Tuli mieleen sanonta "Ei kannettu vesi kaivossa pysy", kun...

pohdin lasten harrastuksia. Alle 13 v harrastavat tosissaan, käyttävät koululta ylijäävän energiansa harjoitteluun, vanhemmat kyyditsevät ja ruokkivat, valmentajat vaativat, että kilpaillaan. Oikeasti harva menestyy! Oikeasti moni vammautuu! Miksi me vanhemmat suostumme edes tähän?

Ei meitä kiinnosta sama harrastus perheenä. Ei me tahdota laittaa kaikkea aikaamme siihen. Seura vaatii, vaikka em tahtoisimme vain harrastaa monipuolisesti. Täytyy siis mieluummin liikkua itsenäisesti. Ei meidän lapset ole mitään urheiluhulluja, vaikka moneen aikatauluun sopeutuvatkin. Yrittävät kasvaa vielä terveiksi ja vahvoiksi aikuisiksi.