Tuntuu välillä siltä että oon niin huono äiti

Kaikki on tosi hyvin kai meijän perheessä lukuunottamatta yhtä asiaa. Me riidellään miehen kanssa usein. Monesti pystytään pidättäytymään lapsen edessä mutta aina ei. Lapsi on 3,5 vuotias ja hänestä oikeen näkee kuinka ahdistuu heti kun miehen ja minun äänensävyt toisiamme kohtaan muuttuu. Harvoin ollaan huudettu lapsen edessä tai mitään raivottu tms.mutta kyllä niitä kertoja on pari ollut ja ehkä ne on jäänyt ahdistavana lapsen mieleen. Olen myös pari kertaa riidan jälkeen tai sen aikana lähtenyt kodista pois että tilanne rauhottuisi. Ehkä lapsi on kokenut että hylkään hänet. Tänään taas selitin lapselle pienen (minun ja miehen) riidan jälkeen että äiti ja isi välillä riitelevät mutta kaikki on ihan hyvin ja rakastamme häntä eikä tämä ole hänen syy ja hän sanoi monta kertaa että tämä on hänen syy. Ihan kauheeta. Me ollaan muuten tosi tiivis perhe ja vietetään paljon aikaa kaikki yhdessä ja meillä on kivaa mutta nää riidat mitkä on aiheuttanut selkeen ahdistuksen lapselle niin saa tosissaan miettimään että olisiko lapselle parempi että eroaisimme. En tiedä mikä loppupeleissä on parempi tai huonompi. Riidat on menny niin pitkälle että niistä on vaikea päästä yli.

Ei muuta, piti vaan saada tää asia ulos.