Mies matkii tahattomasti muiden puhetapaa
Nelikymppisellä miehelläni on minua hieman ärsyttävä taipumus/tapa matkia muiden puhetapaa ihan huomaamattaan. Eri ihmisten kanssa hän mm. painottaa sanoja samalla tavalla kuin toinen, tai muuten matkii keskustelukumppanin puhetyyliä ja jopa murretta hieman. En tiedä huomaavatko nämä muut sitä niin selvästi kuin itse huomaan - ja jos huomaavat, loukkantuvatkohan jos kokevat vinoiluna?
Pahinta on kuitenkin kun puhuu veljensä kanssa. Tällöin hän korvaa t-kirjaimen d:llä ja k-kirjaimen g:llä. Sidä on guulgaa usgomaddoman ärsyddävää guunnella! Esim. puhelinkeskustelun jälkeen tuo jää hänellä joksikin aikaa päälle. Lapsemme ihmettelevät tätä ja pelkään että vanhempi alkaa matkia isäänsä. Mies itse ei huomaa tätä taipumustaan ja vaikka olen pyytänyt häntä kiinnittämään siihen huomiota, ei toimi eikä usko niin tekevänsä (pitäisi varmaan nauhoittaa puhettaan). Mutta tapa on oikeasti olemassa, sillä minulta on muutama kaveri kysynyt, että onko miehelläni jokin puhevika.
Vinkkejä? Onko jollain muulla sama? Jostain syystä tämä on ainoa asia joka minua hieman nyppii muuten rakkaassa miehessäni, olen yrittänyt sopeutua ja tottua, mutten pysty. Mutta JSS ei toimi, kun ei ole sikaa jätettäväksi ;).
Kommentit (23)
Sanoa pamauta että etkö sä hitto vie osaa puhua vai mitä nöyristelyä tuo on!
Mulla on sama, murteet ja puhetyyli tarttuu. Ei sille voi mitään. Olen kuullut, että olisi tyypillistä kielellisesti lahjakkaille ihmisille, mutta tiedä sitten. Olen kyllä ollut aina hyvä kielissä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sama, murteet ja puhetyyli tarttuu. Ei sille voi mitään. Olen kuullut, että olisi tyypillistä kielellisesti lahjakkaille ihmisille, mutta tiedä sitten. Olen kyllä ollut aina hyvä kielissä.
Kyllä, juuri näin. Puhetavat ja murteet tarttuvat helposti, jos kyseessä on kielellisesti lahjakas. Tiedän itsestäni, opin ääntämistapoja todella helposti.
Mieheni ei ole mitenkään erityisen hyvä kielissä, aika matalat akateemisen ihmisen taidot ja lähinnä vain englanti. Eli sekään ei selitä.
Ap
Aikoinaan eräs kaverini alkoi matkimaan, ehkä tahattomasti, erästä kaveriaan joka oli hänen luonaan vierailulla useita viikkoja. Tämä vieras oli Tampereelta, ja se oli hirveän kuuloista kun tämä minun kaverini muka puhui myös Tampereen murretta. Kun tuo vieras poistui, niin loppui myös Tampereen murteen puhuminen :D
Ne on mielisairaita. Kokemuksesta puhun.
Huomauta sitä hetkinä, joina uusi puhetapa on päällä. Esim. "nyt sanoit mie" ja "taas sanoit, etkö huomaa?". Eiköhän huomaa, kun pysäyttää "ongelman" heti alkuunsa ja oikeina hetkinä (ei jälkikäteen), toistuvasti. Ensin tajuaa itsekin ja sitten toivon mukaan alkaa vähentää taipumustaan.
Mä oon parikymppinen nainen ja mulla on tota samaa "ongelmaa", kuin miehelläsi! Ollut ainakin teini-iästä saakka, lähden matkimaan tosi helposti ja huomaamattani toisten tapaa puhua.. En tiiä onko se sit jotain alitajuista tarvetta asettua mahd. samalle aaltopituudelle toisen kanssa.. Mua itseäni on häirinnyt tämä ongelma, just ton vuoksi, et pelkään muiden ärsyyntyvän siitä, ku eivät tietämättömyyttään ymmärrä mistä siinä on kyse, eikä se ole tahallista jne. Ja tuntuu se joskus muutenkin vähän nololta, ku alkaa miettiin loukkaantuuko se vastapuoli, kenen puhetta "matkin", siitä. Tai pitää mua vähän outona. Itseäni ei haittaa, jos joku alkaa matkimaan mun puhetta, vahingossa, tähän samaan tyyliin, koska ymmärrän sen olevan tahatonta. Tosin oma luonnollinen puhetyylini taitaa olla niin tuikitavallinen, ettei siinä ole hirveästi mitään matkimista, ellei puhu jotain murretta tai muuten persoonalliseen tyyliin.
Vierailija kirjoitti:
Huomauta sitä hetkinä, joina uusi puhetapa on päällä. Esim. "nyt sanoit mie" ja "taas sanoit, etkö huomaa?". Eiköhän huomaa, kun pysäyttää "ongelman" heti alkuunsa ja oikeina hetkinä (ei jälkikäteen), toistuvasti. Ensin tajuaa itsekin ja sitten toivon mukaan alkaa vähentää taipumustaan.
