Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Te jotka hoidatte lapset kotona, saatteko apua??

Vierailija
12.05.2008 |

Eli itse pähkäilen nyt näitä erimuotoja, kun elämäntilanteeni on muuttumassa kertaheitolla ja mietinkin laittaakko hoitoon vai ei vaihtoehtoja. Jotenkin vain tuntuu etttä kaikki jotka hoitavat lapset kotona, heillä on hyvä verkosto, eli on mummaa tai pappaa autamassa kun on tarve käydä kaupassa, lääkärissä tai ihan missä vain.

Mutta entäs sellaiset joilla ei ole minkäänlaista tukiverkostao, minkä takia heille ei suotaisi sitten jotain muuta apua, kun kerran ei ole näitä mummoja ja pappoja. Helppohan se on huudella kun itse saa apua kun haluaa ja sitten moralisoi muiden valintoja vaikka juuri sen hoidon. Mielestäni se on epäoikeuden mukaista, tekopyhyyttä?!??!

Kommentit (17)

Vierailija
1/17 |
12.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mies auttaa kun sitä huvittaa tai ehtii töiltään. Minkäs teet? Ei saa apua, niin ei saa. Äitini sai sentään kodinhoitajan, mutta nyt taitaa olla liian köyhät ajat.



Ihmettelen vaan, että minne laitan 2-vuotiaan kun lähden synnyttämään? En viitsi tuntemattomille naapureillekaan viedä...

Vierailija
2/17 |
12.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

niin paljon kuin tarvitaan. En tunne tarvetta moralisoida muiden valintoja, muuta kuin silloin kun ne selväsi ovat vain omaksi parhaaksi tehtyjä. Esim kaksi-kolmevuotias hoidossa kun äiti vauvan kanssa kotona joka päivä täyden päivän. Osapäivähoidon ymmärrän.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/17 |
12.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ollaan paljon tekemisissä ja läheiset välit.



Kaverilla taas ei ketään ja on yliväsynyt. Ei suostu kuitenkaan vastaanottamaan apua ystäviltä, on jotenkin väärällä tavalla ylpeä ja sitten valittaa.

Vierailija
4/17 |
12.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onneksi taloudellinen tilanteemme on sen verran ok että meillä käy viikottain siivooja. Sekin auttaa kummasti!

Vierailija
5/17 |
12.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Paitsi mieheltä, mutta sitä ei lasketa kun kuuluu mun mielestä asiaan, että on lasten kanssa keskenään välillä ja pääsen käymään jossain yksinkin välillä. Lapsia meillä on kolme (5v, 3v ja 1v) ja isovanhempia ei ole käytettävissä eikä ole sellaista kaveri/ystävä verkostoa, että kaikkia voisi kenellekkään jättää hoitoon. Meillä isovanhemmat asuvat reilun 50 km päässä ja ovat työelämässä, joten eipä heiltä juuri apuja saa arkipäivään. Eivät myöskään ole kovin innokkaita ottamaan lapsia yökylään. Esikoinen ja kakkonen ovat tasan 2 kertaa olleet yökylässä vanhemmillani ja kuopusta eivät edes huoli kun on niin...hmm...äititakiainen. Synntykset ovat sentään hoituneet niin, että äitini on töihinsä ilmoittanut ottavansa vapaata pari päivää lyhyellä varoitusajalla ja tullut meille hoitamaan lapsia. Tästä olen hänelle kovin kiitollinen. Muuten olemme miehen kanssa sumplanneet itse asiamme niin, että jos minulla on vaikka joku lääkärireissu tms niin mies on tullut töistä aikaisemmin tai ottanut ylityövapaita. Esikoinen käy 2 kertaa viikossa seurakunnankerhossa ja viihtyy hyvin. Päivähoitoa en isommille edes miettinyt kun jäin kotiin kuopuksen kanssa. Hyvin ollaan jaksettu ja pärjätty näinkin.

Vierailija
6/17 |
12.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ollaan paljon tekemisissä ja läheiset välit.

Kaverilla taas ei ketään ja on yliväsynyt. Ei suostu kuitenkaan vastaanottamaan apua ystäviltä, on jotenkin väärällä tavalla ylpeä ja sitten valittaa.

