Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Eihän se mikään lakiin kirjattu velvoite ole, mutta kyllä musta on todella epäkohteliasta, että vauvan syntymä, ristiäiset tai nyt joulu ei ole avanneet mitään tarvetta heissä antaa lahjaa, tarjota apua (taloudellinen tilanteemme sairauden vuoksi tiukka) tai edes laittaa onnittelukorttia tai -kukkia. Kyseessä ensimmäinen, heidän kauan toivomansa lapsenlapsi eivätkä he ole mitenkään köyhiä, jos nyt eivät multimiljonäärejäkään, tavallisia keskiluokkaisia vakavavaraisia juuri eläkkeelle jääneitä.

Sivut

Kommentit (21)

Vierailija

Siis odottivat innolla vauvaa ja nyt ei enää kiinnostakaan? Onko väärää sukupuolta? Pelkäävät joutuvansa lapsenvahdeiksi? Meillä appivanhempia on kiinnostanut vain tyttärensä lapsi, meidän lapsen ristiäisiinkään eivät ennättäneet... Mutta jos teillä kyseessä se ainoa eka lapsenlapsi, hiukan outoa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Ap, meillä vähän sama tilanne. Omat vanhempani odottavat innoissaan saavansa lapsenlapsen hoitoon jossain vaiheessa (ei vielä anneta, liian pieni), ja käyvät usein kylässä ihan vaan katsomassa vauvaa. Ostaisivat vaikka mitä, saa ihan toppuutella, kun meillä on tavaraa jo liikaakin, ja ovat kuitenkin pienituloisia eläkeläisiä. Ostivat silti esim. pinnasängyn ja sitterin ja vaatteita ja leluja ja vaikka mitä. Miehen vanhempia taas ei tunnu kamalasti kiinnostavan. Kyselivät kyllä joululahjatoiveita lapselle, mutta mitään eivät antaneet. Olin hieman hämmentynyt. Käyvät harvoin kylässä, eikä lapsi silloin juurikaan kiinnosta. Yhtäkään lahjaa eivät ole antaneet, vaikka he taas ovat hyvätuloisia. Mutta tapansa kullankin, ehkä kiinnostuvat lapsesta kun hän vähän kasvaa. Eikä meillä ole sinänsä tarvetta millekään lahjoille, mutta ihmettelen hieman että eivät edes korttia tai pehmolelua tai jotain ole tuoneet. Ovat sitten isovanhempia omalla tavallaan. Kulttuurieroja, olettaisin.

Vierailija

Ei vaan vuosia ääneen haaveilleet lapsenlapsesta. Lapsi heille rakas, mutta asuvat Ruotsissa eli eivät todellakaan joudu lapsenvahdeiksi. Olivat sympaattisia ristiäisissä ja osallistuivat oma-aloitteisesti vähän tarjoilujen kustannuksiin, mikä oli tietysti kiva ele, mutta niin osallistuivat munkin vanhemmat ja silti heitlä tulee koko ajan rahaa ainakin lainaksi, apua arjen jutuissa, hoitoapua, lahjoja eivätkä hekään samalla paikkakunnalla kuitenkaan asu.

Ei minulle tulisi mieleen mennä ristiäisiin ilman lahjaa (no jonkin sortin lahja tietysti tuo oli, kyllä, ja matka maksoi heille mutta tuli muitakin yhtä kaukaa lahjat kädessä). Ei pitäisi vertailla tilanteita, mytta harmittaa kun muiden isovanhemmat paitsi pystyvät antamana hoitoapua, myös tarjoavat rahat rattaisiin tms kalliimpaan, ihan saman tuloluokan ihmiset.

Jotenkin mitä väliä, tuntuu vain tosi oudolta ja pahalta. Minusta isovanhempien kuuluu onnitella kunnolla syntymästä ja muistaa jouluisin jotenkin. Posti on keksitty.

