden takia. Se pystyy katsomaan leffoja joissa tapahtuu koko ajan tai sitten että ne on helppoa huumoria. Niistä se innostuu paljon ja jaksaa jauhaa niistä pitkänkin aikaa. Se on urheilussa tosi hyvä mutta ei kuuntele ohjeita yhtään ja se aina haittasi. Voittamisen pakko on niin kova että ihan mistä tahansa se saa hirveät raivarit hävitessään ja oikeastaan koko ajan sen aikana se kertoo lopettavansa kesken ja ettei kiinnosta. Purkaukset on ihan käsittämättömiä ja jos joku sellainen häviää mitä se toivoo niin käytös on sellasta että sen kanssa ei voi ainakaan paikan päälle mennä yhtään mitään katsomaan. Koulun aikana mun isä ja veli yritti neuvoa sitä matikassa mutta molemmat luovutti ja sanoi että se on mahdotonta. Sille tehtiin samat kokeet aina uudestaan ja jossain kohtaa lopulta se sai riittävän paljon oikein. Se hyppii ja pomppii edelleen ihan samalla lailla kun pienenäkin ja pitää jatkuvasti jotain ääntä. Mut jos jostain kuuluu vaikka jotain naputusta niin sitä se ei kestä yhtään. Kaikki ratkaisut mitä se ite tekee on täysin älyttömiä ja koko ajan täytyy kattoa perään. Se onneks kertoo yleensä mitä se on puuhannut.  

Up!

Vierailija kirjoitti:

Eli kiinnostaisi tietää, minkä ikäisenä & missä & minkälaisten syiden perusteella(päiväkoti, koulu, koti tm.) adhd:tä alettiin epäillä.

Ekan kerran päiväkodissa olivat sitä mieltä, että jokin ei ole kohdallaan, mitta tuolloin elto totesi, että lapsi on vain luova, antakaa sen leikkiä. En silloin koskaan päässyt selville, missä ongelma oikein oli, mitta jotain oli. Sitten alakouluun mennessä tuli katastrofi sekä sosiaalisissa suhteissa että tunitikeskittymisen osalta ja lapsi oli yliopistosairaalassa lastenpsykalla tutkimuksissa ja todettiin asperger. Yläkoulussa asperger oli aika lailla hallinnassa, mutta homma ei silti skulannut, ei pystynyt olemaan paikallaan, ei pystynyt keskittymään tehtäviin,söhelsi sitä sun tätä. Nuorisopsykiatrian poliklinikalla todettiin adhd.

Kykeneekö lapsi tekemään mitään asioita rauhallisesti (lukeminen, videoiden katselu, legojen kasaaminen tm.) ?

Pystyy, kunhan ei tarvitse olla sitä varten paikallaan, vaan saa kiehnätä, kieppua, kääntyillä, nousta välillä ylös ja istua takaisin, työntää jalan korvan taakse, heiluttaa kättä jne. samalla kun tekee. Itse asiassa erilaiset pikkutarkat rakentelut ovat olleet suuri intohimo lapselle monenikäisenä. Mutta paikallaan istuminen, se ei vaan toimi.

Näkyykö "oirehtiminen" lapsella eri tavalla eri paikoissa (vrt. koulu/koti/harrastukset) ?

Hyvin eri tavoilla. Kotona tilan tarpeena ja jatkuvana liikkeenä. Koulussa sähellyksenä ja keskittymiskyvyn puutteenä kun ei saa liikkua. Harrastuksissa niin, että ne on valikoituneet sellaisiksi, missä saa liikkua ja missä saa liikkua yksilöllisti. Joukkuelajit ei ole sopineet, eikä sellaiset, missä pitää hahmottaa toisten ihmisten olinpaikkoja ja liikesuuntia, mutta esim suunnistaminen on kivaa.

.

Vierailija kirjoitti:

Eli kiinnostaisi tietää, minkä ikäisenä & missä & minkälaisten syiden perusteella(päiväkoti, koulu, koti tm.) adhd:tä alettiin epäillä.

Kykeneekö lapsi tekemään mitään asioita rauhallisesti (lukeminen, videoiden katselu, legojen kasaaminen tm.) ?

