Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut nelikymppiset lopettavat kihla-/vihkisormusten
03.01.2016 |
käytön? Useamman kerran olen havainnut tämän. Ei kuitenkaan myönnetä, että oltaisiin eroamassa. Sormuksia ei vaan yhtäkkiä näy.
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies (38v) ei ole pitänyt vuosiin. Ei voi pitää sormusta töissä eikä harrastuksessa jossa käy 5 Päivänä viikossa. Muutaman kerran sormuksen hukkasi ja sitten laittoi kaappiin.
Itse taas olen pudottanut painoa 20kg ja sormus ei pysy yhtään sormessa. Mielessä on ollut viedä se pienennettäväksi mutta en vain ole saanut aikaiseksi. En ole muutenkaan koru ihminen, en käytä koruja oikeastaan koskaan.Ja se mitä muut ajattelee siitä ettei käytetä sormuksia, no ei voisi vähempää kiinnostaa. Ollaan oltu yhdessä 14v. ja parisuhteemme voi erittäin hyvin.
Nii ja mies ei ole sormusta käyttänyt n. 10 vuoteen joten ei ollut lähelläkään neljääkymppiä sen jäädessä pois käytöstä. Ja itse olen 31v. Ei ole kiinnostusta kehenkään toiseen mieheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naimisissa kohta 15 vuotta ja otin sormukset pois siitä yksinkertaisesta syystä, että yksi lapsista on syöpäosastolla hoidossa ja siellä sitä vasta saakin pestä käsiä. Pesen kyllä kotonakin ahkerasti, mutta kun osaatolla ensin peset ja desinfioit, niin alkoi iho lähteä sormusten alta. Ja kaiken hyväksi asutaan paikkakunnalla, missä ihmiset tuntevat tousensa ja varsinkin heidän asiansa, niin hetihän siitä lähti juttu, että olemme eroamassa.. Ja senkin kyläläiset olivat katsoneet, että mies kyllä töistänsä tulee kyllä kotiinsa työpäivän jälkeen, vaikka vaimolla EI ole niitä sormuksia..johan nyt on yhtälö, hmm. Ihanaa asua tällaisessa paikassa..
Vierailija kirjoitti:
Sitä minä vaan mietin, että jos se sormus ei merkitse mitään ja sen haluaa laittaa kaappiin niin miksi ne on yleensä ostettu? En minä ainakaan osta semmoista mitä en tarvitse.
Ja sä oot varma, että tulet loppuelämäsi ajattelemaan samoin jostain metallinpalasta?
Aika menelle se sormus on tärkeä suteen alkuvaiheessa. Kun se sitten on pari vuosikymmentä vanha ja osa identiteettiä, sitä ei enää tarvitse merkitä millään ulkoisella merkillä. Sen sijaan ne kaksikymppise opiskelijana ostetut sormukset alkavat näyttää juuri siltä, mitä olivatkin: parikymppisen tulojen mukaan ostetuilta ja vanhanaikaisilta. Joo uudet voi ostaa, mutta miksi, kun sitä ulkoista merkkiä ei enää tarvitse?
Mä en pidä muitakaan sormuksia, en vaan tykkää pitää sormuksia. Parikymppisenä oli muutnkin enemmän koruja käytössä.
En ole kyllä huomannut, että olisi jotenkin erityiseesti 4-kymppisiä koskeva ilmiö... Olen tavannut kaikenikäisiä pariskuntia, joilla on sormuksia/ ei ole sormuksia. Syitä, joiden vuoksi sormusta ei käytetä, olen kuullut mm. sormet turvonneet eikä sormus mahdu, reuma hankaloittaa sormuksen pitämistä, turvallisuusriski (muutamalta käsitöitä harrastavalta tutulta on jouduttu sahaamaan sormus irti, joten eivät enää käytä), ei nähdä sormusta tarpeelliseksi ja laitetaan esim. vain juhliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä minä vaan mietin, että jos se sormus ei merkitse mitään ja sen haluaa laittaa kaappiin niin miksi ne on yleensä ostettu? En minä ainakaan osta semmoista mitä en tarvitse.
Ja sä oot varma, että tulet loppuelämäsi ajattelemaan samoin jostain metallinpalasta?
Aika menelle se sormus on tärkeä suteen alkuvaiheessa. Kun se sitten on pari vuosikymmentä vanha ja osa identiteettiä, sitä ei enää tarvitse merkitä millään ulkoisella merkillä. Sen sijaan ne kaksikymppise opiskelijana ostetut sormukset alkavat näyttää juuri siltä, mitä olivatkin: parikymppisen tulojen mukaan ostetuilta ja vanhanaikaisilta. Joo uudet voi ostaa, mutta miksi, kun sitä ulkoista merkkiä ei enää tarvitse?
