miehen eksä riehaantui raskaudestani.

Miksi sinä olisit parempi vaihtoehto ja järkevämpi? Haukut itse toisia, etkä kestä kenenkään eriäviä mielipiteitä elämäntilanteestasi. Miksi sinulle on niin

tärkeää mitä ex on mieltä, jos suhteenne on vakaa?

Sehän on selvää, että ex on aina kahjo, hänen lapset rumia ja huonotapaisia, välttämättömiä pahoja, joita joutuu kestämään, että ex pääsee ryyppäämistä ja huoraamista harrastamaan, koska sellainen ex aina on. Ja ruma sekä vanha.

Tosi pienihän tuo esikoinen on ollut vanhempiensa erotessa. Tietyssä mielessä minäkin ymmärrän, että äiti haluaa lapselleen parasta, tässä tapauksessa erityisaseman isänsä ainoana lapsena. Äidin keinot eivät tietenkään ole hyväksyttäviä, mutta rankkaa on varmasti hänelläkin ollut, kun se ydinperhe särkyi heti alkuunsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka hullu pusertaa lapsen miehelle, jolla on lapsi/a jo ennestään? Onnea ja menestystä tulevaisuuteen.

Samaa mieltä. Ensimmäinen perhe on aina se ensimmäinen ja alkuperäinen. Maa on täynnä lapsettomia miehiä, jonka kanssa saisi kokea kaiken tuon ensi kertaa. Uusperheet sopii heille joilla on molemmilla ero ja lapset jo takanaan.

..ja saanko esitellä: Kahjo ex. Ensimmäinen ja alkuperäinen perhe, voi hyvät hyttyrät

Tai sitten sinua fiksumpi naimisissa elävä nainen, jonka mielestä olette kaikki naurettavaa roskaväkeä. Fiksumpi ei eroa vaan kykenee ratkaisemaan suhteen ongelmia. Eikä paneta itseään paksuksi parin vuoden suhteen jälkeen ja vielä miehelle, joka on jo kerran saanut lapsen. Mikä tarve sinulla itselläsi on haukkua ketään? Ei sekään ole tervettä.

Ei ole tervettä kuvitella, että ne omat ratkaisut on niitä ainoita oikeita.

Jokainen parisuhde on erilainen ja jokainen perhe myös.

Miten voit olla noin naiivi, kun kuvittelet että kaikki ongelmat olisi aina ratkaistavissa?

Kaikki perheelliset eivät katso hyvällä uusperheitä. Minustakin he ovat jotenkin säälittäviä. Enkä ole kenenkään ex tai kahjo. En vain ymmärrä.

Tästä tulee varmasti miljoona alapeukkua, mutta jos äiti toistuvasti puhuu vasu-keskusteluissa siitä, miten lapsi suhtautuu vanhempiensa eroon, niin onko ainoa vaihtoehto tosiaan että äiti on kateellinen mulkvisti? Vai olisiko mahdollista, että lapsi on kipuillut eroasian kanssa enemmän kuin ap huomaakaan?

Tuollaistahan se uusperheessä usein on, ikävä kyllä. Kun menee yhteen miehen kanssa, jolla on lapsi, saa ristikseen myös sen exän. Ei niistä eroon pääse. Ellei ex ole sitten vieläkin häiriintyneempi tapaus, joka vieraannuttaa lapsen omasta isästään. Sitten saat lohdutella miestä, joka on menettänyt rakkaan lapsensa, ei kovin auvoista sekään.

Vierailija kirjoitti:

Tästä tulee varmasti miljoona alapeukkua, mutta jos äiti toistuvasti puhuu vasu-keskusteluissa siitä, miten lapsi suhtautuu vanhempiensa eroon, niin onko ainoa vaihtoehto tosiaan että äiti on kateellinen mulkvisti? Vai olisiko mahdollista, että lapsi on kipuillut eroasian kanssa enemmän kuin ap huomaakaan?

öö mitä tarkoitat tällä? kyllähän se äiti saa lapsensa kipuilemaan jos on aina "onko nyt paha mieli kun isi lähti, onko kamala suru, taitaa harmittaa kun isi ja äiti ei ole yhdessä". Helppoa kuin heinänteko saada lapsensa kipuilemaan asiaa kuin asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka hullu pusertaa lapsen miehelle, jolla on lapsi/a jo ennestään? Onnea ja menestystä tulevaisuuteen.

