TV:n teiniäidit

Hyvä sarja :) hyvinhän noilla näyttää pyyhkivän nykyisin, paitsi sillä kuolleella. Jopa Sarita on saanut elämänsä kuntoon :)

Sen sarjanhan on uskottu kannustavan teiniäitiyteen, kun suurimmalla osalla niistä äideistä menee ihan ok jo sarjassakin ja nyttemmin esim. Sannalla ja Demillä pyyhkii oikeinkin hyvin. 

Teenmomit vielä parempi.

Ei kai tältä kaudelta kukaan oo kuollut?

Saritalla tuskin kovin hyvin menee?

Minunkin mielestäni sarja osaltaan antaa positiivista kuvaa teiniäitiydestä - riippuu toki varmasti miltä suunnalta katsoo. Tokihan heillä osalla on ongelmia ja helppoahan äitiys ei ole koskaan, mutta sarjassa kuitenkin katsojakin saattaa tukeutua nimenomaan heihin, joilla pyyhkii hyvin.

Kun minä olin nuori, mutta en teiniäiti, oli ongelmana, että teiniäidit saivat sossun rahoilla varsin kivan näköisen ja tilavahkon kodin. Yllätyin kun kävin tällaisten opiskelukavereideni kodesissa. Sossu oli kuulemma maksanut ja aina ei kannattanut ottaa halvinta, kun maksoi tiettyyn tasoon asti. Houkutus saada lapsi ja päästä lapsuuden kodista omaan ilman omia ansioita?

Tämä tuntui eriarvoistavan teiniäitejä suhteessa heihin, jotka alussa asuvat opiskelijasolussa, pesevät vaatteensä maksullisessa pesulassa, omistavat yhden kattilan, kaksi lautasta ja koko ajan lisää kuluvat vaatteet, etsivät kesätöitä opiskelujensa oheen ja odottavat, että saisivat nostettua huoneensa lattialla olevan patjan itse ansaittuun sänkyyn ja hankittua siihen mukavan petarinkin.

Mitä teinit saavat menemällä töihin, kun huonekalut on jo Ikeasta ja tekstiilit Hobbyhallista? Autokin on, vaikka voisi liikkua julkisilla.  Keittiö pursuaa tavaraa ja viihteellä viihdytään osalla tukirahoista, jos vain lapsen hoito järjestyy? Mielestäni yksiö usemmankin lapsen kanssa ja kirpputoritavat riittäisivät alkuun sekä päiväkotipaikan saaminen lapselle, jotta teini pääsisi opiskelemaan ja tienaamaan itse perheensä elatusta.

Teinivanhemmat pärjää jos tukena on omat vanhemmat. Harmi vaan että on näitä aborttiin painostajia.

Tulin itse raskaaksi yhden illan jutusta, en teininä mutta nuorena kuitenkin. Joku olisi voinut kuvata meidän arkeamme, koliikkivauvan yksin hoitamista (isä oli alkuun "pinnallisesti" mukana, kävi pari krt viikossa kylässä mutta silloinkin itkut yms hoidin itse), toki osana ongelmaa oli myös neuroottisuuteni "MINUN lapseni, MINÄ hoidan" kun en halunnut sysätä vastuuta muille (mm. äidilleni). Niiltä ensimmäisiltä kuukausilta olisi saanut hyvää, realistista materiaalia mitä se oikeasti voi olla, kuinka hermojaraastavaa elämä voi olla ja kuinka raskasta se hetkittäin on. Toki oli paljon ihanaakin, rakkaus vauvaa kohtaan oli uskomatonta ja jokainen hymy ja kehitysaskel aivan mahtavaa. Mutta ei todellakaan ollut ruusuilla tanssimista ja sitä se voi olla, sitovaa ja kuluttavaa.

Lapsi on pian 2 ja oikea päivänsäde, aina iloinen (ja se isäkin on jo yli vuoden ollut 100% mukana, eli arki sinänsä tosi helppoa senkin vuoksi), mutta se alku oli todella raskasta. En tarkoita, että vanhemmuus olisi perseestä ja sitä tulisi pelätä, vaan että se ei ole aina sitä että vauva on söpö ja kiva - sitäkin toki :)

Kuka on kuollut?

Kuoli yhdeltä vauvalta ensin isä aineisiin ja sitten äiti. Surullista. Jäin käsitykseen että ainakin äiti kuoli ihan yhtäkkiä huonoon satsiin tms.

Teeni kirjoitti:

Kuka on kuollut?

Tanja. Ensin kuoli sen poikaystävä ja sitten kuoli itse.

Vierailija kirjoitti:

Kuoli yhdeltä vauvalta ensin isä aineisiin ja sitten äiti. Surullista. Jäin käsitykseen että ainakin äiti kuoli ihan yhtäkkiä huonoon satsiin tms.

Ei tällä kaudella

Tuleeko uusi kausi vai uusintoja?