Auttaako positiivisesti ajattelu tekemään elämästä parempaa?

Ei tietenkään auta. Positiivinen ajattelu vaan antaa voimia muuttaa asioita paremmaksi tai sietää niitä. Byrnesit on hömpänpömppää.

Rhonda Byrne ei oikeastaan opeta positiivista ajattelua, vaan "uskolla luomista". Näiden ero on se, että positiivisessa ajattelussa hyväksyt vallitsevat olosuhteet ja luonnonlait, mutta yrität nähdä valoisan puolen tilanteessa ja pitää yllä toivoa. Rhonda Byrnen Vetovoiman laki taas on kokonainen metafyysinen filosofia, jonka mukaan ihminen saa sen minkä uskoo jo omistavansa. Samaa sanoo monet vanhat uskonnot, ja se toimii kyllä, tosin monen nykyihmisen on valitettavasti kovin vaikea uskoa mihinkään muuhuin kuin syyn ja seurauksen ja väistämättömyyden ja sattuman lakeihin, ja jos ei pysty uskomaan, ei teorian mukaan tulostakaan tule.

En ole päässyti han sisälle tuohon vetovoiman lakiin, mutta positiivinen ajattelu/asenne on auttanut paljon itseäni. Tosin minulle se on helppoa, koska olen perustemperamentiltani optimisti. Mutta uskon, että voin vaikuttaa ajatuksiani valitsemalla niin tunteisiini kuin tekoihinikin. Esimerkiksi yhdessä hyvin vaikeassa elämäntilanteessa, luettelin joka ikinen päivä asioita, joista voin olla kiitollinen, jotka olivat elämässäni hyvin. Tämä luettelointi auttoi selviytymisessä. 

Taloudelliset huolet ovat tosi kuristavia ja kuluttavia, mutta yritin ajatella ja muistuttaa itseäni, että kyse on vain rahasta, vain materiasta. No, eihän se niin yksinkertaita ollut, vieläkin surettaa kodin menettäminen, mutta sain voimaa keskittämällä ajatukseni siihen, mikä meillä oli silloin hyvin: lapset terveitä, parisuhde ok, toivoa paremmasta jne. 

Vierailija kirjoitti:

En ole päässyti han sisälle tuohon vetovoiman lakiin, mutta positiivinen ajattelu/asenne on auttanut paljon itseäni. Tosin minulle se on helppoa, koska olen perustemperamentiltani optimisti. Mutta uskon, että voin vaikuttaa ajatuksiani valitsemalla niin tunteisiini kuin tekoihinikin. Esimerkiksi yhdessä hyvin vaikeassa elämäntilanteessa, luettelin joka ikinen päivä asioita, joista voin olla kiitollinen, jotka olivat elämässäni hyvin. Tämä luettelointi auttoi selviytymisessä. 

Taloudelliset huolet ovat tosi kuristavia ja kuluttavia, mutta yritin ajatella ja muistuttaa itseäni, että kyse on vain rahasta, vain materiasta. No, eihän se niin yksinkertaita ollut, vieläkin surettaa kodin menettäminen, mutta sain voimaa keskittämällä ajatukseni siihen, mikä meillä oli silloin hyvin: lapset terveitä, parisuhde ok, toivoa paremmasta jne. 

Toimii koska olet optimisti. Pessimistillä tutkitusti taas tuollainen kiitollisuudenaiheiden listaaminen ja muu positiivisuus on epäaitoa ja päälleliimattua, ja siksi se vaan huonontaa oloa. "Onnellisuusprofessori" Markku Ojanen sanoo HS:n haastattelussa :

"

Kannattaako sitten opetella positiivista ajattelua? Siitä Ojanen ei olekaan aivan varma. Hänen mukaansa vaikuttaa siltä, että onnellisten ihmisten olotilaan positiivinen ajattelu vaikuttaa vähän ja onnettomat se voi tehdä vielä onnettomammiksi.

Jos ajattelee muutenkin myönteisesti, kannustavasta puheesta voi olla apua. Näille ihmisille saattaa vahvistua käsitys heistä itsestään ja mahdollisuuksistaan.

Toisin on niillä, jotka ovat taipuvaisia esimerkiksi alakuloon.