Mä en pidä muitakaan sormuksia, en vaan tykkää pitää sormuksia. Parikymppisenä oli muutnkin enemmän koruja käytössä.
En mä tarkoita mitään loppuelämää. On tässäkin ketjussa viestejä joiden mukaan sormusta on pidetty muutama vuosi ja sitten laitettu kaappiin. Miksi ostaa Joku Metallinpalanen? Jotain näyttämisen tarvetta vissiin nuorena tjtn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini ja isäni ovat näitä ihmisiä, jotka eivät pidä sormuksia koko ajan käytännön syistä. Äiti sairaanhoitaja, joten sormuksia ei sovi pitää. Isä taas tekee paljon koneremonttia ja laittaa autoja. Sormus menisi herkästi pilalle.
Aina kun vanhempani lähtevät juhliin, jompikumpi kysyy toiselta: "Aattelitko olla naimisissa?". Molemmat laittavat sormukset yleensä. Joskus isä on taas hukannut sormuksen tilapäisesti ja silloin kumpikaan ei laita.
Sormus oli tärkeä silloin, kun oli nuori.... piti näyttää, että rakastaa. Nyt vain rakastaa ja tietää sen ilman sormustakin. Lisäksi opiskelijabudjetilla ostetut rinkulat näyttävät vähän rumilta nykyisin.... hellyttäviltä kyllä :) Tehtiin yhteinen sopimus, että ei tartte enää käyttää kun näyttävät typeriltä. Uusia vois hommata joo, mutta kun ei kyllä käytetä mitään muitakaan koruja (hankalia bakteeripesiä), niin pistetään ne tonnit ennemmin matkailuun. Eli toisille symbolit merkitsevät vähemmän kuin toisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä minä vaan mietin, että jos se sormus ei merkitse mitään ja sen haluaa laittaa kaappiin niin miksi ne on yleensä ostettu? En minä ainakaan osta semmoista mitä en tarvitse.
Ja sä oot varma, että tulet loppuelämäsi ajattelemaan samoin jostain metallinpalasta?
Aika menelle se sormus on tärkeä suteen alkuvaiheessa. Kun se sitten on pari vuosikymmentä vanha ja osa identiteettiä, sitä ei enää tarvitse merkitä millään ulkoisella merkillä. Sen sijaan ne kaksikymppise opiskelijana ostetut sormukset alkavat näyttää juuri siltä, mitä olivatkin: parikymppisen tulojen mukaan ostetuilta ja vanhanaikaisilta. Joo uudet voi ostaa, mutta miksi, kun sitä ulkoista merkkiä ei enää tarvitse?
Mä en pidä muitakaan sormuksia, en vaan tykkää pitää sormuksia. Parikymppisenä oli muutnkin enemmän koruja käytössä.
En mä tarkoita mitään loppuelämää. On tässäkin ketjussa viestejä joiden mukaan sormusta on pidetty muutama vuosi ja sitten laitettu kaappiin. Miksi ostaa Joku Metallinpalanen? Jotain näyttämisen tarvetta vissiin nuorena tjtn.
Etkö sinä ole ikinä ostanut mitään, mihin olet sitten myöhemmin kyllästynyt tai jättänyt käytön vähemmälle? Aika monet nuoret käyttävät esim. rippiristejä tai ylppärilahjoiksi saatuja koruja ahkerasti, mutta ajan myötä korut jäävät vähemmälle käytölle, samoin rannekelloja jotkut käyttävät vuosikausia mutta jossain vaiheessa vaan luopuvat käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä minä vaan mietin, että jos se sormus ei merkitse mitään ja sen haluaa laittaa kaappiin niin miksi ne on yleensä ostettu? En minä ainakaan osta semmoista mitä en tarvitse.
Ja sä oot varma, että tulet loppuelämäsi ajattelemaan samoin jostain metallinpalasta?
Aika menelle se sormus on tärkeä suteen alkuvaiheessa. Kun se sitten on pari vuosikymmentä vanha ja osa identiteettiä, sitä ei enää tarvitse merkitä millään ulkoisella merkillä. Sen sijaan ne kaksikymppise opiskelijana ostetut sormukset alkavat näyttää juuri siltä, mitä olivatkin: parikymppisen tulojen mukaan ostetuilta ja vanhanaikaisilta. Joo uudet voi ostaa, mutta miksi, kun sitä ulkoista merkkiä ei enää tarvitse?
Mä en pidä muitakaan sormuksia, en vaan tykkää pitää sormuksia. Parikymppisenä oli muutnkin enemmän koruja käytössä.
En mä tarkoita mitään loppuelämää. On tässäkin ketjussa viestejä joiden mukaan sormusta on pidetty muutama vuosi ja sitten laitettu kaappiin. Miksi ostaa Joku Metallinpalanen? Jotain näyttämisen tarvetta vissiin nuorena tjtn.
