Olisiko tälläinen hyvä kannustinjärjestelmä ysiluokkalaiselle, jota ei koulu kiinnosta

Rahakannustin on hyvä, jos se toimii. Meillä on rahalla yritetty houkutella opiskeluun tuloksetta jo vuosi sitten. Nyt kuitenkin pojalla tuntuu olevan joku herätys ja on ainakin nyt joulun jälkeen tehnyt läksyt heti tultua koulusta. Aikaisemmin kun ei ole suostunut tekeen läksyjä juuri ollenkaan. Kannustimena maksetaan hyvistä numeroista eli 10-9=10 euroa ja 8=5 euroa ja jos kevään todistuksessa ei ole yhtään nelosta tai vitosta niin olen luvannut 200 euroa lisäksi.

Mitä kauempana maalista tavoite on sitä paremmin se todennäköisesti toimii. 

Eli "saat 10 000 jos kirjoitat L:n" on huonompi kuin "saat 5 euroa aina kun luet läksyjä yli puolituntia".

Jaa se kannustin puoliksi työn ja numeron välille. Suhteuta se viikkorahaan, siten että hyvällä työllä voi kaksinkertaistaa tai kolminkertaistaa tulonsa.

Aloita pienin askelin. Tiukenna tavoitetasoa matkan varrella.

Niin ja muista, että tulospalkkioiden katsotaan nykyjargonissa pilaavan työpaikan ja työntekijän.

Eipä olis minuun tehonnu teininä noin pienet summat millään lailla. 

Meillä on lähdetty siitä, että koulu on lasten työtä. Heiltä ei edellytetä mitään sellaisia palveluja, jotka perhe voi ostaa, joten meillä lapset ei kolaa pihaa eikä siivoa muuta kuin omat huoneensa. Todistuksissa on paljon kymppejä, mikä kertoo motivaatiosta ja osaamisesta. Mutta tämä systeemi on ollut alakoulusta asti, ei tätä keksitty vasta yhdeksännellä.

Lapset eivät saa rahaa koenumeroiden perusteella, mutta eipä heitä rangaista sillä, että kuukausiraha pienenisi. Sitä kun ei ole, rahaa saa aina, kun pyytää eikä mitään perustetta tarvitse ilmoittaa.

Vanhin lapsi elää jo omillaan, osaa siivota, pyykätä ja täyttää tiskikoneen, vaikka näitä asioita ei koskaan lapsuudessa erikseen vaadittu. Ja rahan kanssa kaikki lapseni ovat suorastaan pihejä.

Vierailija kirjoitti:

En kannata kokeista maksamista

Motivaatio pitää löytyä muutenkin

Aika kovat rajat teillä. Joten ilmeisesti koulu menee jo nyt ok?

Minusta hyvästä menestyksestä palkka! Itseänikin motivoi tilipäivä tekemään töitä!

Aika pieniä summia ovat. Kuinka usein koulussa kokeita sitten on, eli minkälaisia summia noista kertyy esim kuukaudessa?

Itse laittaisin tähtäimen pidemmälle, eli sinne päättötodistukseen. Sinne jos saa keskiarvon nostettua johonkin sopivaan (esim 8,5-9), niin palkinnoksi joku matka tai festarilippu tai käteistä reippaammin tai mikä sitten kyseiselle teinille mieleinen olisikin.

Toki sitten lisäksi vaikka yksittäisistä koenumeroista noita pikkusummia. Nostaisin kyllä niitäkin vähän, tai riippuen siitä kuinka usein ja paljon noita kokeita on. Itselläni ei perukoulussa ollut kokeita kuin jakson lopussa, vuodessa 5 jaksoa joten "koeviikko" viisi kertaa vuodessa. Sillon olikin sitten 5-6 koetta samalla viikolla. Vähän sama systeemi kuin lukioissa siis. Ja jos teillä on tollanen "koeviikko" niin ottaisin siihenkin jonkun keskiarvosysteemin eli maksaisin kokeiden keskiarvon mukaan niin että 8 keskiarvosta maksaisin 20€, 9 ka:sta 40€, ja jos sen yli menee niin 60€.

Näin yläkoulun opena sanoisin, että ei näin. Nämä rahalla palkitut erottaa siitä, että heitä ei oppiminen kiinnosta vaan vain arvosanat. Kokeen takaisin saatuaan he alkavat laskea vimmaisesti pisteitä ja tulevat vänkäämään puolikasta lisää tuosta ja puolikasta lisää tästä - ja ihan vain siksi, kun rahaa saa kasista mutta ei seiskapuolesta. Aivan järjetöntä.

En tunne lastasi, mutta on täysin mahdollista, että nuo rajat ovat epärealistiset. Minulla on ryhmiä, joissa ehkä vain yksi yksi oppilas saa kiitettäviä. Muut voivat yrittää kovastikin, mutta kun eivät lahjat riitä. Sinä et ole välttämättä kovin pätevä arvioimaan, mikä olisi realistinen arvosanatavoite.