Ja harmittaa kaverin puolesta kun yritän ja yritän muttei ota apua vastaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/17 |
12.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ovat kaikki työssäkäyviä, mutta äitini ja sisareni tekevät vuorotyötä, anoppi pääsee aikaisin (klo 12-14) ja isälläni matkatöistä johtuen paljon vapaata. Voin siis sopia lääkärissä käynnit yms tärkeät menot heidän vapaidensa mukaan. Muuten hoidan lapset kyllä itse mutta esim gynelle, hammaslääkäriin tai kampaajalle on niin paljon kivempi mennä ilman lapsikatrasta :)



Jos olen sairaanan, niin mieheni tekee lyhyempää päivää tai pitää palkatonta, siis jos olen niin huonona etten selviä yksin.



Olen miettinyt myös MLL:n hoitoapua, mutta tuntuu turhalta maksaa vieraalle kun on hoitoväkeä omasta takaa. Jos ei olisi, hankkisin jonkun vakihoitajan mll:n tms kautta, kuten moni tuttuni on tehnyt.

Vierailija
8/17 |
12.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä onneksi viimeinen lapsi syntyi etuajassa ja juuri virka-ajan jälkeen niin isommat olivat vielä päiväkodissa ja isä ehti töistä synnytykseen ja sitten isompia lapsia hoitamaan. Ja onneksi oli se päiväkotipaikka, niin pystyin käymään keskosta sitten hoitamassa kun isommat olivat hoidossa.



Kun toka oli vauva, vanhin lapsi silloin 1,6 v, minulla oli hammaslääkäri niin pyysin papan 100 km päästä hammaslääkärin odotustilaan vauvaa kantamaan. Minulla ei silloin ollut autoakaan käytössä, jolla olisin sinne hammaslääkäriin päässyt 16 km päähän.



Vaatii kyllä välillä kohtuuttoman määrän järjestelyjä nämä lapsenhoito asiat kun ei ole apuja helposti saatavilla. Päivän parin varoitusajalla saamme mummon 150 km päästä muutamaksi tunniksi lapsia hoitamaan jos on täysi pakko (mummo ei kauan jaksa eikä pärjää lasten kanssa). Lapset eivät ole ikinä olleet mummolassa yötä.



Onneksi on olemassa päiväkoti! Huomennakin vien isommat lapset päiväkotiin jo klo 6.20 ja lähden kouluun 140 km päähän, teen normaalia lyhyemmän päivän, että ehdin heidän sieltä taas hakea ennen sulkemisaikaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/17 |
12.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapsia kaksi, reilu 2v. ja kohta 1v. molemmat kotihoidossa (kotona olen ollut eskoisesta lähtien). Meillä ei ole minkäänlaista tukiverkkoa olemassakaan (etäisyydet ja elämäntilanteet sukulaisilla sellaiset, ettei heistä apuja ole), paitsi se mitä rahalla saa (siivous, lastenhoitaja). Ennen meillä kävi siivooja, nyt yritän panostaa maksulliseen lastenhoitajaan, koska oma jaksaminen on aika heikko tällä hetkellä (univaje). Kaveriverkostoa emme ehtineet uudella paikkakunnalla luomaan ennen lasten syntymää, eikä tässä ole jaksanut sellaiseen nyttemmin ryhtyä. Puistotuttuja on, mutta eipä ketään sellaista, jolta tulisi kysyttyä, että hei otatko meidän uniongelmaiset lapset hoitoon, että saataisiin itse nukuttua!

Vierailija
10/17 |
12.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

on kohta kolme lasta ja kyllä me lähinnä miehen kanssa lapsemme hoidamme. Isovanhemmista joku saattaa käydä puoli päivää lastenhoitohommissa ehkä kerran kahdessa kuukaudessa. Joskus useammin. Meillä ei myöskään käy siivoojaa, vaan siivotaan yhdessä koko perhe. Ihan vapaasta tahdosta.



Tehdään perheenä paljon yhdessä. Käydään ostoksilla, hoidetaan kotia ja pihaa, ulkoillaan.



En ole kokenut, että vielä tarvittaisiin säännöllistä lapsenhoitoapua. Pärjätään mainiosti näinkin. (Kun kolmas syntyy, ovat kaikki kolme alle 3 v.)



Isovanhemmat hoitivat kuitenkin esikoista, kun oltiin toista hakemassa sairaalassa. Mies oli yöt kotona.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/17 |
12.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

sairaseläkkeellä olevalta äidiltäni.

Toki hänen jaksamisensa on heikkoa ja vain todella harvoin jaksaa ottaa molemmat lapset luokseen pariksi tunniksi.

Olen miettinyt mll:n palveluihin tutustumista. Saisi joskus käydä vaikka ihan rauhassa miehen kanssa kaupungilla tai jossain.

