Millaisia olitte kolmekymppisinä?

Tjaa-ah. Kai se on ihan itsestäsi kiinni. Itseltäni jäi myös todella moni asia kokematta, joita ehkä nuoruuteen lasketaan, mutta ehkä se oli osittain oma valinta.

Alat olla jo aika vanha. Aika moni herää 30v. omaan vanhuuteensa ja katuu elänyttä nuoruuttaan.

Hanki mies ja tee lapsia. Mammakerhoista voit löytää vertaistukea. Ehkä jälkikasvusi pelaa korttinsa paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Alat olla jo aika vanha. Aika moni herää 30v. omaan vanhuuteensa ja katuu elänyttä nuoruuttaan.

Hanki mies ja tee lapsia. Mammakerhoista voit löytää vertaistukea. Ehkä jälkikasvusi pelaa korttinsa paremmin.

Myös alkoholistiksi tai narkomaaniksi ryhtymällä voit saada vertaistukea joko AA Tai NA ryhmistä. :)

Mä tapasin vielä 28-vuotiaana kavereitani viikonloppuisin baareissa ja juoksin lempiyhtyeitteni keikoilla. Sitten aloin seurustella nykyisen aviomieheni kanssa ja tuo kaikki jäi vähemmälle, koska suhteemme alku oli vaikea ja olin tosi ahdistunut. Voi tietysti kysyä, miksen lähtenyt suhteesta, mutta nykyään olen tyytyväinen, että jäin.

Vierailija kirjoitti:

Alat olla jo aika vanha. Aika moni herää 30v. omaan vanhuuteensa ja katuu elänyttä nuoruuttaan.

Hanki mies ja tee lapsia. Mammakerhoista voit löytää vertaistukea. Ehkä jälkikasvusi pelaa korttinsa paremmin.

Öö, onko tämä kommentti tosissaan?

Pitsinnnypläys kurssilla ona ina tilaa

Itse koin olevani teini ja vietin aika teinimäistä elämää, kunnes 32 v aloin odottaa esikoista, ja elämäntyyli muuttui pakostakin. Muuten olisin jatkanut samaa rataa ties kuinka kauan. Olin kyllä valmistunut ja töissä. Mutta nykymaailmassa mikään ei pakota aikuista olemaan tekemättä 'nuoruuteen kuuluvia' asioita kuten festareilla käymistä. Ja ystävät ja matkustelu kuuluvat kaikenikäisten elämään. Elämäsi on edessä.

Fyysinen ikä on tietty numero, mutta mikä estää toteuttamasta mainittuja "nuoruuteen kuuluvia" asioita kolmikymppisenäkään? Turha miettiä ja haikailla sellaista, johon ei pysty vaikuttamaan. Hienoa, että olet nyt tervehtynyt, AP! Keskity vain elämässäsi tavoittelemaan niitä asioita, jotka koetitsellesi merkityksellisiksi. Tsemppiä ja katse eteenpäin!

Kolmevuotiaan erityislapsen ja yksivuotiaan tavislapsen, mutta runsaasti muuten vain sairastelleen, äiti.  Mies paljon työmatkoilla ulkomaita myöten En muista oikein mitään tuosta ajasta, muuta kuin sen, että olin väsynyt ja luin usein kirjoja kaksi lasta sylissä. Sekä ulkoilut muistan. Festarit sun muut jäivät kokematta, sillä uskovaisesta kodista ei päästetty mihinkään ja vielä aikuisena opiskelijana tekemisiäni seurattiin. En nyt tiedä, jäinkö mistään erityisestä paitsi. 

Jos sulla ei ole velvollisuuksia, kuten lapsia, niin sittenhän olet vapaa tekemään sen mitä haluat. 

Olen 38, eikä poikavuodet ole vieläkään takana. Ei vaihtoehdot ole baaritiski ja kotisohva. Avaa ovi, lähde mihin tahansa. Jos tunnet olevasi liian vanha johonkin, niin sitten olet.

Tee lista asioista mitä haluat tehdä milläkin aikavälillä. Jos sulla on vähän rahaa, budjetoi. Ala toteuttaa listaa. Nauti pienistä asioista. Kirjoita päiväkirjaa. Lue. Monia sun ikäisiä tuntuu kahlitsevan milloin mikäkin. Sä olet vapaa.

Yksi asia minkä olen huomannut että ihmisen ei varsinaisesti tarvitse aikuistua ja kalkkeutua jos siltä ei tunnu.

Apua ja tukea voi saada myös paljon itseä nuoremmilta ihmisiltä.

Vanhemman ihmisen ei tarvitse olla vahva ja viisas; siitä ei haittaakaan ole ja sellaiset ominaisuudet kehittyvät kokemuksen myötä, mutta maailmassa on ainakin kahdenlaisia ihmisiä; niitä, joille aikuinen imago ja vahvuus on tärkeää ja he tulevat myös apuun silloin kun jollakin muulla on vaikeaa. Sitten on niitä ihmisiä, jotka ovat ennemmin autettavina ja vaikkapa käyttäytyvät iälle epätyypillisesti.

Kuitenkin nämä ihmistyypit tukevat toisiaan; toinen saa turvaa ja lämpöä ja saa tuntea ettei hänen tarvitse ahtautua yhteen tai toiseen malliin ja toinen osapuoli taas saa suitsutusta ja hyvää mieltä oman vahvuutensa osoittamisesta.

Ei kolmekymppinen ole todellakaan mikään vanha!! Sekun lähdet tekemään sitä, mitä haluat!! Mulla oli just työharjoittelussa 42-vuotias, jolla ei ollut vakiintunutta parisuhdetta eikä työtä, opiskeli ja harrasti vaan. Ei todellakaan ole liian myöhäistä!!

Itse oli kolkyt täyttäessäni kahden ihanan tytön äiti. Kolmikymppisenä sain ekan vakiduunin, vielä yhden lapsen, rakennettiin omakotitalo, vaihdoin töitä pariin kertaan, laihdutin 17kg, matkustin Kiinassa ja Thaimaassa sekä Euroopassa ja opiskelinkin. En kaivannut festareille enkä bilettämään - se aika oli mun osaltani jo ohi. Mut nykyaikana se on ihanaa, että ei oo tarkkoja rajoja siitä, mitä "pitää" tai "saa" tehdä. Pitää tehdä sitä, mistä nauttii!!

Ei se kiellettyä ole, mutta mahdollisuudet ovat aika vähissä tuolta pohjalta.