Avioero raskauden aikana - onko muita?
Hei!
Löytyykö täältä yhtään kohtalontoveria näin surullisessa asiassa? Eli mieheni päätti erota vain 2,5 kk ennen laskettua aikaa. Naimisissa olemme olleet vasta alle 3 vuotta. Nyt on turvalliselta elämältä viety pohja ja pitää aloittaa vauvan kanssa kaikki alusta. Toivon mukaan samaa kokeneita ei löydy, mutta jos teitä samassa tilanteessa olevia on niin mielelläni vaihtaisin kuulumisia, miten tästä selviää.
Surullinen Sintti
Kommentit (8)
ollut vastaava tilanne..
Tilanne elää edelleen :(
Voimia sinulle ja vauvalle!
Itselläni sama tilanne. Jäin yksinhuoltajaksi n. rv 16. Ennestään on 2-vuotias lapsi. Nyt rv 36+5... Paljon voimia sinulle!
Poika on nyt 10 vrk ja avioeropäätös tuli postissa eilen eli raskausaika meni samalla harkinta-aikana. Me emme ehtineet olla naimisissa kuin hieman yli vuoden, mutta yhdessä melkein 9 vuotta. Meillä ero lähti liikkeelle miehen pettämisestä, jonka jälkeen sanoi ettei hänellä ole enää tunteita mua kohtaan ja haluaa erota. Tuntui, että matto vedettiin totaalisesti alta. Nyt kuitenkin jo tuntuu, että elämä voittaa. En tiedä missä mielentilassa olisin, jos raskaana en olisi eropäätöksen aikana ollut. Oli pakko ajatella sisällä kasvavaa pientä ihmisen alkua.
Edelleen sitä kaipaa toista ihmistä lähelle jakamaan varsinkin tämä ilo pienestä ihmisen alusta, mutta kun ei niin ei. Miehellä on jo uusi naisystävä ja muutenkin hänen elämänsä on muuttunut melko radikaalistikin. Ns. menovaihde on iskenyt päälle. Saapa nähdä minkä verran pojan elämään on osallistumassa, kun poika kuitenkin isäänsä tarvitsee, mutta miehen elämän on kyllä sitä ennen vähän rauhoituttava.
Voimia sinulle vaikeaan tilanteeseen. Valitettavasti minulla ei ole nettiyhteyttä kotona, joten melko harvoin pääsen tietokoneen ääreen. ' Mukava' olisi vaihtaa ajatuksia ja tukea vaikeassa tilanteessa eteenpäin. Itse turvauduin psykologin apuun ja siitä olen saanut itselleni paljon. Käyntejä jatkan vielä jonkin aikaa. Kerää raskausaikana tukijoukkoja ympärillesi, koska tulet niitä tarvitsemaan. Minulla tätini ja tuleva kummitäti kävi siivoamassa maanantaina ja lenkittämässä koirani. Aivan ihana, kun saa apua, kun itse meinaa näin alkutaipaleella olla melko väsynyt eikä vauvan kanssa pääse vielä ulkoilemaan.
Voimia ja tsemppiä tulevaisuuteen :) Kyllä se aurinko hymyilee vielä sinullekin!!
Viipukka ja Jere
Uskomatonta, että muitakin kohtalotovereita löytyy! Luulin, että mieheni on itsekeskeisin olento mitä maa päällään kantaa, kun tekee tällaisen tempun meille.
Viipukka: tarinasi kuullostaa liiankin tutulta. Tosin mieheni ei ole (vielä) ilmoittanut että hänellä on toinen. Sitä tietoa tässä odottelen seuraavaksi, sillä se lienee loogisin syy erolle.
Olen itsekkin käynyt pariin otteeseen psykologilla, mutta tilanne on vielä niin tuore että ajatukset pyörivät tämän ympärillä. Vielä on edessä muutto, paikkakunnan vaihdos, työt pitää järjestää yms. Kaikki tämä tuntuu ihan mahdottomalle. Liian raskaita asioita mietittäväksi!
Mulla on onneksi myös tukiverkostoa ympärillä eli tässä tilanteessa saan varmasti vanhemmilta ja ystäviltä enemmän apua mitä olisin saanut muuten.
Olisi tosi mukavaa vaihtaa ajatuksia ja kuulla miten olette vauvan syntymän jälkeen pärjänneet henkisesti / taloudellisesti ja ihan vaan näissä arjen askareissa, mutta se on tietenkin hieman hankalaa jos ei ole sähköpostia. Tänne kun ei oikein voi laittaa mitään henkilökohtaisia tietoja itsestään.
Kaikille niille joilla on hyvä mies olkaa onnellisia ja muistakaa pitää heistä hyvää huolta :0) Näitä tapauksia ei onneksi satu kovin monelle, mutta kun se omalle kohdalle sattuu niin se kirpaisee todella syvältä.
Ex-mieheni jäi kiinni naapurin rouvan kanssa pettämisestä vain n. viikoa ennen kuin vauvamme syntyi. Erohan siinä tuli ja kesti monta vuotta ennenkuin pääsin asian kanssa sinuiksi.Muutenkin Ex paljastui patologiseksi valehtelijaksi, joka oli valehdellut kaiken lapsuudestaan lähtien koko yhdessäolomme ajan.
Vannon että en koskaan enää saata itseäni niin avuttomaan tilaaan kuin silloin viimeisilläni olin...nyt kuitenkin on uuden mieheni kanssa heinäkuussa tulossa vauva, ja kaikki on mennyt ihmeen hyvin.Mutta monta vuotta meni kyllä ennenkuin pystyin luottamaan jälleen.
Toivon todella että jaksat vaikeassa tilanteessasi, äläkä epäröi pyytää apua.
...niin koneelle pääsen n. kerran viikossa, kun tulen käymään vanhemmillani. Sieltä kirjoitan nytkin. Sähköpostiosoitteeni on virve@pp.nic.fi. Laitahan viestiä tulemaan, jos kiireiltäsi vaan ehdit!
T. Viipukka ja Jere
Laitan sulle viestiä tulemaan :o)
Ei haittaa hidas yhteydenpito.
Sintti rv 29+5
Itsellä ei onneksi tuollainen tilanne ole, mutta ajatuksissa pyörii, että mitä jos siipalle jotakin kävisi...tai että jos se tuosta johonkin katoaisi, hui kauhistus! Järkyttävää tuollainen! Koita jaksaa eteenpäin, vauva antaa siihen voimia, sehän on kuitenkin pääasia ja muista huolehtia itsestäsi!
Eri+taateli rv13+5