Voit olla siinä käsityksessä, että kyse on vain laiskuudesta. Tämä ei välttämättä ole koko totuus. Saatat aiheuttaa lapselle epäonnistumisen tunteen, kun paraskaan yritys ei ole riittävä. Arvosanat laskevat yläkoulussa ihan siksikin, että asiat vaikeutuvat. Moni oppilas saa tosissaan opiskella, jotta saa seiskoja.

Palkitse lastasi mieluummin yrittämisestä ja työnteosta. Voit harkita rahapalkintoa arvosanojen korottamisesta, sekin olisi parempi, tai vaikkapa siitä, ettei tule läksy- tai häirintämerkintöjä.

Vierailija kirjoitti:

Näin yläkoulun opena sanoisin, että ei näin. Nämä rahalla palkitut erottaa siitä, että heitä ei oppiminen kiinnosta vaan vain arvosanat. Kokeen takaisin saatuaan he alkavat laskea vimmaisesti pisteitä ja tulevat vänkäämään puolikasta lisää tuosta ja puolikasta lisää tästä - ja ihan vain siksi, kun rahaa saa kasista mutta ei seiskapuolesta. Aivan järjetöntä.

En tunne lastasi, mutta on täysin mahdollista, että nuo rajat ovat epärealistiset. Minulla on ryhmiä, joissa ehkä vain yksi yksi oppilas saa kiitettäviä. Muut voivat yrittää kovastikin, mutta kun eivät lahjat riitä. Sinä et ole välttämättä kovin pätevä arvioimaan, mikä olisi realistinen arvosanatavoite.

Voit olla siinä käsityksessä, että kyse on vain laiskuudesta. Tämä ei välttämättä ole koko totuus. Saatat aiheuttaa lapselle epäonnistumisen tunteen, kun paraskaan yritys ei ole riittävä. Arvosanat laskevat yläkoulussa ihan siksikin, että asiat vaikeutuvat. Moni oppilas saa tosissaan opiskella, jotta saa seiskoja.

Palkitse lastasi mieluummin yrittämisestä ja työnteosta. Voit harkita rahapalkintoa arvosanojen korottamisesta, sekin olisi parempi, tai vaikkapa siitä, ettei tule läksy- tai häirintämerkintöjä.

Aivan samaa mieltä ja samoja kokemuksia!

- Yläkoulun erkkaope

Vierailija kirjoitti:

Näin yläkoulun opena sanoisin, että ei näin. Nämä rahalla palkitut erottaa siitä, että heitä ei oppiminen kiinnosta vaan vain arvosanat. Kokeen takaisin saatuaan he alkavat laskea vimmaisesti pisteitä ja tulevat vänkäämään puolikasta lisää tuosta ja puolikasta lisää tästä - ja ihan vain siksi, kun rahaa saa kasista mutta ei seiskapuolesta. Aivan järjetöntä.

En tunne lastasi, mutta on täysin mahdollista, että nuo rajat ovat epärealistiset. Minulla on ryhmiä, joissa ehkä vain yksi yksi oppilas saa kiitettäviä. Muut voivat yrittää kovastikin, mutta kun eivät lahjat riitä. Sinä et ole välttämättä kovin pätevä arvioimaan, mikä olisi realistinen arvosanatavoite.

Voit olla siinä käsityksessä, että kyse on vain laiskuudesta. Tämä ei välttämättä ole koko totuus. Saatat aiheuttaa lapselle epäonnistumisen tunteen, kun paraskaan yritys ei ole riittävä. Arvosanat laskevat yläkoulussa ihan siksikin, että asiat vaikeutuvat. Moni oppilas saa tosissaan opiskella, jotta saa seiskoja.

Palkitse lastasi mieluummin yrittämisestä ja työnteosta. Voit harkita rahapalkintoa arvosanojen korottamisesta, sekin olisi parempi, tai vaikkapa siitä, ettei tule läksy- tai häirintämerkintöjä.

Et tosiaan tunne lastani. Syyslukukaudella poissaoloprosentti koulusta oli pahimmillaan 25. Kokeista luki ehkä puoleen, pakotettuna. Ja tärkein vuosi meneillään. Eli eikö se oli ihan sama millä se numeronsa nostaa, kunhan nostaa. Pahin murkkuikä ja masennus meneillään, ei ehkä ole oikea hetki alkaa moralisoida.

ap

Ja kiitos vinkistä, maksan myös päättötodistuksesta mikäli ka paranee selvästi.

ap

Minua ei ainakaan olisi motivoinut eikä koulu kiinnostanut hevonvittuakaan, muutettiin toiselle paikkakunnalle 8-9lk välissä,6.9 päättötodistus pelkästään joskus koulussa käymällä, perään amis, koulussa kävin , mutta mitään kotitehtäviä en tehnyt ikinä.

9lk ja amiksen alku meni mopolla rällätessä ja loppu autolla.

Vierailija kirjoitti:

Jos koenumero on

9+ - 10 = 10 euroa

8½ – 9 = 5 euroa

8- – 8+ = 3 euroa

Sanakokeet, pistarit jne.. maksetaan puolet summasta.

Tämä korvaa kuukausirahan, joka nyt on 20 euroa / kk.