Vierailija

Ystävieni vanhemmat, pomoni, vanhempieni ystävät ovat osoittaneet suurempaa huomiota lastamme kohtaan ja myös tarjonneet apua, sillä sairaus perheessä vaikeuttaa käytännössä jokaista päivää. Ap

Vierailija

Minusta on normaalia olettaa, että lapsia hankitaan vasta sitten, kun vanhemmilla itsellään on varaa elättää lapsi. Ei ole olemassa mitään oletusta siitä, että isovanhempien pitää lahjojen avulla pitää lastensa talous pystyssä.

Eli kyllä, on ihan normaalia olla antamatta rahaa ja lahjoja perheelle, joka ei osaa tulla toimeen tuloillaan.

Vierailija

Ap, ymmärrän että voi tuntua raskaalta, jos perheessä on sairautta. Mutta näkisin kuitenkin, että asetat nyt aika suuria toiveita isovanhempien suhteen. Jos he asuvat Ruotsissa, he eivät oikein voi osallistua arkeenne. Ristiäisiin he antoivat lahjaksi tarjoiluihin osallistumisen, ja maksoivat matkansa. Vaikka he tuntuisivat mielestäsi rahakkailta, summa on saattanut tehdä melko ison loven heidänkin budjettiinsa.

Rahan pyytäminen isovanhemmilta tuntuu mielestäni oudolta. Lapsen hankkineet ovat yleensä aikuisia, jotka elättävät itse itsensä ja lapsensa. En osaisi itse pyytää rahaa vanhemmiltani tai miehen vanhemmilta, koko ajatus on outo. Jos haluavat antaa rahaa, niin sitten ehkä suoraan lapsen säästötilille, johon meillä vanhemmilla ei ole asiaa. Mutta isovanhemmilta tuleva apu on mielestäni aina sellaista kivaa bonusta, ei itsestäänselvyys.

- 3

Vierailija

No ei ole mikään isovanhempien velvollisuus ostella teille tavaroita. Eiköhän he sitten osta lahjoja lapselle kun hän niitä tarvitsee ja osaa sanoa mitä haluaa.

Vierailija

He varmaan ajattelivat, että ristiäisten tarjoilukustannuksiin osallistuminen oli lahja. Se on minusta kyllä outoa, jos he eivät antaneet lapselle lainkaan joululahjaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ystävieni vanhemmat, pomoni, vanhempieni ystävät ovat osoittaneet suurempaa huomiota lastamme kohtaan ja myös tarjonneet apua, sillä sairaus perheessä vaikeuttaa käytännössä jokaista päivää. Ap

Meillä on Suomessa mahdollisuus saada lapsiperheeseen kunnallinen kotiapu, joka tosin maksaa muutaman kympin päivässä. Miksi ette ota sitä apua vastaan?

Vierailija

vaikkei isovanhempien VELVOLLISUUS olekaan ostaa tavaroita lapsenlapselle, on se kuitenkin aika outoa käytöstä heiltä. itse ainakin ostaisin lapsenlapsilleni jotain lahjoja.

Vierailija

Mitä apua sen vauvan kanssa sitten pitäisi olla? Miljoonia vuosia vanhemmat on hoitaneet itse lapsensa ja nyt siitä vauvasta on tullut niin hurja juttu, että tarvitaan kaksi sukupolvea yhtä vauvaa hoitamaan.

Vierailija

Tota, ymmärsitte väärin. En pyydä, vaadi enkä oleta heiltä mitään. En vain ole koskaan ennen kuullut isovanhemmista, jotka eivät anna lahjoja, onnittele tai toivota joulua edes kortilla. En ole siis koskaan tällaisesta kuullut.

Avasin vain tilannetta sikäli, että sitä taustaa vastaan tuntuu surulliselta, että meillä on käyttöä lahjoille. Tunnen niin paljon ihmisiä, jotka kantavat lahjat suoraan UFfiin tai inhoavat niitä vääränmerkkisinä tms turhaa.

