Jos vain olisi sitä tai tätä, sitten elämä....

Olen kyllä yrittänyt lopettaa. Tuolla tavoin Hukkuu sinne oman mielen onnettomiin syövereihin.

Tuollaiset kiittämättömät mustamieliset tutut on just rasittavimpia. Kaikesta nuristaan aina. Vain puutteita haetaan. Kaikkea kadehditaan aina. Jopa naapurin ruokaostoskassia.

Olen itse tuollainen sitten kun -tyyppi. Yritän päästä siitä eroon, mutta en ole vielä onnistunut. Eniten kaduttaa lasten tekeminen, ja odotan vain, että kasvaisivat isoiksi ja muuttaisivat pois. Tiedän, että kuulostaa hirveältä ja sitä se on omasta mielestänikin. Tuntuu vain, että lapset ovat pilanneet parisuhteeni ja onneni. Luulin olevani äitityyppiä, mutta en sitten ollutkaan yhtään. Kaipaan omaa rauhaa, vapautta ja "hukkaan" heitettettyä rahaa.