Lue keskustelun säännöt.
Puhuin lapselle rahasta, ei olisi pitänyt
07.01.2016 |
Puhuin 9-vuotiaan tyttöni kanssa rahasta. Käytiin läpi, mitä asuminen ja eläminen maksaa, miten paljon vanhemmat saa palkkaa, mitä ovat verot jne. Ei olisi pitänyt käydä tätä keskustelua, sillä lapsi on nyt sitä mieltä, että kaikesta pitäisi säästää. On sitä mieltä, että hänen pitäisi lopettaa harrastus, koska se "on tosi kallis", samoin sanoo, että hänelle riittäisi kaikkia vaatteita kaksi kappaletta ja muut voitaisiin myydä. Kumpaankaan en suostunut. Kaikista pahinta oli, että ruokapöydässä söi ruoastaan noin kolmanneksen ja käski laittaa loput jääkaappiin, "jotta voidaan syödä huomenna samaa ja säästää". Olen selittänyt, että keskustelua ei käyty siksi, että kaikesta pitäisi säästää, vaan sen takia, että hän tietäisi, kuinka maailma toimii, millaisia summia saadaan palkkaa jne. mutta ei tunnu menevän perille. Miten tuon saisi lopettamaan moisen nuukailun?
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
No minkä ikäiselle menit puhumaan?
Luepa aloitus uudestaan ja ajatuksen kanssa tällä kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mahtollisesti hän unohtaa koko asian jonkin ajan kuluttua, joten ei syytä huoleen.
Tyttäresi vaikuttaa fiksulta. Yleensä ongelma on toisin päin.
Vierailija kirjoitti:
Tyttö vai poika?
Sanottiin ensimmäisessä lauseessa. Oletko jotenkin jälkeenjäänyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äkkiä toi vaihe menee ohi... nauti nyt vaan ei ole mankumassa iPhone 6S
Vierailija kirjoitti:
No minkä ikäiselle menit puhumaan?
Lukihäiriö? Ensimmäisessä lauseessahan tuo lukee...
Aloittajalle: asia tasaantunee. Puhu uudestaan ja käy läpi asiat. Ole iloisella mielellä, osoita kuinka hyvin te selviätte näillä rahoilla mitä teillä on, rahaa tulee uutta ja sillä saadaan taas seuraavat asiat maksettua. Ja se raha mitä te käytätte, palaa kiertoon, maksetaan palkkoina niille ihmisille jotka tekee niitä tuotteita mitä te käytätte, vaatteita, ruokia, sun muita, ja nekin sitten taas voi ostaa asioita, ja maksaa myös veroja, joista maksetaan meidän yhteisiä asioita...
Kerro että raha on vaihdon väline, käytännöllinen mutta ei mikään itseisarvo sinänsä. Rahan käytössä on syytä olla järkevä, ei liian huoleton mutta ei myöskään järjettömän pihi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli teillä on erittäin älykäs tyttö joka oikeasti kykenee ymmärtämään maailmaa ja arvoa. Olkaa nyt onnellisia siitä. Harrastuksesta kyllä erityisesti kannattaa keskustella ja miettiä onko se raha "hukkaan mennyttä" vai investointi, fyysiseen kuntoon ja/tai henkiseen pääomaan. Keskustelulla tuokin menee ja keskustelulla priorisointeihin, mihin sitä rahaa käytetään ja miksi.
Parempi kai että noin päin kuin toisin päin :)
Kerro lapsellesi että vaikka rahaa onkin hyvä säästää, tulee elää silti elämäänsä. Tulee ymmärtää että eläminen maksaa, mutta elämää vartenhan se raha onkin. Turha elää nuukasti "kämäisempää" elämää, jos on varaa elää hieman paremminkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No pakkohan se on rahasta puhua, se on varsinkin kerrottava, ettei raha kasva puussa. Unohtavat kyllä äkkiä kaiken, varsinkin halutessaan jotain kallista.
Odotahan jokunen vuosi, niin saat tosissasi jankuttaa rahasta ja sen riittävyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Tyttö vai poika?
Ja tämäkin lukee siinä ensimmäisessä lauseessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyttäresi vaikuttaa fiksulta. Yleensä ongelma on toisin päin.
Sinusta ei siis ole ongelmaa, jos lapsen mielestä hänelle riittää kahdet aivan kaikkia vaatteita. Siis tyyliin kahdet alushousut, kaksi paria sukkia, kahdet housut, kaksi hametta, kaksi aluspaitaa, kaksi pitkää paitaa ja siinä se? Antaisitko lapsesi oikeasti hankkiutua eroon kaikista muista vaatteistaan?
Samoin harrastus: lapsi käy säännöllisesti tanssimassa, mutta nyt haluaisi lopettaa, koska on omasta mielestään liian kallis. Meistä se on halpaa. On sitä mieltä, että voisi vaihtaa johonkin ilmaiseen.
Meillä vähän samaa, tosin lapsi 7-vuotias poika. Minä hiukan huolestuin siksi, että isäni kärsi (eli hänen lähipiirinsä kärsi, no, sitä kautta isä itsekin) saituudesta ja lapsi on kovasti isoisäänsä tullut monessa asiassa. Isäni on siis erittäin kitsas ihminen (kuitenkin aika varakas), joten en missään tapauksessa halua pojastani samanlaista.