En suostuisi maksamaan mitään siitä että opiskelee tuon ikäinen. Paras kannustin on että viet hänet kattomaan mitä elämä on kun ei ole ammattia eikä työtä. Laita  hänet näkemään mitä köyhyys on. Vain sillä lailla saat opiskeluhalut nousemaan. Sano että kun ei koulu kiinnosta, niin on paras oppia elämään ilman rahaa jo tuossa vaiheessa elämää.

Vierailija kirjoitti:

Näin yläkoulun opena sanoisin, että ei näin. Nämä rahalla palkitut erottaa siitä, että heitä ei oppiminen kiinnosta vaan vain arvosanat.

Kolmen jo yläkoulun käyneen lapsen äitinä olen vähän eri mieltä. Olisi toki parempi, että lasta kiinnostaisi itse oppiminen. Moni on kuitenkin juuri yläkoulussa hankalassa iässä, jolloin motivaatio on tilapäisesti heikko. Silloin rahapalkkiot numeroista voivat auttaa sen vaikeimman ajan yli ja pitää huolen siitä, että nuori ei jää liikaa jälkeen tai jatko-opintomahdollisuudet eivät mene huonoiksi, vaikka hän tilapäisesti tekeekin töitä vain rahapalkkioiden eikä oppimisen takia.

Siitä olen kyllä samaa mieltä, että tavoitteiden pitää olla lapselle realistiset. Lisäksi niiden pitää olla riittävän täsmällisiä ja mieluummin pieni askel kerrallaan.

Omassa perheessäni rahapalkkioita ei käytetty, koska koulumenestys oli ilman niitä erinomainen. Mutta jos vaikeuksia olisi ollut, niin olisin ilman muuta harkinnut palkkioita koenumeroista.

Vierailija kirjoitti:

Ennemminkin palkitse nyt aluksi korotetuista numeroista joku isompi summa. Esim jos matikka oli nyt 6, ja nostaa sen vaikka 8, maksa esim £100. Sama muista aineista missa tokkii, isoin palkkio niista aineista missa eniten hankaluuksia. Tai vastaavasti jos nostaa keskiarvon 6.9sta 8 saa vaikka jonkun haluamansa matkan, tavaran tms. Ei voi vain vaatia 9 ja 10, koska kaikille se ei ole realistista ja lasta tulisi kannustaa, ei saada kokemaan ettei kuitenkaan voi koskaan saada niita numeroita joita odotetaan.

Mikä on punnan kurssi nyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin yläkoulun opena sanoisin, että ei näin. Nämä rahalla palkitut erottaa siitä, että heitä ei oppiminen kiinnosta vaan vain arvosanat. Kokeen takaisin saatuaan he alkavat laskea vimmaisesti pisteitä ja tulevat vänkäämään puolikasta lisää tuosta ja puolikasta lisää tästä - ja ihan vain siksi, kun rahaa saa kasista mutta ei seiskapuolesta. Aivan järjetöntä.

En tunne lastasi, mutta on täysin mahdollista, että nuo rajat ovat epärealistiset. Minulla on ryhmiä, joissa ehkä vain yksi yksi oppilas saa kiitettäviä. Muut voivat yrittää kovastikin, mutta kun eivät lahjat riitä. Sinä et ole välttämättä kovin pätevä arvioimaan, mikä olisi realistinen arvosanatavoite.

Voit olla siinä käsityksessä, että kyse on vain laiskuudesta. Tämä ei välttämättä ole koko totuus. Saatat aiheuttaa lapselle epäonnistumisen tunteen, kun paraskaan yritys ei ole riittävä. Arvosanat laskevat yläkoulussa ihan siksikin, että asiat vaikeutuvat. Moni oppilas saa tosissaan opiskella, jotta saa seiskoja.

Palkitse lastasi mieluummin yrittämisestä ja työnteosta. Voit harkita rahapalkintoa arvosanojen korottamisesta, sekin olisi parempi, tai vaikkapa siitä, ettei tule läksy- tai häirintämerkintöjä.

Et tosiaan tunne lastani. Syyslukukaudella poissaoloprosentti koulusta oli pahimmillaan 25. Kokeista luki ehkä puoleen, pakotettuna. Ja tärkein vuosi meneillään. Eli eikö se oli ihan sama millä se numeronsa nostaa, kunhan nostaa. Pahin murkkuikä ja masennus meneillään, ei ehkä ole oikea hetki alkaa moralisoida.

ap

Huhhuh, kuulostaa siltä, että pitäisi keskittyä palkitsemaan siitä, että ylipäänsä menee kouluun. Luultavasti noilla poissaolomäärillä on syntynyt sen verran aukkoja osaamiseen, että nuo ysit ja kasit voivat olla utopiaa siksikin. Valitettavasti päättärin arvosanat ovat jo suurimmalta osaltaan hankitut, ei tämä yksi lukukausi siinä enää maailmoja mullista. Tärkeintä olisi opetella ihan sitä arjen sujumista eli aamulla kouluun lähtemistä ja hoitaa masennusta. Sitten syksyllä kymppiluokalle, jos ei pääse haluamaansa jatkopaikkaan.