Taidat vaan olla karkera, kun sulla ei ole kenenkään antamaa "metallipalasta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 31v., menin naimisiin pari vuotta sitten, mutta en käytä sormusta kuin ehkä juhlissa. En ole koruihminen. Ei avioliitto sormuksesta riipu. Eräs tuttavapariskunta ei hankkinut sormuksia ollenkaan mennessään naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi näkökulma, jota ei vielä ole tuotu esille, on se, että suhde on ajautunut kulissitilaan esim. ei haluta erota lasten takia, mutta muut kiinnostaisi kuitenkin.
Silloin se ei enää ole kulissia, jos halutaan erota eikä pidetä sormuksia (vaikkei erotakaan).
Kuinka niin? Tutuille sanotaan just näitä mitä täälläkin lueteltu. Allergiaa ym.
Eikös kulissi tarkoita sitä, että on ikäänkuin kulissit olemassa hyvälle avioliitolle ja sehän vaatii juuri sormusten pitämistä. Jos heittää sormukset eron merkiksi pois, sehän on halua osoittaa ulkomaailmalle että suhdetta ei enää ole, eikä että meillä on upea suhde.
Itse ihmettelen ihmisten fanaattista suhtautumista sormuksiin. Sormusten pitäminen tai pitämättä jättäminen ei vaikuta millään tavalla ainakaan omaan suhteeseeni. Alkaa olla niin lujat rakenteet, että elämäntilannetta ei merkkaa onko sormessa koru vai ei. Ymmärrän kyllä tavallaan, jos jollain on kovin romanttinen ja ruusuinen ajattelutapa yleensäkin, jolloin sormus on joku ikuisen rakkauden symboli. Minulle suhde on vähän arkisempaa kuin timanttisormus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No höh, itselläni sormus roikkuu kaulaketjussa kun kävi pieneksi. Ei jotenkin raski laittaa sitä vaan kaappiin.
Työn vuoksi en voi käyttää (hoitoala) enkä sitten viitsi vapaallakaan niitä laittaa, unohtuvat sormeen kun taas menee töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minulla sormus on ja joka päivä käytössä. Ei nyt ole kyse mistään katkeruudesta. Te ette ole koruihmisiä ja se on ihan ok. Onko se sormus ostettu teillä vaan sitä hääpäivää varten koska sellainen kuuluu olla?
Huomasin yhtenä päivänä, että nimetön on kuihtunut sormuksen alta. Otin sormuksen pois ja en laittanut takaisin. Siitä on kohta puoli vuotta. Olisin laittanut takaisin, jos parisuhde olisi paremmassa kunnossa, mutta ei viitsi kuihduttaa sormea sellaisen vuoksi.
Aviomies on ottanut ne, ja ilmeisesti myynyt. On aiemmin ottanut ne itselleen "rangaistukseksi, koska en ollut kiltti".
Siis tuleva ex.
Mun äiti on käyttänyt 40-vuotiaasta vaihtelevasti sormuksia. Joskus heittää sen isältä saadun helmisormuksen, joskus muita sormuksia ja juhlatilanteissa vain kihla- ja vihkisormukset. Mahtuu kyllä hyvin. Isällä taas en ole nähnyt kihlasormusta kuin joskus nuorena juhlatilanteissa. Ei kuulemma tykkää sormuksista. Ikää on nyt jo heillä yli 70 ja avioliittoa 44 vuotta takana. Enpä usko, että eroa olisi näköpiirissä... enempää kuin 30 vuotta sittenkään, kun sormuksia ei juuri enää käytetty.
Vierailija kirjoitti:
Iän myötä kiloja tulee useimmille lisää ja sormukset ei enää mahdu pullasormiin :)
Minulla ja miehelläni tämä syy. Pitäisi käydä suurennuttamass, miehelläni pitäisi ostaa kokonaan uusi kun pitäisi suurennuttaa niin paljon, eikä raaskita kun maksaisi liikaa
Meillä mies (38v) ei ole pitänyt vuosiin. Ei voi pitää sormusta töissä eikä harrastuksessa jossa käy 5 Päivänä viikossa. Muutaman kerran sormuksen hukkasi ja sitten laittoi kaappiin.
Itse taas olen pudottanut painoa 20kg ja sormus ei pysy yhtään sormessa. Mielessä on ollut viedä se pienennettäväksi mutta en vain ole saanut aikaiseksi. En ole muutenkaan koru ihminen, en käytä koruja oikeastaan koskaan.
Ja se mitä muut ajattelee siitä ettei käytetä sormuksia, no ei voisi vähempää kiinnostaa. Ollaan oltu yhdessä 14v. ja parisuhteemme voi erittäin hyvin.