Samaa mieltä. Ensimmäinen perhe on aina se ensimmäinen ja alkuperäinen. Maa on täynnä lapsettomia miehiä, jonka kanssa saisi kokea kaiken tuon ensi kertaa. Uusperheet sopii heille joilla on molemmilla ero ja lapset jo takanaan.

..ja saanko esitellä: Kahjo ex. Ensimmäinen ja alkuperäinen perhe, voi hyvät hyttyrät

Tai sitten sinua fiksumpi naimisissa elävä nainen, jonka mielestä olette kaikki naurettavaa roskaväkeä. Fiksumpi ei eroa vaan kykenee ratkaisemaan suhteen ongelmia. Eikä paneta itseään

paksuksi parin vuoden suhteen jälkeen ja vielä miehelle, joka on jo kerran saanut lapsen. Mikä tarve sinulla itselläsi on haukkua ketään? Ei sekään ole tervettä.

Ei ole tervettä kuvitella, että ne omat ratkaisut on niitä ainoita oikeita

Jokainen parisuhde on erilainen ja jokainen perhe myös

Miten voit olla noin naiivi, kun kuvittelet että kaikki ongelmat olisi aina ratkaistavissa?

Aika monet ongelmat ovat.ratkaistavissa. Olen sinua kymmenen vuotta vanhempi ja pitkän liiton salaisuus on hyvät vuorovaikutustaidot ja kyky asettaa itsensä toisen asemaan. Itse en olisi riskeerannut elämääni sinun tavoin...jokainen tekee ratkaisunsa itse ja kärsii seuraukset. Kohta itsekin olet yh. Näitä on nähty millaisia ovat nuo eronneet miehet.

Eli isi on lähtenyt. Ja ap vaikuttaa olevan niin vittumainen sika itse luonteeltaan, että tuollainen mies heivaa vielä hänetkin. Älä tule itkemään tänne tai ole vittumainen ex. Itse olisit taatusti samassa tilanteessa vielä kahjompi.

Oletko ap sitä mieltä oikeasti, ettei erosta pitäisi puhua lapsen kanssa? Kaikista tärkeintä on kuunteleminen, kuuleminen ja keskustelu. Oletko nyt aivan yhtä idiootti, millaisen kuvan itsestäsi annat? Olisitko itse ollut riemuissaan isäsi uudesta vaimosta ja lapsesta kun itse olit lapsi? Havainnollistetaan sitten näin, kun tyhjät tynnyrit vaan kolisee... olisiko kannattanut käyttää ehkäisyä kun et isompaakaan lasta ymmärrä? Surkea äitisusta aainakin tulee.

Huhhuh, että aamun alkajaisiksi tulin törmänneeksi tällaiseen uusperhetilitykseen.

Joku todella, todella katkera ex taisi illalla vähän riehaantua. Nyt en enää ihmettele, miksi existä liikkuu välillä melko hurjia juttuja, kovin tasapainotonta väkeä näkyy joukkoon mahtuvan (niin kuin toki nyxiin ja niihin "ensimmäisessä ja alkuperäisessä liitossaan" eläviinkin, eipä siinä...)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka hullu pusertaa lapsen miehelle, jolla on lapsi/a jo ennestään? Onnea ja menestystä tulevaisuuteen.

Samaa mieltä. Ensimmäinen perhe on aina se ensimmäinen ja alkuperäinen. Maa on täynnä lapsettomia miehiä, jonka kanssa saisi kokea kaiken tuon ensi kertaa. Uusperheet sopii heille joilla on molemmilla ero ja lapset jo takanaan.

..ja saanko esitellä: Kahjo ex. Ensimmäinen ja alkuperäinen perhe, voi hyvät hyttyrät

Tai sitten sinua fiksumpi naimisissa elävä nainen, jonka mielestä olette kaikki naurettavaa roskaväkeä. Fiksumpi ei eroa vaan kykenee ratkaisemaan suhteen ongelmia. Eikä paneta itseään

paksuksi parin vuoden suhteen jälkeen ja vielä miehelle, joka on jo kerran saanut lapsen. Mikä tarve sinulla itselläsi on haukkua ketään? Ei sekään ole tervettä.

Ei ole tervettä kuvitella, että ne omat ratkaisut on niitä ainoita oikeita

Jokainen parisuhde on erilainen ja jokainen perhe myös

Miten voit olla noin naiivi, kun kuvittelet että kaikki ongelmat olisi aina ratkaistavissa?