Tai sitten ap jättää vain miehensä rauhaan ja antaa tämän olla sellainen, kuin hän on. Tietty voi ystävällisesti kysyä mieheltä, että huomaako tämä itse tällaista taipumusta itsessään. Toi on kuitenkin niin pieni ja harmiton juttu loppujen lopuksi, ettei siitä kannata lähteä itselleen toisten puolesta mitään ongelmaa tekemään. Maailmassa on isompiakin murheita, emmekä me itsekään ole täydellisiä tai virheettömiä.
Mun mies alkaa puhua usein esim. puhelimessa yhtäkkiä ihan eri murretta kuin mikä hänen omansa on. Se on aivan tajuttoman ärsyttävää! Eikä tajua sitä itse. Ollaan Etelä-Pohjanmaalta ja tavatahan puhua leviästi omaa murretta (ei ehkä niin kaunista, mutta meille tavallinen puhetapa). Mutta puhuessaan puhelimessa vähän vieraammalle, asiakkaalle tms. mies puhuu usein muille leppoisaa tehhään, saattaapi olla jne...murretta, eikä todellakaan käytä sitä muuten. Kuulostaa teennäisen leppoisalta ja RASITTAVALTA!
Miehesi on oikeasti nainen ja minä :) Sehän on sosiaalisesti lahjakas, muuntuu aina muiden malliin. Pidemmän päälle voi olla noloa mutta sano asiasta, että osaa varoa esim. töissä. Yhtäkkiä savolaiseksi muuttuva stadilainen voi vaikuttaa hieman feikiltä.
..ja kyllä se on verbaalista lahjakkuutta. Ei sellaista, että tulee kieliopillisesti oikein mutta verbaalisuutta ja sosiaalisuutta. Hieno ominaisuus miehellä.
Itse olen superlahjakas kielissäkin, huomaan muuttavani myös esim. englantia puhuessani aksentin vaikkapa ruotsalaiseksi - kun puhun ruotsalaisten kanssa :D
Vierailija kirjoitti:
Mun mies alkaa puhua usein esim. puhelimessa yhtäkkiä ihan eri murretta kuin mikä hänen omansa on. Se on aivan tajuttoman ärsyttävää! Eikä tajua sitä itse. Ollaan Etelä-Pohjanmaalta ja tavatahan puhua leviästi omaa murretta (ei ehkä niin kaunista, mutta meille tavallinen puhetapa). Mutta puhuessaan puhelimessa vähän vieraammalle, asiakkaalle tms. mies puhuu usein muille leppoisaa tehhään, saattaapi olla jne...murretta, eikä todellakaan käytä sitä muuten. Kuulostaa teennäisen leppoisalta ja RASITTAVALTA!
Puhelinmyyjät ovat keksineet tuon saman. Nykyään lähes poikkeuksetta soittaa joku mukavasti ja leppoisasti murteella jutteleva.
En osta silti.
Rasittavinta on huomata, että alkaa matkia jonkun tutun lausahduksia ja sanontoja :D Itse sanon tapailemaltani mieheltä kuulemiani heittoja ja tosin niin hänkin minulle. En tiedä liittyykö, että puhutaan paljon puhelimessa. Mies kun sanoo "minun" lausahduksia kuulostaa hellyttävälle, mutta itse kun teen samaa kuulostaa nololle :/ :D
Tuttuni on jutellut setänsä kanssa tiettyyn ammattialaan liittyvistä asioista, koska tällä sedällä on paljon kokemusta aiheesta. Sedällä on myös joitakin omia termejä joillekin asiaan liittyville asioille.
Tässä taannoin tuttuni sitten jutteli samoista asioista yhden alan ammattilaisen kanssa. Huomasin, että tuttuni alkoi hieman kakellella ja hakea oikeaa sanaa ammattilaiselle puhuessaan, koska ei selvästi halunnut käyttää tätä sedältä opittua.
Varmaan liittyy jotenkin aiheeseen, ehkä ihailee setänsä asiantuntemusta, mutta halusi käyttää asiasta virallisempaa termiä.
Pitää sopeuttaa puhetapa esillä olevaan kieleen! Et sä voi puhuu kirjakieltä kun toinen puhuu murretta!
Tapailin kerran sellaista miestä. Tuo oli yksi syy eroon, minusta alkoi tuntua, ettei miehellä ollut omaa persoonaa, vaan hän mukautui erilaiseksi eri ihmisten kanssa. Esim juteltuaan suomenruotsalaisen kanssa hän puhui kuin olisi itsekin sellainen, siis vielä viikkoja jälkikäteen.
Osaako imitoida kitalakihalkioista?..siinä on haastetta mongertaa samalla tavalla..
Sitä kutsutaan peilaamiseksi. Kaikki tekee sitä. Toisissa se vaan näkyy paremmin, kun toisissa. Itse teen sitä usein tietoisesti töissä, koska se edistää asioiden hoitamista, kun pääsen samaan moodiin kun alaiset ja asiakkaat.
ei nyt ihan samaa mutta mun mies rupeaa haukottelemaan ja venyttelemään aina kun puhuu jonkun perheenjäsenensä kanssa puhelimessa
se on ihan sika ärsyttävää