Miten joistakin vanhuksista tulee hirviöitä vanhetessaan?

Aivotoiminta muuttuu vanhetessa, dementiasairaudet iskevät moniin. Ei sitä oikein voi itse kontrolloida miten käy, kun ei vielä osata itse avata aivoja ja lisätä hermosäikeitä. Jää nähtäväksi, miten sinun - ja minunkin - käy.

Joillain voi olla käsittelemättömiä kipeitä asioita jotka alkavat todella vaivata kun tiedostaa että elämää ei enää hirveän paljon jäljellä ole, jotkut ovat katkeroituneita jos kokevat että elämä on kohdellut heitä kaltoin - ja joillain saattaa olla jokin aivoperäinen sairaus joka muuttaa persoonaa ja käyttäytymistä.

Eräs vuosikymmeniä vanhustenhoidossa töitä tehnyt oli sitä mieltä, että vanhetessa ihmisen perusluonne usein saa enemmän jalansijaa, tulee siis vahvemmin esiin. Eli kilteistä tulee vieläkin kiltimpiä ja v-mäisistä entistä v-mäisepiä.

Omat havaintoni tukevat tätä.

Vierailija kirjoitti:

Eräs vuosikymmeniä vanhustenhoidossa töitä tehnyt oli sitä mieltä, että vanhetessa ihmisen perusluonne usein saa enemmän jalansijaa, tulee siis vahvemmin esiin. Eli kilteistä tulee vieläkin kiltimpiä ja v-mäisistä entistä v-mäisepiä.

Omat havaintoni tukevat tätä.

Onko v-mäisyys joku luonteenpiirre? :D

Vierailija kirjoitti:

Eräs vuosikymmeniä vanhustenhoidossa töitä tehnyt oli sitä mieltä, että vanhetessa ihmisen perusluonne usein saa enemmän jalansijaa, tulee siis vahvemmin esiin. Eli kilteistä tulee vieläkin kiltimpiä ja v-mäisistä entistä v-mäisepiä.

Omat havaintoni tukevat tätä.

Monesti näin. Mm. oma isoisäni oli eläessään hyvin kiukkuinen ja "kaikille aina vihainen". Hän oli tätä myös vanhetessaan, ja dementian vuoksi jopa aggressiivinen, eivätkä nämä ominaisuudet mihinkään kaikonneet vanhainkodissa. Lähinnä korostuivat. Rakas oli silti.

Monella on vaivoja ja kipuja, joita eivät kestäisi. Ovat tuskaisia ja siksi äreitä.

Joissain tapauksissa voi kai olla kyse sairaudesta. Omassa suvussa on vanhuksia, jotka ovat dementoituneet ja heidän käytöksensä on ollut todella outoa ja arvaamatonta. Mutta senkin havainnon olen tehnyt, että persoonallisuushäiriöt voivat paheta iän myötä siinä, missä muukin luonnevikaisuus. Lisäksi useat ovat yksinäisiä ja melkeinpä erakoituneita. Heillä voi olla epäluuloja, joita voi verrata vainoharhaisuuteen.

Tuskin sosiaalisista ja empaattisista ihmisistä vanhuuden myötä tulee hirviöitä, ellei taustalla ole nimenomaan jokin sairaus, joka vaikuttaa käyttäytymiseen. Isoäideistäni toinen oli se lapsenlastaan rakastava ja lämmin mummo köyhyydestään huolimatta. Toinen taas riiviö, jolle mikään ei ollut tarpeeksi hyvää eikä mikään omaisuuden määrä riittävää. Ensiksi mainittu oli elänyt todella raskaan elämän ja kuoli kahdeksankymppisenä keuhkokuumeeseen. Toinen eli 70-vuotiaaksi ja kuoli aivoinfarktiin. Raivota jaksoi viimeiseen asti.

Dementia on aika tavallinen käytöstä muuttava sairaus. Ja se muuttuu lähes poikkeuksetta huonompaan suuntaan.

Minusta on aika surullista ajatella, että se ilkeys olisi perusluonne, kun ilmaantuu vasta vanhana ja sairaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs vuosikymmeniä vanhustenhoidossa töitä tehnyt oli sitä mieltä, että vanhetessa ihmisen perusluonne usein saa enemmän jalansijaa, tulee siis vahvemmin esiin. Eli kilteistä tulee vieläkin kiltimpiä ja v-mäisistä entistä v-mäisepiä.

Omat havaintoni tukevat tätä.

Onko v-mäisyys joku luonteenpiirre? :D

On, ainakin kun apesta puhutaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs vuosikymmeniä vanhustenhoidossa töitä tehnyt oli sitä mieltä, että vanhetessa ihmisen perusluonne usein saa enemmän jalansijaa, tulee siis vahvemmin esiin. Eli kilteistä tulee vieläkin kiltimpiä ja v-mäisistä entistä v-mäisepiä.

Omat havaintoni tukevat tätä.

Onko v-mäisyys joku luonteenpiirre? :D

Miksei olisi? Jotkut ovat luonteeltaan aurinkoisia, jotkut päättäväisiä, yhdet vittumaisia. 