Vierailija
12/17 |
12.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Apu on kyllä monesti vähissä. Kavereiden kanssa hoidetaan vuorotellen toisten lapsia kun on jotain menoa. Ja onneksi nuita isompia pystyy hetkeksi jättämään itekseenkin.

Mies on yrittäjä ja tekee yleensä töitä 7 pv viikossa. Nyt lisäksi yläkerran rakennus menossa mihin kuluu kaikki vapaa aika. Eli yksin saan lapset ja talon hoitaa. nyt olen joutunu kevään hyppäämään sairaalassa aika monta kertaa. Ja väliin on ollut tosi hankala järjestää lasten hoito.

Omat vanhemmat vielä töissä ja tiukilla niiden kanssa. Eivät jaksa töiden päälle enää hoitoon ottaa (matkaa n 60 km). Kylässä kyllä voi käydä. Miehen äiti ei ihan kunnossa joten ei aina voi ottaa. Joskus saatan viedä tunniksi tai pariksi mutta harvemmin.

Kotiin kaipais toista väliin kaveriksi. Väliin tuntuu et liikaa hommaa yhdelle kuuden lapsen kanssa. Ja päälle vielä omakoti talon ja pihan hoitaminen.

Jonku kerran olen palkannut yläaste/lukio ikäisiä tyttöjä kaveriksi siivoamaan/ammaksi. Mutta ei oikein ois rahaa ja sekin että löytää sellasen kenen kanssa käyttää yhteen..

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/17 |
12.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä myös kolmelle lapselle hoitajia lähes nolla. Anopilla ei ole enää lähes niin paljon aikaa kuin aikaisemmin + että asumme kauempana nykyään. Äitini on jo niin vanha etten viitsi usein lapsia hänellekään antaa hoitoon (ehkä pari kertaa vuodessa nykyään).



Aika omillamme ollaan. Jos lähden jonnekin, mies hoitaa tai toisinpäin. Tylsää kun ei pääse yhdessä mihinkään tai ainakin järjestely on hankalaa!!

Vierailija
14/17 |
12.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Asumme ulkomailla ja ratkaisin ongelman niin että lapset ovat aamupäivisin 4h tarhassa ja lisäksi meillä on suomalainen lastenhoitaja tunti periaattella silloin tällöin. Lastenhoitaja on myös yön yli jos meillä on iltamenoja. Lapset aloitti puolipäivä tarhassa noin 1,5 vuotiaina ja esikoinen jatkoi hoidossa kun kuopus syntyi. Tämä koska apua ei tosiaan ole ja mieheni ei voi auttaa muuta kuin viikonloppusin ja tulee toistä 19.00-12.00. Ihan yksin en olisi selvinnyt enkä edes olisi halunnut selvitä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/17 |
12.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaksi sisarustani perheineen asuvat samassa kaupungissa ja apua saamme silloin kun tarvitsemme. Käytännössä se on kuitenkin ollut niin, että vain kerran pari vuodessa on tarvittu.

Vierailija
16/17 |
12.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

tosin en keksi, miten se kotona lapsia hoitaviin vain liittyy, yhtälailla työsskäyvä on pulassa, kun olisi lapsen vanhempainilta ja toisen harrastus ja yhden lääkäri samaan aikaan, puhumattakaan nyt siitä, että olisi kiva olla edes kerran viiteen vuoteen miehen kanssa kahdestaan, sen olemme jo tyystin vuosia sitten unohtaneet koko ajatuksenkin.

Vierailija
17/17 |
12.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Synnyttämässä olen käynyt yksin. Mihin siellä edes miestä tarvitaan? Mies on silloin hoitanut lapsia ja enemmän häntä lasten kanssa on tarvittu kuin synnytyssalissa pitämässä minua kädestä kiinni.



Ja muutenkaan ei ole apuja sukulaisilta tai tutuilta tullut. Anopille en lapsiani antaisi, vaikka pyytäisi, oma äitini on sairaseläkkeellä, samoin isäni, sisarukseni asuvat kaukana, miehen sisaruksista ei lastenhoitajiksi olisi.



Yhden kerran lapset olivat yhden lapsemme kummin luona, kun käytiin pikkujouluissa miehen kanssa, taisi olla v. 1999. Sen jälkeen ei olla yhdessä käyty missään, mutta ei mua suoraan sanoen kiinnostakaan. Nyt isommat lapset on jo niin isoja, että voisivat pienimmän perään katsoa, mutta ei ole vielä ollut tarvetta.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan yhdeksän seitsemän