Pari/kolmekymppisenä avioeron kokeneet

Mä menin naimisiin 22-vuotiaana, erottiin kun oli 26. Ero oli tosi raskas, kun mies lähti uuden matkaan ja jäin yksin. Eka vuosi oli ihan hirveä, sen jälkeen alkoi helpottaa. Viime vuonna löysin uuden miehen, mutta en kiirehdi naimisiin. Tsemppiä kaikille eronneille, löydätte vielä paremman puolison. :)

Vierailija kirjoitti:

2 v naimisissa, 26 v, kun tuli ero. Todellakin hyvä päätös, ettei jääny loppuelämäks huonoon suhteeseen.

N30

Tää vois olla mun vastaus, iätkin täsmää. Nyt olen ollut jo pari vuotta yhdessä elämäni miehen kanssa. Suhde toimii joka tasolla niin paljon paremmin kuin mikään aiempi. Harmittaa hiukan, etten tajunnut odottaa naimisiinmenoa tähän asti, vaan kuvittelin ihan ok:n suhteen riittävän.

Vähän päälle parikymppisenä erosin (rekisteröity parisuhde). 'Naimisissa' olimme noin vuoden. Oikea päätös oli erota.

Vierailija kirjoitti:

Oletko kokenut pari/kolmekymppisenä avioeron? Minkä ikäinen olit erotessasi ja kauanko ehdit olla naimisissa? Koetko, että ero oli sinulle hyvä asia näin jälkikäteen ajateltuna? Löysitkö myöhemmin uuden kumppanin, menitkö uudestaan naimisiin vai elätkö yksin?

Täällä yksi viime vuonna eronnut pohtii, löytyykö täältä muita nuorina (ja ehkä lapsettomina) eron kokeneita. Tuntuu, että useimmat eronneet ovat neli-viisikymppisiä lasten vanhempia.

Naimisiin 20v , erosin 33v perushyvästä liitosta. Ei siis ollut alko ongelmaa, väkivaltaa eikä pettämistä muttei juuri muutakaan. 3 v yh:na ja sitten löytyi mies joka halusi koko paketin. Yhdessä oltu jo 20 onnellista vuotta

Miksi ihmeessä osa on mennyt jo 18-vuotiaana naimisiin?

Erosin 30-vuotiaana 12 vuotta kestäneestä väkivaltaisesta suhteesta. Naimisissa ehdin olla neljä vuotta. Puolentoista vuoden jälkeen löysin ihanan miehen. Sain hänen kanssaan lapsen. Yhteiselämää kesti jälleen 12 vuotta (joku maaginen luku) kunnes mies rakastui toiseen. Olen ollut kolmisen vuotta yksin mutta aion löytää vielä kumppanin kunhan löydän sopivan ;)

Olin erotessa 32-vuotias, olin jo ehtinyt tarkkaan miettiä eroa (mies petti), joten kun tein päätöksen se tuntui heti täysin oikealta. Sen jälkeen heti nelisen vuotta suhteessa, ei yhdessä asumista. Tämän suhteen päätin kun tajusin, ettei meillä ole yhtenäisiä näkymiä tulevaisuuden suhteen. Sen jälkeen tapasin heti elämäni miehen, jonka kanssa nyt naimisissa jo 15 vuotta. Kaikki on mahdollista, huonoon suhteeseen ei tarvitse jäädä.

Erosin 30-v viiden vuoden liiton jälkeen. Miehen kans riideltiin jatkuvasti kaikesta ja haluttiin elämältä eri asioita, joten ero oli helpotus. Pari vuotta myöhemmin löysin uuden miehen, tänä vuonna toinen hääpäivä ja esikoinen tulossa.

Ero 3-kymppisenä pitkästä suhteesta ja liitosta. Kaksi lasta. En halua uusioperhekuvioihin, en mene koskaan enää naimisiin. Erosta kuusi vuotta ja toki muutamia tapailujuttuja ollut, mutta miehet yleensä kaipaavat enemmän.

Muita?

Harkinta-aika menossa, ehdittiin olla naimisissa lähes 3 v, oon nyt 25. Se tavallinen tarina: miehen päivät töissä venyi ja iltaisin lähti kaverin luo. Muuttui tosi äreäksi ja vältteli yhteisen ajan viettämistä. Toinenhan sillä oli ja sen matkaan lähti.

Ehkä vielä joskus voisin kuvitella seurustelevani ja meneväni naimisiin, tällä hetkellä en osaa kuvitellakaan seurustelevani. Meni luotto miehiin pitkäks aikaa. 

Ero 33-vuotiaana yhteensä kymmenen vuoden parisuhteen, josta seitsemän vuotta avioliitossa. Mies löysi toisen. Kolme vuotta olen ollut yksin mutta elän ihan onnellista elämää näin ilman draamaa

Itse en ole näitä, mutta ystäväni sekä mieheni ovat.

Ystäväni meni naimisiin oliko sit 18 vai 19, en muista tarkkaan. Lapsenkin sai 19-vuotiaana. Ero tuli sit parin vuoden sisään eli tais olla 21-vuotias tuohon aikaan. Nyt ollut 4 vuotta hyvässä parisuhteessa, onnellinen. Myös lapsi sai uudesta isäpuolesta hyvän miehen mallin, tuo oma isä kun oli täys juoppo ja hulttio muutenkin (väkivaltainen narsisti).

Oma mies meni naimisiin 25-vuotiaana, asumusero kahden vuoden päästä ja ero voimaan kun mittarissa oli 29. Silloin mekin tavattiin. Nyt onnellisia, pari yhteistä lasta ja kaikki kuulemma paljon paremmin nykyään.