Näkyykö "oirehtiminen" lapsella eri tavalla eri paikoissa (vrt. koulu/koti/harrastukset) ?

.

Perustietoa asiasta ei juurikaan ole, joten käyttämäni sanamuodot saattavat olla vääriä - pahoitteleen jos näin on.

5-vuotiaana alkoivat päiväkodissa ihmetellä joitain asioita. Varsinaiset ongelmat alkoivat esikoulussa, kun olisi pitänyt tehdä eskaritehtäviä. Meillä lapsen keskittymiskyky riittää noin viiden minuutin työskentelyyn. Tämän jälkeen häneltä katoaa se jutun juoni täysin, eikä hän saa tilannetta enää uudelleen hallintaan.

Lapsi on motorisesti melko vähäeleinen, eli on kyllä koko ajan liikkeessä mutta se on enimmäkseen jalan heiluttamista, esineiden syömistä jne. Ei hirveästi kiipeile tai muuta, ja on hyvin kömpelö.

Lapsi kykenee tekemään omaehtoisesti asioita. Eli silloin kun hänen vireystilansa on sopiva, ja hän voi valita siihen vireystilaan sopivaa tekemistä, hän voi suoriutua jopa hyvin. Ikävä kyllä koulumaailmassa tämä juttu ei lainkaan toimi.

Kotona lapsi tarvitsee hyvin paljon ohjausta, sillä oman toiminnan ohjaus on erittäin heikkoa. Käytännössä kaikki asiat tehdään niin, että minä seison vieressä ja ohjaan askel kerrallaan miten toimitaan. Eli "avaa reppu", "ota kirja", "ota kynä käteen" jne. Muuten ei tule mistään mitään. Koulussa lapsi ei saa riittävästi ohjausta, joten hän ei suoriudu. Tästä on seurannut erittäin paljon ahdistusta ja itsetunnon romahtaminen. Hän on käytännössä siellä ilman apua, ja aina välillä häneltä vain sitten vaaditaan asioita vaikka kukaan ei ole niitä hänelle neuvonut niin että hän ymmärtäisi. Tämä on vuosien saatossa johtanut erittäin monenlaisiin ristiriitoihin, ja lapsi on masentunut. Lapsi on nyt 12-vuotias.

Jos haluat ihan käytännön esimerkin siitä miten tämä näkyy, niin esimerkiksi läksyjä tehdessä lapsi aloittaa ohjatusti, ehtii saada muutaman numeron paperiin (kirjoittaminen on vaikeaa motoriikan vaikeuksien vuoksi), jonka jälkeen hän lopettaa toiminnan eikä kehoituksesta huolimatta jatka. Painostettuna hän ahdistuu ja kykenee ajattelemaan vielä vähemmän. Kysyttäessä vaikka että mitä tuohon tulisi, hän ei pysty enää vastaamaan mitään. Vaikka hän yrittää kovasti ajatella asiaa, se ajatus on niin hajanainen ettei hän saa siitä kiinni.

Ongelmat alkoivat isompaan ryhmään siirtyessä päiväkodissa 5-vuotiaana. 3-4 -luokalla meno oli niin mahdonta että diagnoosi tehtiin, 10-vuotiaana aloitettiin lääkitys.

Kykeneekö lapsi tekemään mitään asioita rauhallisesti (lukeminen, videoiden katselu, legojen kasaaminen tm.) ?

Tottakai, jos ne ovat kiinnostavia. Pienenä rakensi tuntikausia legoilla, esiteini-iässä soittoharrastus vei mennessään.

Näkyykö "oirehtiminen" lapsella eri tavalla eri paikoissa (vrt. koulu/koti/harrastukset) ?

Isoissa ryhmissä oireet ovat näkyvimpiä. Kotona kaikki sujuu suht ok.

 

Vastaaja numero neljä lisää vielä, että hakeuduimme avun piiriin tuolloin eskarivuonna, mutta diagnoosi saatiin vasta 8-vuotiaana koska täällä julkinen puoli vetää niin huonosti.

Kiitos paljon vastauksistanne! :)