Lasten tapaamisten joustot, perumiset ja muutokset

Minulla ei ole omakohtaisia kokemuksia, mutta tuttavapiirissä on monenlaista käytäntöä. Lasten kannalta olisi hienointa, jos voitaisiin joustaa puolin ja toisin ja sopia asioista. Tiedän tapauksia, joissa pidetään tiukasti kiinni viikko-viikko systeemistä ja yhtään ei jousteta mihinkään suuntaan. Vanhemmat ovat silloin työpaikallakin sanoneet, että työmatkat onnistuu vain parillisilla/parittomilla viikoilla ja lapsiviikolla en voi lähteä mihinkään.

Ymmärrän, että ärsyttää, jos toinen aina peruu ja säätää ja toinen ei voi yhtään omaa elämäänsä suunnitella. Mutta luulisi, että äkkinäisiä tilanteita tulee puolin ja toisin ja helpointa olisi, jos kumpikin vähän joustaisi. Näinhän parisuhteessakin joudutaan tekemään. Yleensä tuttujen jutuista huomaan, että ärsyyntyminen toiseen, eroon, uuteen kumppaniin tai muuhun vastaavaan purkautuu niin, että kiukutellaan tapaamisista.

Miksi lapsi ei ole puolet ajasta sinun luona?

Äitinsä ei halua laajempaa tapaamista. Itse toki voisin ottaa vuoroviikotkin, mutta periaatteessa vuoroviikkoa ei noin pienelle suositellakaan vielä pariin vuoteen. Rytmi on minusta ihan sopiva ja lapsi aina aivan pähkinöinä kun minut näkee. Toisaalta itselleni jää myös työaikaa (yrittäjänä joka voi vapaasti valita työaikansa) enemmän kuin vuoroviikoilla jäisi. Sitten kun lapsi on päiväkodissa niin sekin helpottuu.

Olishan se sullekin hyvä, että saisit reissun jälkeen hieman levätä. Hae seuraavana aamupäivänä. Et menetä kuin 4 hereilläolotuntia lapsen kanssa yhdessä.

Mielestäni exäsi ei ole joustava, mutta tästä aiheutuu sinulle niin pieni harmi, etten lähtis sotimaan tässä asiassa.

No tuota. .. Ethän sinäkään tuossa ole valmis joustamaan. Miksi et voi hakea lasta vasta seuraavana aamuna? Miksi toisen pitää joustaa sinun menojesi vuoksi, mutta itse et joustaisi?

Noin yleisesti ei kannattaisi kertoa mitään syistä. Varmaan tulevaisuudessa muutoksia tulee puolin ja toisin, eikä ne syyt mielestäni kuulu toiselle. Jos tässäkin nyt se syy sitten hiertää.

Mutta kannattaisi lähteä siitä, että muutoksia ei olisi. Että mentäisiin sovitun mukaisesti. Kumpikin tietää, milloin lapsi on hänellä, joten siihen ajankohtaan vaan ei voi sopia muuta.

Miksi lapsi tulisi viettämään aikaa jonkun muun kuin isänsä kanssa? Esim uuden puolisosi. Siinä ei ole mitään järkeä.

Kannattaisi yrittää parantaa välejä lapsen äidin kanssa. On todennäköisesti suivaantunut jostain sinulle ja kostaa kiukuttelemalla. Uusi puolisosi ehkä hiertää hänen mieltään?

Me naiset myös olemme sellaisia, että maalaisjärki jättää pään lapsen synnyttyä. Jollekin lapsen ylimääräiset puolen tunnin iltapäivätorkut on tarpeeksi iso asia että maailma kaatuu. Koita sopia asia eksäsi kanssa, muista että olet yhtä lailla lapsen vanhempi ja sinun luonasi eletään sinun rytmisi mukaan. Ymmärrän sen että rutiinit ovat lapselle hyväksi mutta lasta ei kannata totuttaa vain yhteen muuttumattomaan rytmiin myöskään.

Äiti voi vastustaa myös siksi, että pelkää jouston muuttuvan nopeasti jatkuvaksi, jolloin haet ja tuot lasta miten sattuu ja äiti joustaa ja päivystää aina.