Eniten siis vain surettaa se, ettei huomioida. Ettei ole vaikka sitä valokuvakehystä tai jotain, mitä lapselle näyttää "kas tässä mummilta tullut nalle". Mietin asiaa LAPSEN kannalta, en minkäänlaisena hyötymisenä.

(Ja saamme automaattisesti sen kotiavun, se on kaksi tai kolme tuntia viikossa, ei sitä voi ostaa niin paljon kuin haluaisia eikä itselle sopivaan kellonaikaan, ei öisin, ei iltaisin, ei viikonloppuisin, ihan vain tiedoksenne. Eikä tämäkään ollut valitus, olen hyvin kiitollinen ja iloinen siitä avusta, mutta ei sillä esimerkiksi mitään yhteistä aikaa saa.)

Ja sinä, joka huomautit, että tehdään lapset, kun siihen on rahaa. Toivotaan, ettei teidän perheeseen iske syöpä odotusaikana. Hyvää jatkoa sinulle, ilkimys.

Kaikkein eniten siis harmittaa ja oudoksuttaa se, ettei heidän tee mieli jotenkin olla mukana tässä sen mitä pystyvät.

Vierailija

Siis sairastaako miehesi syöpää tms? Ehkä tämä on hänen vanhemmilleen kova kriisi ja he sen takia eivät käyttäydy normaalisti.

Vierailija

Entä jos he pelkäävät että miehesi, heidän poikansa, kuolee. He saattavat ajatella että etsit sitten uuden isän lapselle ja he menettäisivät pojan lisäksi ainoan lapsenlapsensa.

Vierailija

Voimia Ap:lle ja perheellesi! Outoa käytöstä appivanhemmilta. Voi toki johtua juuri tuosta, että eivät ole sinut sairauden kanssa. Tuleeko liian lähelle ?
Yritä unohtaa appivanhemmat ja iloitse ystävistä/omista vanhemmista/pomostasi, jotka ovat auttaneet!
Kovasti tsemppiä! Elämä kantaa, vaikka aina ei tunnu siltä!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Minusta on normaalia olettaa, että lapsia hankitaan vasta sitten, kun vanhemmilla itsellään on varaa elättää lapsi. Ei ole olemassa mitään oletusta siitä, että isovanhempien pitää lahjojen avulla pitää lastensa talous pystyssä.

Eli kyllä, on ihan normaalia olla antamatta rahaa ja lahjoja perheelle, joka ei osaa tulla toimeen tuloillaan.


Siis miks tätä alapeukutetaan? Olin reilusti alle 30 ja opiskelija, kun sain ensimmäisen lapseni, mutta ei meille olisi tullut mieleenkään hankkia lasta niin että siihen yhtälöön jotenkin kuuluisi isovanhemmille mitään velvollisuutta sen enempää osallistua taloudelliseti kuin olla edes kiinnostunut! Kaikkia ei isovanhemmuus kiinnosta eikä ole pakko; vielä järkyttävämpää olettaa jotain kalliita lahjoja ja rahaa.

Vierailija

Mun miehen vanhemmat myöskään ei ikinä tarjonnut lastenhoitoapua tai antaneet lahjoja. Mikä oli mulle ihan ok..kunnes huomasin että he ostelevat sukulaisvauvoille kaikenlaista. Mm.sisartensa lapsenlapsille. Tästä mies sitten kerran jotain hieman kiertäen tiuskaisi heille ja sen jälkeen alkoivat oatelemaan meidänkin lapselle lahjoja. Meidän lapsi on heidän ainut lapsenlapsi ja olemme aika läheisiä, en tiedä mistä tämä johtui. Oliko sitten väärää sukupuolta? Meillä poika ja muilla heidän sukulaisilla tyttöjä, tiedän että anoppi toivoi itselleen aina tyttöä mutta vain poikia tuli.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla