Lue keskustelun säännöt.
2-vuotias pikkuriiviö-poika, kulmakunnan kauhu!
14.02.2006 |
Korttelissamme asustaa eräs 2-vuotias pikkupoika perheineen. Mikäköhän on mennyt pieleen, kun ei osaa kuin lyödä?
Perhekerhossa terrorisoi toisia lapsia, samoin lähipuistossa ja kaikkialla missä liikkuvat.
Lyö, potkii, kaataa maahan, heittää lunta naamalle, repii lelut käsistä ja on aivan HIRVEÄ.
Pieniä ja täysin puolustuskyvyttömiäkin lapsia jotka eivät vielä edes kävele yrittää hakata. 1-2-vuotta häntä vanhemmatkin lapset ovat lujilla hänen kanssaan, hakkaa ja kaataa jäätikölle, potkii, repii lakkeja päästä ja on aivan hirviö. Äitinsä vaan hymistelee " äläpäs nyt viitsi E noin tehdä" . Toisten lasten vanhemmat joutuvat jatkuvasti puuttumaan tilanteisiin, kun tämän pojan äiti vaan lässyttää älä-nyt-viitsi-E-juttuaan.
He saavat kotona isompien sisarusten kesken töniä ja lyödä toisiaan, äitinsä on sitä mieltä että se on kasvattavaa. Eli tosiasiassa ei piittaa pätkääkään.
Millä tämän terroristin saisi kuriin? kohta pelkään että saan kunnon raivarin tälle välinpitämättömälle äidille.
Lapseni on hieman terroristia vanhempi, mutta ei vielä osaa kunnolla puolustautua, enkä viitsisi alkaa opettamaan että lyö takaisin.
Apuja! Hyviä keinoja kaivataan!
Kun ei viitsisi sisäänkään sulkeutua, kun muu lapsiseura on tervetullutta, ja tämä yksi äiti ei pentuineen älyä pysyä poissa.
Kommentit (42)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on ihan hirveää, että pikkulapsia jo aletaan luokitella " kilteiksi" ja " riiviöiksi" . Pieni lapsihan vasta opettelee tapoja!
Toiseksi: voisitko yrittää ottaa asian kohteliaasti puheeksi tämän äidin kanssa? Tietysti voi olla hankalaa, jos hän ei itse näe asiassa ongelmaa, mutta yrittää kannattaa kuitenkin.
Poikaa tietysti pitää ojentaa tuhmuuksista, mutta fiksusti. Ajattelepa, millainen puhetyyli sinuun parhaiten tehoaa? Tuskin komentelu ainakaan?
Lapsille voi myös yrittää markkinoida jotain kivaa tekemistä, jolloin tälläinen riehuminen ei ehkä niin paljoa kiinnostakaan.
Vaikka näkee, ei ota onkeensa.
Etelä-Suomi kyseessä, taidetaan olla samoista piireistä..
Varmasti yksi syy miksi käytös on pelkästään pahantekoa. Pieni lapsi opettelee tapoja - mutta naapureidenko ne tavat on opetettava? Miksi muut villitkin lapset eivät ole tuollaisia noin väkivaltaisia, taukoamatta?
ap.
Poitou:
Minusta on ihan hirveää, että pikkulapsia jo aletaan luokitella " kilteiksi" ja " riiviöiksi" . Pieni lapsihan vasta opettelee tapoja!Toiseksi: voisitko yrittää ottaa asian kohteliaasti puheeksi tämän äidin kanssa? Tietysti voi olla hankalaa, jos hän ei itse näe asiassa ongelmaa, mutta yrittää kannattaa kuitenkin.
Poikaa tietysti pitää ojentaa tuhmuuksista, mutta fiksusti. Ajattelepa, millainen puhetyyli sinuun parhaiten tehoaa? Tuskin komentelu ainakaan?
Lapsille voi myös yrittää markkinoida jotain kivaa tekemistä, jolloin tälläinen riehuminen ei ehkä niin paljoa kiinnostakaan.
Niin kyllä vois vanhemmat jo yrittää jotain tehdä asialle. Ei naapureita voi vastuuseen laittaa oman lapsen ongelmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omaa tyttöäni olen joutunut aika napakastikin ojentamaan, jos hän on käyttäytynyt huonosti, mutta olen huomannut, että positiivisella meiningillä pääsee pitkälle! Ja samoin huomiotta jättämisellä.
Tietysti se lapsen oma äiti on avainhenkilö tässä. Eikö hän todellakaan välitä vai onko enemmänkin väsynyt ja luovuttanut?
Kyllä siinä hymyt hyytyy kun oman lapsen päätä hakataan jäätikköön heti kun silmä välttää.
Vierailija:
4 puhuu asiaa. Olen täysin samaa mieltä hänen kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla itselläkin oli pojan ollessa 1.5-2-vuotias täysi työ valvoa ettei mitään kiellettyä tapahtunut. Ja sai toistaa yhtä ja samaa monta kertaa ja selittää asioita. Nyt mulla on ihan kivasti käyttäytyvä päälle 3-vuotias, joten asioihin puuttuminen todella kannatti. Vaikka oli välistä väsyttävääkin.
EIhän lapsi mitään opi, jos ei viitsitä opettaa. Maailma on kova opettaja sitten aikoinaan jos sitä ennen ei vanhemmat jaksa yhtään yrittää.
ap.
Poitou:
Tietysti se lapsen oma äiti on avainhenkilö tässä. Eikö hän todellakaan välitä vai onko enemmänkin väsynyt ja luovuttanut?
En halua esiintyä minään kaikkitietävänä kasvattajana, todellakaan, mutta toiset lapset ovat haastavampia kuin toiset.
Itse yrittäisin päästä hyvään keskusteluyhteyteen tämän äidin kanssa. Taustalla voi tosiaan olla väsymystä, masennusta... Eli ongelma voi oikeasti olla paljon suurempikin! :/
Ja kyllä: olen sitä mieltä, että " kylä kasvattaa" !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuollaiseen auta mikään pään silittäminen.
Kovaa kovaa vastaan vaan!
Mulla meni totaalisesti hermot naapurin kakaroihin ja kävin pari kertaa pitämässä niille nii tiukan puhuttelun, että jättivät lapseni rauhaan... noin vuodeksi... sen jälkeen tuli uusi kiusaamistilanne ja silloin sai tämä äitikin kuulla pari totuuden sanaa kullannupuistaan.
Mutta sen jälkeen ei ole niistä pennuista ollut haittaa!!
Ja kaikki naapuruston loput lapset/aikuiset olivat tyytyväisiä, kun ne vihdoin saatiin kuriin!!
Mun mielestä on käsittämätöntä, että yksi lapsi/äiti/perhe saa terrorisoida kaikkia muita ja näiden muiden on vain sopeuduttava!!
Mutta vielä inhottavampaa on kiusaajan äidillä!
Olen joskus jopa joutunut lähtemän ravintolasta kesken ruokailun, koska lapseni tönäisi toisen leikkinurkassa nurin! En siedä tälläistä käytöstä yhtään, mutta silti koetan ajatella, että pieni lapsi ei ole paha vaan taitamaton! Ja sen muistaminen ei aina ole ihan helppoa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan kannata lässyttämistä, mutta en myöskään komentelua ja uhkailua. Mitä sellaisesta oppii?
Kannattaa varoa, etteivät omatkin lapset ala komennella ja heitellä " suoria sanoja" , jos jokin ei miellytä. :)
Eroat ap:n kertomasta tilanteesta. Uhmakkaita vauhtiveikkoja on yhdellä ja toisella. Jokaisen lapset käyttäytyy välillä niin että täytyy puuttua tai ojentaa.
Alkuperäisen ongelma näyttää olevan, ettei avainasemassa oleva äiti viitsi eikä jaksa puuttua. Eihän lasta sinänsä voikaan syyttää, eihän se hänen vikansa ole jos ei kasvateta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai meneekö liian tunkeilevaksi?