Meillä on isomman lapsen kanssa vuoroviikkosysteemi. Jos tarvitsen joustoa, kysyn lapsen isältä sähköpostilla. Yleensä on ollut kyse päivän heitosta. Jos kellonajoista säädetään, laitan tekstiviestiä. Isoja ongelmia ei ole ollut vaan useimmiten joustoa tulee. Exäsi vaikuttaa todella joustamattomalta ja vaikealta. Kaikki sympatiani ovat puolellasi. Voisi olla hyvä saada lastenvalvojalla ihan kirjallinen sopimus jos menee koko ajan hankalammaksi. Jos et pääse hakemaan sovitusti, sinun pitää varmaan tyytyä exäsi ehdottamaan uuteen mahdollisuuteen.

Itse olen joutunut tällaisen joustajan rooliin. Olin sitä yli 10 vuotta. Niin mentiin kaikki exän menojen mukaan. Jossain vaiheessa mulla kyrvähti, kun oma työvuoro lähestyi, ja ex pakitti lapsenhoitovuorollaan. Ja kun rupesi jatkuvasti ottamaan ylitöitä ja reissuja juuri siihen, kun lapsen olisi pitänyt mennä sinne. Ja eihän tuo siitä ilmoittanut kuin vasta sitten, kun samana päivänä jolloin piti lapsi tulla hakemaan kyselin, että monelta haet.

Joustoa pitää olla, mutta liika on liikaa.

Itse olen joutunut tällaisen joustajan rooliin. Olin sitä yli 10 vuotta. Niin mentiin kaikki exän menojen mukaan. Jossain vaiheessa mulla kyrvähti, kun oma työvuoro lähestyi, ja ex pakitti lapsenhoitovuorollaan. Ja kun rupesi jatkuvasti ottamaan ylitöitä ja reissuja juuri siihen, kun lapsen olisi pitänyt mennä sinne. Ja eihän tuo siitä ilmoittanut kuin vasta sitten, kun samana päivänä jolloin piti lapsi tulla hakemaan kyselin, että monelta haet.

Joustoa pitää olla, mutta liika on liikaa.

Esität tässä ihan fiksua muuten, mutta nimittelet exääsi natsiksi. En siis yhtään ihmettele, että yhteisymmärrystä ei helpolla löydy.

Neuvoisin pyrkimään ensisijaisesti sopuun, koska se edesauttaa asioista sopimista sekä joustoa tilanteiden muuttuessa.

Rytmin muutokset ovat joillekin pienille lapsille oikeasti vaikeita, se ei tarkoita että exäsi automaattisesti haluaa olla hankala.

Varatkaa aika lastenvalvojalle ja tehkää viralliset sopimukset.

Niin vaikka teillä olisi kaikesta sopimus paperilla, niin jos et voi ottaa lasta luoksesi sovitun mukaisesti, ei toisen vanhemman tarvitse suostua muutokseen. Virallisesti sinulla on mahdollisuus sitten hakea lapsi luoksesi seuraavan kerran silloin,kun seuraava tapaamisenne ajankohta olisi.

Toinen vanhempi osoittaa jo joustamista siinä, jos suostuu sinun hakevan lapsen vasta tiistaina, vaikka olisi pitänyt hakea maanantaina jo.

Joten exäsi siis on valmis joustamaan. Mitä valitat?

Kiitoksia vastauksistanne. Oma ajatukseni on että molemmat tarvitsevat ja tulevat tarvitsemaan joustoa. Minä peruin menoni ja otin lapsen kun äitinsä tuli kovaan kuumeeseen. Kutsuisin inhimillisyydeksi. Hän meni naisporukassa laivalle niin olin yhden ylimääräisen yön lapsen kanssa, miksi ei? Omat menot voi suunnitella kalenterin mukaan mutta niitä bestiksen kesähäitä tai asiakkaan työreissua ei. Siksi minusta olisi hienoa että molemmat joustavat.

Totta kai ole suututtanut hänet, eihän tässä muuten oltaisi ;-) Tai kai me molemmat olemme syypäitä eroomme ja kriisivaihehan tässä vielä on menossa. Mitä tulee natsi-sanaan niin tiettyä omaan pussiin pelaavaa ehdottomuutta on havaittavissa ja karikatyyrit jos jotkin ovat hyviä tilanteen selventäjiä. Hän ei siis ole kansallissosialisti, mutta kovin pahalla päällä.

