Lue keskustelun säännöt.
Pari/kolmekymppisenä avioeron kokeneet
06.01.2016 |
Oletko kokenut pari/kolmekymppisenä avioeron? Minkä ikäinen olit erotessasi ja kauanko ehdit olla naimisissa? Koetko, että ero oli sinulle hyvä asia näin jälkikäteen ajateltuna? Löysitkö myöhemmin uuden kumppanin, menitkö uudestaan naimisiin vai elätkö yksin?
Täällä yksi viime vuonna eronnut pohtii, löytyykö täältä muita nuorina (ja ehkä lapsettomina) eron kokeneita. Tuntuu, että useimmat eronneet ovat neli-viisikymppisiä lasten vanhempia.
Kommentit (33)
33-vuotiaana ero kolmentoista vuoden suhteesta. Löysin uuden ja menin naimisiin. Huikea parannus elämääni. Nyt toistakymmentä vuotta takana "uudessa" suhteessa. Edelleen onnellinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu hyvältä huomata, että teillä on myönteisiä kokemuksia elämästä eron jälkeen :) muita?
Ap
Erosin 10 vuotta sitten, seurusteltiin 2 vuotta, sit 5 vuotta naimisissa. Nykyisen tapasin 2011ja viime vuonna mentiin naimisiin. En vois olla onnellisempi.
25-vuotiaana ero, alle vuosi aviossa. Mies petti. En tiedä, voinko enää luottaa miehiin tän jälkeen. Kohta erosta puolitoista vuotta aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen 23, ja pian ero edessä. Kyllähän se pahalta tuntuu, vajaa viisi vuotta olimme naimisissa. Meillä on lapsia, niin heidän puolestaan eniten tietysti harmittaa. Myönnän että jännittää, en ole ikinä asunut yksin ja nyt pitäisi kaikesta huolehtia yksin.
Erosin 25-vuotiaana 10-vuotisen suhteen jälkeen, vajaa kolme vuotta oltiin naimisissa. Vuosi siitä eteenpäin olin uudessa suhteessa ja tätä uutta kestänyt nyt 10 vuotta, josta 7 vuotta naimisissa. Vaikea päätös se silloin oli, mutta en sitä enää oikeastaan koskaan mieti ja katunut en ole koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naimisiin 21-vuotiaana, ero 24-vuotiaana. Olin kiltti arka tyttö, väkivaltaisesta alkoholistikodista lähtöisin ja haksahdin ensimmäiseen mieheen, joka hymyili minulle nätisti. Ero oli hyvä asia, mies oli minua paljon vanhempi (narsistina osasi käyttää hyväksi), henkistä ja fyysistäkin väkivaltaa, rahallista hyötymistä miehen puolelta (vaikka minä elin opintotuella), huumeitakin. Onneksi ei ollut lapsia. Eron jälkeen kasvatin selkärangan, kävin itsepuolustuskurssin, hommasin FM-tutkinnon, muutin toiselle puolelle maata ja aloin elää omaa elämääni kaukana kaikesta entisestä pahasta. 32-vuotiaana tapasin uuden, hyvän miehen. Nyt naimisissa onnellisesti, yksi lapsi. Kunpa osaisin kasvattaa lapsestani vahvemman kuin itse olin.
Lohdullista, etten ole ainut nuorena avioeron kokenut. 9, olet rohkea ja vahva, ehkä minäkin olen vielä joskus. :)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen eronnut kahdesti ja nyt olen 30. Ja heti jälleen uuteen suhteeseen, totta kait. Lapsia kaksi. 3 ja 5 v
Avioero 25-vuotiaana, naimisissa oltiin oltu 7v. Yksi lapsi oli. Uusi suhde alkoi ehkä hieman liian nopeasti eron jälkeen, mutta minkäs teet kun sopiva mies tulee kolme kuukautta myöhemmin vastaan. Uuden kumppanin kanssa ollaan oltu 2 vuotta yhdessä, en tiedä mennäänkö naimisiin koskaan, vielä ei ainakaan edes asuta yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
26-vuotiaana ero 8 vuotta kestäneestä avioliitosta. Onneksi lähdin!!! Nyt olen 35-vuotias, uudessa onnellisessa suhteessa, kohta vietetään toista hääpäivää. :)
Miten voi olla eronnut kahdesti jo alle 30 vuotiaana, niin kuin tuolla joku mainitsi?????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla eronnut kahdesti jo alle 30 vuotiaana, niin kuin tuolla joku mainitsi?????
Kyllä näitä on. Itsellenikin selvisi vastikään, että tuttuni (kohta nelikymppinen) onkin jo kolmatta kertaa naimisissa. Luulin tätä ennen, että "vasta" toka avioliitto menossa. Eka avioliitto oli nuoruuden hairahdus, lyhyt ja lapseton. Toka liitto 5 vuotta, josta kaksi lasta. Nyt sitten kolme vuotta kestänyt suhde, josta jo 2-vuotias lapsi. Toiset ovat nopeita käänteissään. Lapsia käy toisinaan sääliksi näissä perheissä. Joutuvat mukautumaan vanhemman oikkujen mukaan aina uudelleen ja uudelleen :(.
Menin naimisiin 21-vuotiaana, ja erosin 25v. Tuolloin tuntui että elämä on ohi ja pari vuotta oli vaikeaa. Oikea päätös kuitenkin oli, pääsin eroon alkoholisoituneesta, pössyttelevästä ja masentuneesta peräkammarin pojasta.
Uuden miehen tapasin 28 -vuotiaana ja nyt meillä jo kolme lasta. Häntä ei mun mennyt liitt haittaa lainkaan koska itsellään sama tilanne että ollut kerran ennenkin naimisissa. (Kumpikaan ei siis ollut syy toisen eroon vaan tavattiin vasta erojen jälkeen.) Löydettin toisistamme hyvät kumppanit ja myös meidän exät ovat kumpikin tahoillaan uusissa suhteissa itselleen paremmin sopivien puolisoiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla eronnut kahdesti jo alle 30 vuotiaana, niin kuin tuolla joku mainitsi?????
Kyllä näitä on. Itsellenikin selvisi vastikään, että tuttuni (kohta nelikymppinen) onkin jo kolmatta kertaa naimisissa. Luulin tätä ennen, että "vasta" toka avioliitto menossa. Eka avioliitto oli nuoruuden hairahdus, lyhyt ja lapseton. Toka liitto 5 vuotta, josta kaksi lasta. Nyt sitten kolme vuotta kestänyt suhde, josta jo 2-vuotias lapsi. Toiset ovat nopeita käänteissään. Lapsia käy toisinaan sääliksi näissä perheissä. Joutuvat mukautumaan vanhemman oikkujen mukaan aina uudelleen ja uudelleen
Tälläisiltä lapset pois!
Naimisissa reilun vuoden, mies päätti ettei sittenkään halua sitoutua ja perustaa perhettä. Halusi eron ja lähti. Harmittaa, en tiedä saanko koskaan lapsia ja parisuhdetta, joita toivoin.
N31
2 v naimisissa, 26 v, kun tuli ero. Todellakin hyvä päätös, ettei jääny loppuelämäks huonoon suhteeseen.
N30