En saa hoitolapsia syömään aamulla smoothieta/jugurttia/viiliä/hedelmiä, äitinsä kielsi antamasta sokerimuroja

Leipää, sämpylää, erilaisia puuroja, kiisseliä, kananmunia paistettuna/keitettynä, raejuustoa...

Anna niitä muroja. Tyhmä äiti

Ei ne nälkään kuole jos aamupala jää välistä. Kylmästi ottaisin eväät pöydästä jos ei kelpaa.

Jos eivät syö mitä tarjotaan, olkoot syömättä. Mites niille maistuisi vaikka munakas?

Vierailija kirjoitti:

Vaihtoehdot?? :(

Voileipä.

Paista munia ja pekonia. Kokeile japanilaista misokeittoa. Nakkeja ja muusia. Kalapuikkoja ja ranskiksia.

Mutta jos mikään ei kelpaa niin ei ne tosiaan heti kuole.

Muutaman päivän kun on syömättä,niin kummasti alkaa puurokin maistua.

Tosi typerää, tuollaiset vieroitukset pitää vanhempien tehdä itse kotona. Minä antaisin niitä muroja, jos eivät muuta syö.

Miksi sokeri pitäisi vaihtaa toiseen sokeriin? Kokeile sitä leipää tai jotain sokeritonta viljatuotetta. Mulle tulee paha olo jugurtista aamulla. 

Onpa taas todella epäempaattinen äiti! Jättää pienet lapset hoitoon ikävöimään ja pistää vielä samalla jollekin ihme vieroitus dieetille.

Olen hoitanut paljon muiden lapsia omien ohessa. Aina on pyritty siihen, että hoitolasten on hyvä ja turvallinen olla. Tähän kuuluu mielestäni tutut ruoat, täysi vatsa, riittävä uni, paljon syliä ja mahdollisimman samat rytmit ja rutiinit kuin kotonakin. Nälkäisenä iskee se äidin ikäväkin helpommin.

Antaisin siis sitä ruokaa mikä maistuu!

Leipää syövät hyvällä tuulella jos jaksan vääntää jotain hymiöitä/sydämiä päällisistä. Munakas ei mene alas kun ei ole koskaan sitä aiemmin syöneet. Äidin mukaan epäterveellistä.

ap

Voisko kokeilla pakastimessa hyydytettyjä banaaniviipaleita ja rypäleitä? Ovat kuin karkkeja.

Jospa antaisit heidän valmistaa itse smoothiensa valikoiden eri aineksista. Silmänkääntötemppu, nääs.

Noin tunnin kuluttua kotona jos tullaan huomenna kotiin tulossa huomenna klo alkaen vuodesta lähtien ollu synttäreistä.

Meillä oli joskus sukulaislapsia yli viikon vierailulla ilman vanhempia. Ruokavaliosta ei puhuttu muuta kuin toivottiin tavallista kotiruokaa, vanhemmat tiesivät oikein hyvin meidän ruokailuistamme ja se oli heille ok. No, lapset paastosivat ja oksensivat senkin vähän mitä söivät koko ajan niin että lähestulkoon jouduttiin lähtemään päivystykseen, loppuaika meni jo melkein jatkuvasti torkkuen kun olivat niin heikossa kunnossa. Mikään normaali ruoka ei kelvannut ja kaikki työllä ja tuskalla houkutellut maistamiset oksennettiin korkojen kera pois. Vierailun loppupuolella paljastui lopulta, että nämä syövät kotona pelkkiä ällösokeriruokia (pahimpia sokerimuroja, muutamia valmisleivonnaisia, kokonaisia suklaalevyjä yhdeltä istumalta), yhtä sipsimerkkiä sekä joitakin tiettyjä valmisruokia erittäin rajoittuneesti. Juomaksi kelpasi vain pari tiettyä tietyn väristä ja tietyn merkkistä mehulaatua tietyllä tavalla laimennettuna. Ruokavalio selvisi niin että vein lapset kauppaan ja pyysin näyttämään mitä yleensä ostavat. Niillä sitten yritettiin selvitä ne muutamat päivät mitä oli jäljellä, rahaakaan ei meillä ollut liian kanssa tuhlata näin kalliisiin eväisiin. Vanhempia ei saatu ulkomailta aiemmin hakemaan. Tästä kyllä puhuttiin jälkeenpäin ja perhe näytteli hyvin hämmästynyttä.

Entä jos antaisit niille aamupalaksi suklaavanukkaita? Ihan yhtä kamalia kuin murot, mutta ainakin tottelisit äitiä ja jättäisit sokerimurot kaappiin. Tai mitä tahansa sokerista, vaikka makurahkaa tai suklaakeksejä.

Minusta on aina hienoa, kun jätetään lapset hoitoon ja sitten toivotaan, että heillä olisi siellä hoidossa oikein paha olla. Jotenkin se sillai saa sen oman parisuhteen, lapsen kodin, tuntumaan entistä tärkeämmältä.

Tarjoat saman aamupalan kuin lapsellesi. Ellei maistu, olkoot syömättä, näin on myös päiväkodissa, ei sielläkään jokaisen ruokatottumuksen mukaan mennä.

Kokeile niihin pirtelöihin pillejä, yleensä lapset rakastaa pillillä juomista, mikä tahansa menee silloin alas. Mutta olen myös samaa mieltä muiden kanssa, että äiti ei varmaan ajatellut asiaa ihan loppuun tässä vieroitusjutussa. Yleensähän lapsilla yritetään jatkaa niitä tuttuja rutiineja kun ovat hoidossa, varsinkin kun ovat hoidossa monta päivää ja yötä peräkkäin.