Miten saada itsestä nauravainen iloinen ihminen?

Syntymällä toisessa elämässä. Kakaduna tai cockerspanielina 😊

Olisiko jostain positiivisuuskirjasta hyötyä?

Minä ajattelen aina niitä minua huono-osaisempia. Esimerkiksi jotain Afrikan köyhiä lapsia, jotka kärsivät nälästä ja taudeista. Tai alkoholismista kärsivää, raiskattua yms. kurjia tapahtumia kokeneita. Siinä mielessä koen itseni onnelliseksi, vaikka eihän omakaan elämäni nyt täysin mitään hohdokasta ole.

Mä haluaisin kanssa olla sellainen sädehtivä ja positiivinen ihminen, mutta toiset ihmiset ärsyttää ja elämä tuntuu ankealta ja olen huomannut alkaneeni katkeroitumaan ja kadehtimaan :( Tiedän kyllä että kaikilla on omat ristinsä mutta silti.

Vierailija kirjoitti:

Olen aina kauhean myrtsi ilme päällä. Kaikki vituttaa, muut ihmiset, työt. Ja eipä noita ystäviäkään ole, kun aina näytän nyrpeää naamaa. Miten ihmeessä saada sellainen positiivinen tapa katsoa elämää? Miten olla hymyilevän säteilevä koko ajan (tai ainakin suht usein)?

Blääh, et vain osaa näytellä. Kokeile joskus kotona hymyterapiaa. Tee se vaikka heti aamusta kun oot silmät turvoksissa, tukka pystyssä ja muutoinkin erittäin viehättävänä. Hymyile ja pelleile itsesi kanssa. Tulee parempi mieli 😊

Vierailija kirjoitti:

Minä ajattelen aina niitä minua huono-osaisempia. Esimerkiksi jotain Afrikan köyhiä lapsia, jotka kärsivät nälästä ja taudeista. Tai alkoholismista kärsivää, raiskattua yms. kurjia tapahtumia kokeneita. Siinä mielessä koen itseni onnelliseksi, vaikka eihän omakaan elämäni nyt täysin mitään hohdokasta ole.

Mä taas masennun kun ajattelen kurjuutta ja epäoikeuden mukaisuuksia. Ainoa lähes aina paremmalle mielelle saava konsti on polttaa pikku paukut. Mummon hautajaisten jälkeen ei auttanut sekään. Joskus ainoa mikä auttaa on aika. Se on vain raskasta odottaa että helpottaa.

Miksi haluaisit olla iloisempi ja nauravaisempi, älä herran tähden? Minä olen iloinen ja nauravainen, ja minulla on iso työ olla vähemmän nauravainen ja iloinen, että olisin vakaa, tasainen, luotettava ja vakavasti otettava aikuinen. Olisin todella ilahtunut jos olisin enemmän kuin kaikki ne, jotka osaavat hillitä sen perusluonteensa joka tilanteessa. Uskon että monella muullakin on yhtä paljon työtä itsensä kanssa kuin minulla että saa sen oman persoonansa sovitettua tiettyyn muottiin.  Se vie paljon energiaa, että pitää miettiä pitkin päivää eri tilanteissa sellaisia aikuisen, asiansa hoitavan ihmisen asioita kuin metsäverotus ja akkunesteiden vaihto ja peräsuolifisteli että pysyy riittävän asiallisen ja vakavan oloisena. Muuten vaikutan mt-puolelta karanneelta epävakaalta hattarapäältä. Mitä siis todellisuudessa olenkin. :)

Liikunta luonnossa on piristänyt minun elämääni. Kävely riittää liikunnaksi. Luonnon keskellä elämä avartuu ihan eri tavalla, elämä ei olekkaan oikeasti täällä av-palstalla vaan se on tuolla ulkona.