”Positiivisten lauseiden toistelu voi saada heidän olonsa tuntumaan entistä pahemmalta, kun he tuntevat olevansa myös positiivisuudessa muita huonompia.”

Masentuneelle tai suurta surua kokeneelle Ojanen ei suosittele sanomaan positiivisia iskulauseita.

”He todennäköisesti ärsyyntyvät ja kokevat sen ymmärtämättömyytenä.”"

Positiivinen ajattelu auttaa yhtä paljon kuin asperiinin ajattelu päänsärkyyn.

Vierailija kirjoitti:

Positiivinen ajattelu auttaa yhtä paljon kuin asperiinin ajattelu päänsärkyyn.

Heh, tästä tulee mieleen että mä olen jo kauan käyttänyt tuota Rhonda Byrnen Vetovoiman lakia päänsäryn ja muiden peruskipujen hoitoon. Juuri niin, että erittäin vahvasti mielessäni kuvittelen ottavani päänsärkytabletin. Sitten menen lepoon kunnes tabletti alkaa vaikuttaa. Aina on noin puolessa tunnissa hävinnyt esim. päänsärky tai kuukautiskipu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole päässyti han sisälle tuohon vetovoiman lakiin, mutta positiivinen ajattelu/asenne on auttanut paljon itseäni. Tosin minulle se on helppoa, koska olen perustemperamentiltani optimisti. Mutta uskon, että voin vaikuttaa ajatuksiani valitsemalla niin tunteisiini kuin tekoihinikin. Esimerkiksi yhdessä hyvin vaikeassa elämäntilanteessa, luettelin joka ikinen päivä asioita, joista voin olla kiitollinen, jotka olivat elämässäni hyvin. Tämä luettelointi auttoi selviytymisessä. 

Taloudelliset huolet ovat tosi kuristavia ja kuluttavia, mutta yritin ajatella ja muistuttaa itseäni, että kyse on vain rahasta, vain materiasta. No, eihän se niin yksinkertaita ollut, vieläkin surettaa kodin menettäminen, mutta sain voimaa keskittämällä ajatukseni siihen, mikä meillä oli silloin hyvin: lapset terveitä, parisuhde ok, toivoa paremmasta jne. 

Toimii koska olet optimisti. Pessimistillä tutkitusti taas tuollainen kiitollisuudenaiheiden listaaminen ja muu positiivisuus on epäaitoa ja päälleliimattua, ja siksi se vaan huonontaa oloa. "Onnellisuusprofessori" Markku Ojanen sanoo HS:n haastattelussa :

"

Kannattaako sitten opetella positiivista ajattelua? Siitä Ojanen ei olekaan aivan varma. Hänen mukaansa vaikuttaa siltä, että onnellisten ihmisten olotilaan positiivinen ajattelu vaikuttaa vähän ja onnettomat se voi tehdä vielä onnettomammiksi.

Jos ajattelee muutenkin myönteisesti, kannustavasta puheesta voi olla apua. Näille ihmisille saattaa vahvistua käsitys heistä itsestään ja mahdollisuuksistaan.

Toisin on niillä, jotka ovat taipuvaisia esimerkiksi alakuloon.

”Positiivisten lauseiden toistelu voi saada heidän olonsa tuntumaan entistä pahemmalta, kun he tuntevat olevansa myös positiivisuudessa muita huonompia.”

Masentuneelle tai suurta surua kokeneelle Ojanen ei suosittele sanomaan positiivisia iskulauseita.

”He todennäköisesti ärsyyntyvät ja kokevat sen ymmärtämättömyytenä.”"

Mitähän alakuloon taipuvaisen ihmisen pitäisi sitten ajatella jos positiivinen ajattelu on pahasta?

Kaikki on yhtä helvettiä, suhde on ihan paska eikä tämä tästä kummemmaksi muutu. Päivä kerrallaan, helpompi valittaa kuin muuttaa asioita.

Tai jotain muuta vastaavaa. Noilla opeilla ihminen on samassa suossa hautaan asti. Joka ei ole kaukana.

