Lue keskustelun säännöt.
Tyttö reilu 3v ja EDELLEEN harmitus,paha mieli ilmoitetaan pääasiassa itkulla, normaalia??
13.02.2006 |
Eli kun joku pännii ja ärsyttää ni se on itku joka tulee, ei jaksa pyytää apua, ei odottaa, aina tulee eka itku ja sitten " apuaa" " en saa kenkää pois" ym
Onko tyttö epänormaali, vai mikä on?
Mulla meinaa oikeeesti mennä hermot jo pelkästä ajatuksesta, kun tiedän millon se itku pärähtää. Kun kaatuu lumeen, kun joku vaate ei mene tai ei lähe pois, joku sanoo jotain pahasti..Listaa vois jakaa loputtomiin.
Auttakaa =(
Kommentit (6)
mut melkes. Onkohan se normaalia. Toivon, että tilanne muuttuu eskarin myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää aina muistuttaa, että " Hei, sä osaat puhua normaalilla äänellä, kerro mikä vaivaa..." Mutta ei auta.
Ja todellakin koettelee omia hermoja!
kuitenkin ok, vaik jollakin jatkuu viel 5veenä, voi apua, mä oon sillo jo lataamossa =(
Kokeilen kerran, et autankin tän esikoisen eka vaatteista, silti tuli se ITKU, vissiin sit siitä vanhasta muistista.
Kerran jopa ite tuumas, kyllähän se itku jo tässä vaiheessa pitäs tulla.. =)
Niimp tietty
ap
naisesti itke, mutta pitää sellaista kränäämistä heti, jos joku ei onnistu.
toimintamalli 3 vuotiaalta. Lapsi on siis kehittänyt itselleen tehokkaimman (ärsyttävimmän) mahdollisen keinon kiskaista äidin tai muun aikuisen huomio itselleen.
Mitä Sinä voisit tehdä tilanteen muuttamiseksi?
Huomioimatta jättäminen ei ole keino, koska lapsellahan on kuitenkin aina joku hätä, jota haluaa ilmaista. Vain tapaa ilmaista harmistusta, kipua, epäonnistumista ym. on ehdottomasti muutettava ikäiselleen sopivammaksi. Lapselle on OPETETTAVA, kuinka reagoida tietyissä tilanteissa ja ilmaista tunteensa. Siihen ei siis riitä vain oma malli, vaan systemaattinen ohjaaminen vaikeissa tilanteissa.
Esim1). Jos lapsi kaatuu ja alkaa mielestäsi huutaa ihan turhaan (Sinä tunnet lapsesi ja tiedät, koska on tosi kyseessä), niin ota lapsen kaatuminen tosissaan, mutta ei yliampuen ja selitä hänelle selkein rauhallisin sanoin koko tilanne: " Harmi, että kaaduit! Mihin kohtaan sinua sattui? Kaaduit varmaan, koska katu oli liukas ja se harmittaa sinua nyt kovasti. Minä puhallan siihen jalkaan ja sitten voimme taas jatkaa matkaa.
Voi kuulostaa helpolta, mutta ei käytännössä varmasti ole, varsinkin jos tuntuu, ettei lapsi kuunetele sinua ollenkaan ja sanat haihtuvat ilmaan, mutta usko tai älä: Lapsi kuulee, mitä sanot. Mistä hän muuten voisi oppia ilmaisemaan sanoin, miltä hänestä tuntuu, jollei vanhemmiltaan tai muilta läheisiltään?
Elä hättäile, se on samanlaista meilläkin. :S