Tajuavat sen, että kuolevat pian. Se vituttaa.

Mä oon aina ihmetellyt,että misk monet dementikot huutelee niitä kirosanoja ja ovat tosi ilkeitä? Vaikea kuvitella, että esim. ennen uskovainen ja kiltti mummo muuttuisi sellaiseksi, vaikka olisikin dementia. Eli ovatko nämä tällaiset mumot olleet aina katkeria...niin ja papat myöskin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs vuosikymmeniä vanhustenhoidossa töitä tehnyt oli sitä mieltä, että vanhetessa ihmisen perusluonne usein saa enemmän jalansijaa, tulee siis vahvemmin esiin. Eli kilteistä tulee vieläkin kiltimpiä ja v-mäisistä entistä v-mäisepiä.

Omat havaintoni tukevat tätä.

Onko v-mäisyys joku luonteenpiirre? :D

Miksei olisi? Jotkut ovat luonteeltaan aurinkoisia, jotkut päättäväisiä, yhdet vittumaisia. 

Nojoo, voi olla pessimistinen, negatiivinen jne, mutta ei se että kohtelee muita huonosti ole kyllä mikään luonteenpiirre. 

Dementikot ovat asia erikseen, mutta tarkoitin ihan periaatteessa "selväpäisiä" omista asioistaa päättäviä ihmisiä, jotka ovat niin ilkeitä ettei kukaan. 

t. ap

Monet sairaudet muuttavat ihmisen persoonallisuutta, eikä sille kukaan mahda mitään. Ja usein lääkkeillä on sivuvaikutuksia, mutta hyödyt ovat suuremmat kuin haitat.

Eivätkä he tee sitä ilkeyttään, niin kuin kommentistasi voisi päätellä.

Monet nuoretkin saattavat käyttäytyä samalla tavalla jos on kohdannut jokin sairaus.

Juu, ja joskus myös synnyttävät äidit ovat "hirviöitä", vaikka ovat nuoria ja terveitä, kun tuskat ovat sietämättömät. Ja sekin on ok. ja täysin ymmärrettävää eivätkä tosiaan käyttäydy ilkeyttään.

Dementia tai Alzheimer.

Hyvin koulutetusta ja sivistyneestä tädistäni tuli 77-vuotias nainen, joka selittää tauotta, kuinka kaikki nuoret (50+) miehet himoitsevat häntä. Hän huutaa, melskaa ja puhuu koko ajan eikä kuuntele ketään. Hän kiroilee pienten lasten aikana, kehuu itseään sumeilematta ja vaatii kaikkia huomioimaan hänet koko ajan. Lisääntynyt alkoholinkäyttö vielä pahentaa asiaa. Toistaiseksi hän juo viiniä ja konjakkia, mutta tilanne saattaa muuttua vielä ikävämmäksi. 

Alzheimeria sairastava omainen muuttui hankalasta kiltiksi ja lempeäksi. Hänen puolisonsa oli aiemmin tunnettu vaikeana johtajana, mutta Alzheimeriin sairastuttuaan hänestä tuli sietämättömän ilkeä. Hankala tilanne, koska he ovat aina syöneet terveellisesti, liikkuneet runsaasti, tehneet ristisanatehtäviä ja lukeneet paljon. Surullista, että muistisairaus iskee myös terveellisesti eläneisiin.

Vierailija kirjoitti:

Tajuavat sen, että kuolevat pian. Se vituttaa.

Mikäs siinä vituttaa? Eiköhän tuon nyt tajua jo vuosikymmeniä etukäteen, että joskus se henki lähtee. Vanhana yleensä ei ole enää niin kiinni sen ajan maailmassa, ei osta aina uusimpia tekniikkavillityksiä, ei intoile politiikasta, ei tunne suomalaisia urheilijoita jne. Silloin luulisi olevan helpompi lähteä kun on jo tarpeeksi nähnyt eikä enää ole omia intressejä missään.

ylös

Aivoverenkierron häiriöt ainakin omissa sukulaisissa ovat tehneet tuota. Kannattaa koettaa pysytellä hyvässä fyysisessä kunnossa, harrastaa aivojumppaa ja koettaa hyvissä ajoin saada vaikka terapeutin kanssa purettua mahdolliset kaivelemaan jääneet pettymykset ja pahat mielet. Mitä omia sukulaisiani olen katsellut, niin pahimmiksi muuttuvat juuri ne, joilla on jotakin ollut hampaankolossa jo vuosikymmeniä, mutta jotka terveillä aivoilla ovat saaneet pidettyä mölyt mahassaan. Sitten kun aivot prakaavat, kontrolli pettää. 

Vanhetessa ihmisen perusluonne tulee kärjistetysti esiin. Leppoisasta tulee leppoisampi ja hirviöstä hirviömpi. Käytöstä ei enää pysty silottelemaan ja kontrolloimaan samoin kuin nuorempana ja terävämpänä. Tämän minulle selittivät vanhustyön asiantuntijat.

Ehkä ainoa keino on yrittää kehittää itsestään aidosti mukavampaa luonnetta silloin kun on vielä nuori.