Toisaalta, olisi lapsen ja äidinkin etu, jos kierteeseen puututtaisiin... Ja tosiaan, jotain vakavampaakin voi olla taustalla.
Järkky muksu. Viimeiset 1.5 vuotta oon odotellut milloin rauhoittuu ja oppii olemaan ihmisiksi. Kesällä tää poika täyttää 4-vuotta, ja mä ainakin olen sitä mieltä että, sillä lapsella viiraa päässä. Pojan äiti ihmettelee kun tarhassa siitä ei tykätä, ja valittaa jos on saanut pojastaan jotain negatiivista palautetta, on kuulemma opettajat itse valinneet ammattinsa, ja jos sitä ei kestä, niin ammatinvaihtoon, tälläinen on äidin mielipide. Mä olen kyllästynyt komentamaan tätä poikaa, joten meille se on saanut porttikiellon. Ensimmäinen lapsi josta en todellakaan pidä.
lasta syyttää vaan juttele asiasta hänen äidin kanssa.
t.4
Väitän jopa, että tälläistä lasta ei voi ymmärtää, ennen kuin häntä itse kasvattaa.
Teidän helpompien lasten äideillä ei ole aavitustakaan siitä, millaista se on, jos oikeasti välittää lapsestaan.
Ja miksi ei välittäisi? Meillä on erilaisia luonteita, mutta aikuisena osaamme (useimmiten) jo tulla toimeen keskenämme.
Ei voi olettaa, että lapset käyttäytyisivät kuin pienet aikuiset!
Miksi tilanne siitä muuttuu että ymmärretään että pojat on poikia, ja tuo nyt on vähän raisumpi tapaus. Nuorisovankilat ym. kriminaalihuolto on pullollaan näitä isoiksi kasvaneita lapsia joita on ymmärretty! Vanhempia ei kiinnosta kasvattaa ja ympäristö ymmärtää. No eihän se kivaa ole jos asia nähdään realistisesti sellaisena kuin on, jollekin voi tulla vaikka paha mieli. Mutta mitä sitten. Kasvaminen tekee monesti kipeää niin lapsille kuin aikuisille mutta se on ainoa tie kehittymiseen.
Silmien sulkeminen, lässyttäminen ja ymmärtäminen eivät auta pahoinvoivaa poikaa. Hän todennäköisesti vain oireilee perheen rajattomuutta ja pahaa oloa, eli ei, vika ei todellakaan ole lapsessa vaan vanhemmissa, kuten totesitkin ap.
Tilanne on vaikea, näitä 2v epäsosiaalisesti kehityksen alkuun päässeitä lapsia on valitettavasti useita. Enpä toivoisi pikkupojalle tällaista elämänalkua, kun tulevaisuus saattaa olla näillä eväin huono ja johtaa syrjäytymiseen.
Puutu ainakin pojan käytökseen napakasti, ja voisihan äidille yrittää puhua asiasta - luulenpa vaan ettei puhe mene perille jos homma on muidenkin perheen lasten osalta ollut vastaavaa jo kauan. No kyllä yhteiskunta omansa lopulta hoitaa (sossu ja kriminaalihuolto yms.), olisi lapselle vain parempi kun vanhemmat ymmärtäisivät puuttua jo aiemmin. Valitettava totuus on kuitenkin se että rikolliset, huumeidenkäyttäjät ja mielenterveysongelmaiset elävät vapaana keskuudessamme, eikä ne ymmärtämällä (=silmien sulkemisella) parane.
jos tuo äiti siitä suuttuu, niin eikös se ole hyvä vaan, että pysyy teistä kaukana??????
minä en ainakaan hyväksy sitä, että omia lapsiani kiusataan. jos muut vanhemmat eivät osaa lapsiaan kasvattaa, niin minä pidän huolen, että ainakaan minun lapsia ei kiusata!!