Ajattelu ja ajattelu. Ihminen ajattelee paljon enemmän kuin luulee ajattelevansa. On ns. aktiivisia ja passiivisia ajatuksia. Minä uskon, että niitä kaikkia päähän pälkähtäviä passiivisesti livahtavia salakavalia ajatuksia ei voi valita. Ne ovat sellaisia mitä fiilis tai ihmisen persoonallisuus sattuu olemaan. Ihmisen on turha huijata itseään niillä muka-ajatuksilla. Ihminen voi uskotella itselleen, että kykenee valitsemaan ajatuksensa täysin ja kykenee positiivisuuteen, mutta oikeasti ei kykene.

Positiivinen ajattelu on erittäin hyvä asia jos ei ole kovin syvälle meneviä ongelmia, traumoja jne. Jos on, sillä voi pitkittää omaa henkistä helvettiään vuosia kunnes on pakko ottaa lusikka kauniiseen käteen ja todeta ettei nämä ongelmat positiivisesti ajattelemalla parane vaan pahenee. Nimimerkillä kokemusta on ja minäkin aikanaan sarasvuomaisesti peräti saarnasin positiivisen ajattelun taikavoimasta, joten tiedän mistä puhun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole päässyti han sisälle tuohon vetovoiman lakiin, mutta positiivinen ajattelu/asenne on auttanut paljon itseäni. Tosin minulle se on helppoa, koska olen perustemperamentiltani optimisti. Mutta uskon, että voin vaikuttaa ajatuksiani valitsemalla niin tunteisiini kuin tekoihinikin. Esimerkiksi yhdessä hyvin vaikeassa elämäntilanteessa, luettelin joka ikinen päivä asioita, joista voin olla kiitollinen, jotka olivat elämässäni hyvin. Tämä luettelointi auttoi selviytymisessä. 

Taloudelliset huolet ovat tosi kuristavia ja kuluttavia, mutta yritin ajatella ja muistuttaa itseäni, että kyse on vain rahasta, vain materiasta. No, eihän se niin yksinkertaita ollut, vieläkin surettaa kodin menettäminen, mutta sain voimaa keskittämällä ajatukseni siihen, mikä meillä oli silloin hyvin: lapset terveitä, parisuhde ok, toivoa paremmasta jne. 

Toimii koska olet optimisti. Pessimistillä tutkitusti taas tuollainen kiitollisuudenaiheiden listaaminen ja muu positiivisuus on epäaitoa ja päälleliimattua, ja siksi se vaan huonontaa oloa. "Onnellisuusprofessori" Markku Ojanen sanoo HS:n haastattelussa :

"

Kannattaako sitten opetella positiivista ajattelua? Siitä Ojanen ei olekaan aivan varma. Hänen mukaansa vaikuttaa siltä, että onnellisten ihmisten olotilaan positiivinen ajattelu vaikuttaa vähän ja onnettomat se voi tehdä vielä onnettomammiksi.

Jos ajattelee muutenkin myönteisesti, kannustavasta puheesta voi olla apua. Näille ihmisille saattaa vahvistua käsitys heistä itsestään ja mahdollisuuksistaan.

Toisin on niillä, jotka ovat taipuvaisia esimerkiksi alakuloon.

”Positiivisten lauseiden toistelu voi saada heidän olonsa tuntumaan entistä pahemmalta, kun he tuntevat olevansa myös positiivisuudessa muita huonompia.”

Masentuneelle tai suurta surua kokeneelle Ojanen ei suosittele sanomaan positiivisia iskulauseita.

”He todennäköisesti ärsyyntyvät ja kokevat sen ymmärtämättömyytenä.”"

Mitähän alakuloon taipuvaisen ihmisen pitäisi sitten ajatella jos positiivinen ajattelu on pahasta?

Kaikki on yhtä helvettiä, suhde on ihan paska eikä tämä tästä kummemmaksi muutu. Päivä kerrallaan, helpompi valittaa kuin muuttaa asioita.

Tai jotain muuta vastaavaa. Noilla opeilla ihminen on samassa suossa hautaan asti. Joka ei ole kaukana.

