Miksi mies lopettaa panostamisen, kun on saanut naisen itselleen?
Suhteen alkumetrit on aina täydellistä aikaa... miehet todella panostavat ja tekevät mitä vain saadakseen minut omakseen. Kehuja satelee, halailua ja pussailua on yllin kyllin, viedään ulos syömään ja leffaan, kokataan kotona illallisia, jutellaan syvällisiä keskusteluja tuntikaupalla, erossa ollessa soitetaan usein ja puhelin täyttyy ihanista viesteistä, puhutaan yhteisistä lomamatkoista ja muista yhteisistä tulevaisuudensuunnitelmista, hierotaan hartioita ja selkää... Tätä ihanuutta kestää yleensä joitakin kuukausia, kunnes itse olen onnesta soikeana ja hurjan rakastunut mieheen. Sitten miehet kai huomaavat, että nyt nainen on saatu itselle ja enää ei tarvitse panostaa... kaikki ihanat asiat jää...
Ymmärrän kyllä, että arki tulee ennemmin tai myöhemmin parisuhteeseen, mutta miksi alussa pitää suurinpiirtein palvoa maata naisen jalkojen alla ja tehdä kaikki mahdolliset hurmaustemput, jos ne muuten ei kuulu miehen luonteeseen pitkässä suhteessa. Miksi pitää antaa itsestään epärealistinen kuva alussa ja alkaa sitten suhteen edetessä pitää naista itsestäänselvyytenä? :( Ei enää soitella perään ja lähetellä ikävä-viestejä... ja jos kysyy, että miksi ei tullutkaan hyvää yötä -viestiä, niin vastaus on, että "No eiköhän niitä ole jo ehditty ihan tarpeeksi lähettelemään".
En tarkoita, että suhteen pitäisi jatkua samana ilotulituksena, kuin alkuhuumassa, mutta hellyyttä, kohteliaisuuksia ja toisen huomioon ottamista kaipaisin myös alun jälkeen... ja puolin ja toisin tietenkin. Tuntuu vaan, että kaikki suhteet menee aina tämän saman kaavan mukaan :(