Aika monet ongelmat ovat.ratkaistavissa. Olen sinua kymmenen vuotta vanhempi ja pitkän liiton salaisuus on hyvät vuorovaikutustaidot ja kyky asettaa itsensä toisen asemaan. Itse en olisi riskeerannut elämääni sinun tavoin...jokainen tekee ratkaisunsa itse ja kärsii seuraukset. Kohta itsekin olet yh. Näitä on nähty millaisia ovat nuo eronneet miehet.

Todellakin sinusta paistaa kilometrien päähän nuo hyvät vuorovaikutustaidot ja kyky asettua toisen asemaan. :D

(Koska vaarana on, että et ymmärrä tämän viestin syvintä olemusta, annan vinkin: googleta sana "sarkasmi".)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos me erottais miehen kanssa ja hänellä olisi uusi nainen, olkoot yhdessä olleet vaikka 10 vuotta ja heille sitten tulisi lapsi niin kyllä mua rehellisesti sanottuna aluksi ainakin vähän kirpaisisi ajatus siitä että meidän lapsillemme tulisi sisarpuoli jonka kanssa joutuisivat jakamaan isän ja aikanaan perinnön ja kaiken. Lapsellesta, tiedän. Mutta itse en jaksaisi tuhlata energiaa tähän asiaan enempää vaan keskittyisin ajattelemaan asian positiivisia puolia ja lapsillemme myös puhuisin tästä positiivisena asiana. Mutta minä olenkin täysjärkinen ihminen, ap:n miehen ex taas ei tunnu olevan. Itse ap:n tilanteessa pistäisin kaiken tällaisen vaan ohi korvien ja keskittyisin omaan elämään ja hoitaisin pakolliset kanssakäymiset tämän exän kanssa aikuismaisesti. Tällä tavalla pysytte niskan päällä.

että oikeen kirpaisisi ajatus siitä, että isän perintö menee isän lapsille.

No niin kirpaisi minuakin, myönnän täysin! Kun omat lapseni kertoivat että exäni avovaimo toivoo lasta, kirpaisi ja kovasti. Ajattelin, että lapseni joutuvat jakamaan isänsä ja tulevan perinnön. Todennäköisesti uusi vauva tulisi tärkeämmäksi kuin jo olemassaolevat lapset, koska vauvan kanssa tulisi vietettyä enemmän aikaa jne. Lisäksi mietin sitäkin, että lapsillani tulee olemaan uusi sisko tai veli, joka tulee olemaan heille tärkeä, ja jota minä en edes tunne. Mietin sitäkin, että jatkossa myös tämä uusi sisarus tulisi kutsua synttäreille ja perhejuhliin, ja minun tulisi työstää ennakkoon sitä, että pitäisin hänestä ja olisin mieluusti hänestäkin mukava, vaikka todennäköisesti jo hänen näkemisensä sattuisi - ja todennäköisesti hänen kutsumisensa johtaisi siihen, että myös hänen äitinsä tulisi kutsua - ja siten olla äidillekin ystävällinen ja mukava. Ainoa lohdutus oli se, että lapseni puhuivat asiasta jo kun tämä sisarus oli vasta toiveena mielessä, joten minulla oli aikaa työstää ja hyväksyä ajatus, eikä niin, että olisi tullut ilmoitusluontoisena asiana että vauva on nyt syntynyt.

Jos nyt joku paheksuu tuota perinnön pienentymistä, huomioida voi myös sen, että jos oma lapsi jää lapsettomaksi, perijäksi ilmaantuu myös tämä uusi sisaruspuoli. Ilman testamenttia esim. suvun kesämökki voi siirtyäkin exän uuden vaimon suvun puolelle;-)

Mutta joo, ap:n tapauksessa exän eron työstäminen lienee jäänyt pahasti kesken.