Mä olen sellainen peruspessimisti, ja minulla ei toimi positiivinen ajattelu. Mutta minä en niin kauheasti välitä omista ajatuksistani, en ota niitä vakavasti. Joskus jopa oikein tahallani kieriskelen vitutuksessa, suurentelen ja valitan sisäisesti oikein urakalla. Se on puhdistavaa ja ihanaa. Ja kun tosiaan en ota sitä niin vakavasti vaan ajattelen että ne on vain ohimeneviä ajatuksia, niin ei se masennakaan. Joskus on ahdistusta, joskus surua, joskus pelkoa, joskus iloa, joskus rauhaa - kaikki ne saa vaan olla, en yritä välttää yhtäkään tunnetta.

Omasta elämästäni ei tulisi yhtään mitään ilman positiivista ajattelua. En saisi mitään isoja tavoitteita toteutettua tai jos ja kun asiat eivät mene kuin oppikirjassa, niin masentuisin. 

Vierailija kirjoitti:

Ajattelu ja ajattelu. Ihminen ajattelee paljon enemmän kuin luulee ajattelevansa. On ns. aktiivisia ja passiivisia ajatuksia. Minä uskon, että niitä kaikkia päähän pälkähtäviä passiivisesti livahtavia salakavalia ajatuksia ei voi valita. Ne ovat sellaisia mitä fiilis tai ihmisen persoonallisuus sattuu olemaan. Ihmisen on turha huijata itseään niillä muka-ajatuksilla. Ihminen voi uskotella itselleen, että kykenee valitsemaan ajatuksensa täysin ja kykenee positiivisuuteen, mutta oikeasti ei kykene.

Niin, ei kaikkia päähän pälkähtäviä ajatuksia tosiaan voi valita, mutta toisaalta, ei sellaisesta satunnaisesta päähän pälkähtävästä ajatuksesta haittaakaann ole, olipa millainen vaan. Sitten kun sellainen pälkähtää päähän, voi valita miten siihen suhtautuu. Esim. minulla tänä aamuna nousi mieleen ajatus, muisto eräästä nolosta tapahtumasta joka minulle tapahtui vuosia sitten. Muiston myötä tunsin taas tapahtumahetken häpeän korventavan itseäni. Mutta minä valitsin, että ei, minä en jatka tämän asian muistelua, koska se ei hyödytä mitään. Jokaisen ajatuksen suhteen voi valita, jatkaako sen ajattelua vai eikö jatka. 

Toisaalta kyllä siihen mitä päähän pälkähtää voi myös tietyissä rajoissa vaikuttaa. Kun kyseenalaistaa omia ajatuksiaan, niin kyllä siinäkin muutosta tapahtuu mitä yleensä päähän pälkähtelee. Tai jos muuttaa tietoisesti omaa maailmankuvaansa pohdiskelemalla.

Vierailija kirjoitti:

Omasta elämästäni ei tulisi yhtään mitään ilman positiivista ajattelua. En saisi mitään isoja tavoitteita toteutettua tai jos ja kun asiat eivät mene kuin oppikirjassa, niin masentuisin. 

Mä olen saanut vaikka olen pessimisti. Itse asiassa pessimismi on minulle vahvuus: minä oletan valmiiksi että vastoinkäymisiä tulee olemaan ihan helvetisti, joten mikään ei lannista minua. Minä vaan menen, sisäisesti helvetisti valittaen, eteenpäin yksi askel kerrallaan, ja saavutan sen mitä haluan. Paskamaistahan harmaiden kivien läpi meneminen on, mutta sisulla sitä mennään silti.

Vierailija kirjoitti:

Minä uskon, että niitä kaikkia päähän pälkähtäviä passiivisesti livahtavia salakavalia ajatuksia ei voi valita. ..Ihminen voi uskotella itselleen, että kykenee valitsemaan ajatuksensa täysin ja kykenee positiivisuuteen, mutta oikeasti ei kykene.

Varmasti ei kaikkia ajatuksia voi valita, mutta kyllä minä ainakin olen opetellut pysäyttämään tietyt "ei niin hyvään lopputulokseen" johtavat ajatukset ja kääntämään ajatusten pyörää myönteisempään suuntaan. Usein ihminen ajattelee kehäajatuksia, jauhaa samaa asiaa yhä uudelleen ja uudelleen. Silloin pienen muutoksen tekeminen kuvioon, voi auttaa uuden näkökulman löytämisessä. 