Isääni naurettiin selän takana ja hän aiheutti sen seitsemän riitaa ja mielipahaa jääräpäisellä itaruudellaan.
Ja oikeasti; sellaiset elämänkumppanit on todella rasittavia, jotka vahtii toisten suihkun käyttöä, valojen sammuttelua, ajamisen taloudellisuutta, normivaatehankintoja, you name it.
On eri asia olla samalla taloudellinen (ei tuhlaa epäoleellisuuksiin) ja elää normaalia elämää, kuin saita tai sairaalloisen saita.
Jotenkin ilmiöllä on mielestäni yhteys antamiskykyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
keskustele uudestaan, ja painoita, että teillä on riittävästi rahaa ruokaan, kotiin ja lapsen harrastukseen... että lapsen ei tarvi niitä murehtia.
Yleensä asioita kannattaa tiputella lapsille pikku hiljaa, oli kyse rahasta tai mistä tahansa maailman asiasta. Ei niin, että yht'äkkiä kertoo, että sotaakin on, siellä ja siellä maailman kolkassa pommitetaan lapset paskaksi. Tai yht'äkkiä kertoo kaiken rahataloudesta tai siitä, että pikkulapset ompelee ilman palkkaa nää meidän halvat vaatteet tms.
Mulla on samanikäinen herkkä tyttö, jolla menee unet helposti, jos vähääkään alkaa murehtia ns. aikuisten asioita. Ymmärtää liikaa, toisaalta liian vähän. Pelkää kasvamista isoksi ja näitä maailman tosiasioita. Jo paljon pienempänä hänellä oli vastaavaa, milloin halusi kasvissyöjäksi, milloin pelastaa Afrikan nälkäänäkevät (kun joku fiksu aikuinen meni sanomaan tyyliin: "lautanen pitää syödä tyhjäksi, toisaalla lapset näkee nälkää"
Kuten edellä mainittu, niin lapselle kannattaa myös nyt painottaa sitä, että elämästä saa nauttia ja on ihan ok, että syö hyvää ruokaa ja harrastaa sillä sitä kautta satsaa omaan hyvinvointiin.
Itse en olisi kovin huolissani ellei lapsen käytöksessä vielä päivin kuluttuakin näy huolestuttavia piirteitä.
Miten ap tyttäresi suhtautuu kavereille lahjojen antamiseen/hankkimiseen? Meillä poika on mielissään ajatuksesta antaa lahjoja synttäreillä, mutta ideoi sitten itse niitä tyyliin "jokin hänen piirustuksensa" "tuo vanha lelu, jolla en enää leiki" jne. Oon ollut vähän, että öööm, oisitko itse oikeasti onnellinen, jos saisit tuommoisia?
En käsitä, miten ne ois lapsen mielestä "kivoja" lahjoja... Tosin kerran kun hän oli aika pieni (ja hänellä on hyvä muisti) annoimme eräälle sukuun syntyneelle vauvalle pojan omia duploja (toki pesin ne) siis pojan aivan omana lahjana vauvalle. (Me vanhemmat annoimme paketin myös.) jospa se on siitä jäänyt vain moeleen, eikä ole mieltänyt, että kyllä minä äiti ihan rahalla hyvilläni ostan kavereille jonkun Lego-paketin tai vastaavan.
14
Sano lapselle, että vaatteet kuluvat pesussa, jos niitä on liian vähän, joten niitä on hyvä olla sopivasti. Sano, että harrastus on sijoitus, toiset jopa tekevät harrastuksista ammatin ja kun on hyviä harrastuksia, pysyy terveenä eikä tule lääkärikuluja. Sano, että jos ei syö tarpeeksi, ei pysy terveenä. Lapsi on fiksu, joten hänelle on varmaan helppo kertoa, että keskitie on paras, eli kun kaikkea on sopivasti, pysyy talous tasapainossa. Käytä toki sanoja, joita lapsi ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Miten ap tyttäresi suhtautuu kavereille lahjojen antamiseen/hankkimiseen? Meillä poika on mielissään ajatuksesta antaa lahjoja synttäreillä, mutta ideoi sitten itse niitä tyyliin "jokin hänen piirustuksensa" "tuo vanha lelu, jolla en enää leiki" jne. Oon ollut vähän, että öööm, oisitko itse oikeasti onnellinen, jos saisit tuommoisia?
En käsitä, miten ne ois lapsen mielestä "kivoja" lahjoja... Tosin kerran kun hän oli aika pieni (ja hänellä on hyvä muisti) annoimme eräälle sukuun syntyneelle vauvalle pojan omia duploja (toki pesin ne) siis pojan aivan omana lahjana vauvalle. (Me vanhemmat annoimme paketin myös.) jospa se on siitä jäänyt vain moeleen, eikä ole mieltänyt, että kyllä minä äiti ihan rahalla hyvilläni ostan kavereille jonkun Lego-paketin tai vastaavan.
14
Hänestä on ainakin aiemmin ollut kivaa antaa lahjoja muille. Ja ihan kaupasta on yhdessä valittu, ei ole ehdottanut omia vanhoja tavaroitaan.
Onko 9 vuotiaalla tytölläsi harrastuksia?
No minkä ikäiselle menit puhumaan?