Minullekin mies aikoinaan haukkui entisen vaimonsa. Mulle mies esitti ihanaa isää, kunnes totuus lapsemme myötä paljastui. Mies oli sairas valehtelija ja erottuani piti lupauksensa ja teki elämästäni helvettiä. Saman oli kokenut ensimmäinen vaimo, johon eron jälkeen tutustuin. Tuon miehen liitto on päättynyt lapsen syntymään, joten tuskin lapsi uuttakaan liittoa helpommaksi tekee. Veikkaan, että ap lähtee itse petyttyään mieheen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Jos nyt joku paheksuu tuota perinnön pienentymistä, huomioida voi myös sen, että jos oma lapsi jää lapsettomaksi, perijäksi ilmaantuu myös tämä uusi sisaruspuoli. Ilman testamenttia esim. suvun kesämökki voi siirtyäkin exän uuden vaimon suvun puolelle;-)

 

What? Kenen perijäksi sisaruspuoli ilmaantuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Jos nyt joku paheksuu tuota perinnön pienentymistä, huomioida voi myös sen, että jos oma lapsi jää lapsettomaksi, perijäksi ilmaantuu myös tämä uusi sisaruspuoli. Ilman testamenttia esim. suvun kesämökki voi siirtyäkin exän uuden vaimon suvun puolelle;-)

 

What? Kenen perijäksi sisaruspuoli ilmaantuu?

No selitän esimerkin kautta. Mulla on veli, jolla ei ole lapsia. Isämme meni uusiin naimisiin ja teki meille velipuolen. 

Kun veljeni kuolee, hänet perijöinään ovat isä ja äiti (koska hän itse on siis lapseton). Koska isä ja äiti ovat kuolleet, heidän lapsensa tulevat perijöiksi. Äidin osuuden, siis puolet, perin minä sisarusteni kanssa. Toinen puolikas, ns. isän osuus, jakaantuu kaikkien isän lasten kesken, siis minun, sisarusteni ja velipuolen kesken. 

Olisi helpompi piirtää tuo ositus, mutta ehkä tämä oli riittävän selkeä kuvaus?

Vierailija kirjoitti:

Sehän on selvää, että ex on aina kahjo, hänen lapset rumia ja huonotapaisia, välttämättömiä pahoja, joita joutuu kestämään, että ex pääsee ryyppäämistä ja huoraamista harrastamaan, koska sellainen ex aina on. Ja ruma sekä vanha.

Ei tietenkään, mutta kai sinäkin ymmärrät, että eksiä helvetistä on olemassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Jos nyt joku paheksuu tuota perinnön pienentymistä, huomioida voi myös sen, että jos oma lapsi jää lapsettomaksi, perijäksi ilmaantuu myös tämä uusi sisaruspuoli. Ilman testamenttia esim. suvun kesämökki voi siirtyäkin exän uuden vaimon suvun puolelle;-)

 

What? Kenen perijäksi sisaruspuoli ilmaantuu?

No selitän esimerkin kautta. Mulla on veli, jolla ei ole lapsia. Isämme meni uusiin naimisiin ja teki meille velipuolen. 

Kun veljeni kuolee, hänet perijöinään ovat isä ja äiti (koska hän itse on siis lapseton). Koska isä ja äiti ovat kuolleet, heidän lapsensa tulevat perijöiksi. Äidin osuuden, siis puolet, perin minä sisarusteni kanssa. Toinen puolikas, ns. isän osuus, jakaantuu kaikkien isän lasten kesken, siis minun, sisarusteni ja velipuolen kesken. 

Olisi helpompi piirtää tuo ositus, mutta ehkä tämä oli riittävän selkeä kuvaus?

 

Tätä voi spekuloida pidemmällekin. Kun minä kuolen, minun lapseni perii minut. Ja jos lapseni kuolee lapsettomana, hänen ensisijaisina perijöinään ovat hänen vanhempansa . Isä siis perisi puolet, ja jos hän olisi jo kuollut, tämä sisarpuoli perisi suoraan isän osuuden (jaettuna tietysti muiden isän mahdollisten lasten kanssa), siis myös esim. minulta perintönä tulleet sukutilat yms. (joita ei kyllä todellakaan ole).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä tulee varmasti miljoona alapeukkua, mutta jos äiti toistuvasti puhuu vasu-keskusteluissa siitä, miten lapsi suhtautuu vanhempiensa eroon, niin onko ainoa vaihtoehto tosiaan että äiti on kateellinen mulkvisti? Vai olisiko mahdollista, että lapsi on kipuillut eroasian kanssa enemmän kuin ap huomaakaan?

 

öö mitä tarkoitat tällä? kyllähän se äiti saa lapsensa kipuilemaan jos on aina "onko nyt paha mieli kun isi lähti, onko kamala suru, taitaa harmittaa kun isi ja äiti ei ole yhdessä". Helppoa kuin heinänteko saada lapsensa kipuilemaan asiaa kuin asiaa.

Isi ei rakastanut MEITÄ (vaikka syynä eroon oli äidin miessuhteet, ja kyllä, monikossa).