Veikkaan että positiivinen (mutta realistinen) ajattelu auttaa pitämään elämän normaalina vs. negatiivinen ajattelu. Ei sillä ylitsepääsemättömät vaikeudet poistu mutta ongelmien seassa näkee mahdollisuuksia tilanteensa parantamiseen.

Vähän samaa kuin vitamiinien syömisessä. Ei niiden avulla ikiterveeksi muutu mutta niiden puute voi sairastuttaa.

Vierailija kirjoitti:

pessimismi on minulle vahvuus: minä oletan valmiiksi että vastoinkäymisiä tulee olemaan ihan helvetisti, joten mikään ei lannista minua. Minä vaan menen, sisäisesti helvetisti valittaen, eteenpäin yksi askel kerrallaan, ja saavutan sen mitä haluan. Paskamaistahan harmaiden kivien läpi meneminen on, mutta sisulla sitä mennään silti.

Huh, ei sopisi minulle tuollainen tyyli. Haluan, että elämässäni on paljon onnea ja iloa siihen kuuluvien välttämättömien vastoinkäymisten ja surujen lisäksi. Mielestäni sanonta "pessimisti ei pety" on aivan järkyttävä. Unelmat luotaavat tulevaisuutta ja avaavat tietä mahdollisuuksille. Jos ei uskalla unelmoida, elämä jää elämättä. Puolitiehen. Martti Lindqvistiä lainaten "on kamalaa nähdä, kun elämätön elämä huutaa vanhassa ihmisessä". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

pessimismi on minulle vahvuus: minä oletan valmiiksi että vastoinkäymisiä tulee olemaan ihan helvetisti, joten mikään ei lannista minua. Minä vaan menen, sisäisesti helvetisti valittaen, eteenpäin yksi askel kerrallaan, ja saavutan sen mitä haluan. Paskamaistahan harmaiden kivien läpi meneminen on, mutta sisulla sitä mennään silti.

Huh, ei sopisi minulle tuollainen tyyli. Haluan, että elämässäni on paljon onnea ja iloa siihen kuuluvien välttämättömien vastoinkäymisten ja surujen lisäksi. Mielestäni sanonta "pessimisti ei pety" on aivan järkyttävä. Unelmat luotaavat tulevaisuutta ja avaavat tietä mahdollisuuksille. Jos ei uskalla unelmoida, elämä jää elämättä. Puolitiehen. Martti Lindqvistiä lainaten "on kamalaa nähdä, kun elämätön elämä huutaa vanhassa ihmisessä". 

No ei minun elämääni kyllä elämättömäksi voi sanoa millään mittapuulla! Ei silti vaikka unelmoijatyyppi en ole koskaan ollut, vaan elänyt enemmänkin toisaalta jonkinlaisen velvollisuudentunteen ja toisaalta hetkessä avautuvien mahdollisuuksien perusteella. Minulla on esim. mies, kaksi lasta, akateeminen tutkinto, tällä hetkellä olen start-up yrittäjä... On muitakin tapoja elää kuin unelmien kautta, muitakin tapoja saavuttaa.

Suhtautuminen onneen ja vastoinkäymisiin on itselläni sellainen, etten priorisoi mitenkään onnea vastoinkäymisten yli tai toisinpäin. Elämä ON, joskus se on paskaa ja joskus se on riemua, mutta se saa olla sellaista kuin se on, enkä minä halua että se olisi erilaista kuin se on. Siinä on omanlaisensa syvä rauha, kun ei vastusta mitään, ei ahdistusta ja tuskaa ja vastoinkäymisiäkään.

Kyllä auttaa. Suhtautuminen realismiin on jo suuri positiivinen apu ja siitä kannattaa lähteä vahvasti vain eteenpäin. Älä valita koskaan turhaan mistään mutta älä myöskään vaikene aina kaikesta tarpeellisesta.

Elämästä tekee parempaa se, että poistaa ne huonot asiat ja tekee sellaisia asioita mistä pitää. Pois huonot ihmissuhteet. Uuden työnn haku, jos enuinen tökkii ym. Näin itse olen tehny nyt. Avioeroni oli paras hyvinvointiteko ja toinen oli työpaikan ja asuinkaupungin muuttaminen.