Se on totta, että eipä tuossa monesta tunnista puhuta vaikka ottaisin juniorin vasta seuraavana aamuna ja ylimääräinen ilta ja yö Stadiss kelpaa kyllä ennen maakuntaan palaamista.

Tuo on mielenkiintoinen: onko todellakin niin, että hänen ei lasta tarvitse antaa ennen kuin seuraavalle tapaamiselle? Niinkö täyttyy lainkirjain tapaamisten edesauttamisesta? Missä menee raja myöhästymisen suhteen? Minuutista vai tunnissa vai kolmessa? Entäs jos lähiäiti on myöhässä hakemassa lasta kotiin ( kyllä, on sovittu että äiti noutaa)? Kauanko valvotaan odottamassa?

Kaikkihan palaa siihen, että yhdessä asiat pitää sopia eikä virkailijakaan ole kuin sovitteliija. Päätöksen teemme kaksin. Ja se päätöksentekokyky on tällä hetkellä harmittavan heikko.

Niin ja vielä tuosta ulkopuolisesta hakijasta: jos minun puolisoni ei voisi lasta noutaa niin miksi niin voisi tehdä ex-anoppini jos äiti itse ei jouda?

Koska et voi hakea sovittuna aikana aamupäivällä ja lapsen äiti hyväksyy sen ja tarjoaa mahdollisuuden että voit hakea seuraavana päivänä aamupäivällä niin mielestäni sinulla on joustava ja hyvä exä joka ajattelee lasta ja myös sinua!!

Karkeasti sanottuna etä hakee ja tuo lapsen, mikäli haluaa tavata. Tapaamisissa ei tarvitse noudattaa minuuttiaikataulua, mutta toista ihmistä ja hänen aikaansa voi kunnioittaa pitämällä sovituista ajoista kiinni. Ei ole lapsellekaan isompana kivaa odotella vaikka tuntia.

Lapsi on sun luona jopa 4 yötä 11:sta?! Mahtavaa, vuoden isä, mitali on postissa... toivottavasti tunnistat sarkasmin...

Tapaamiset eivät ole vain etän kontolla, siitä on turha vääntää. Oikeudessa viimeistään saa jokainen näin väittävät kuulla, että ne sovitaan puoliksi, kustannukset puoliksi ja hakemiset ja noutamiset puoliksi, oli ero kumman tahansa vikaa ja muutti kumpi tahansa sitten kauemmaksi. Mutta tokihan ennen oikeuden päätöstä asialla voi leikkiä kumpi tahansa ja kuinka paljon tahansa.

Minuuttiaikataulua ei tosiaan tarvitse noudattaa ja jos oikeuteen taas mentäisiin, niin etukäteen ilmoitettu este riittää mutta tokihan molemmilla on oikeus ns. omiin menoihin. Lähi  ei ole velvoitettu siirtämään omia menojaan niin, että etä voi hakea paremmalla ajalla vaan siinä vaiheessa kun etä ilmoittaa hakuesteestä, joka siis mitataan tunnissa eikä minuuteissa, niin etä on velvoitettu sovittamaan haut lähin aikatauluun eikä toisin päin. Onhan se väärin, että lähi pääsee tällä tavalla terrorisoimaan mutta järkevästi ajateltuna se etä voisi terrorisoida vielä enemmän, jos lähin pitäisi olla seuraavien tuntien aikana passissa odottamassa etän saapumista.

Haun suorittaa vanhempi tai poikkeuksellisesti lapselle läheinen henkilö. Isovanhempi on aika luonnollinen hakija, ystävä ei. Luulen, että lähin ei tarvitse luovuttaa lasta itselleen vieraalle henkilölle, mutta jos taas oikeuteen mennään, niin etukäteen sovittu ja lapselle tuttu henkilö kelpaa, ellei asia rajata tiukasti vanhempiin.

Suosittelen joustoa omalta taholta, vaikka näin ei toistaiseksi ole lähin taholta. Helpottaa asioita myöhemmin. Haun siirtäminen päivällä on vielä pientä verrattuna oikeudenkäyntiin ja jokaisesta asiasta vääntämiseen minuutin tarkkuudella. Ei ole mukavaa olla se joustava, mutta jossain vaiheessa se kyllä kannattaa. Viimeistään siinä vaiheessa kun saat tarpeeksi ja päätät lähteä oikeuteen vaatimaan muutoksia, niin saat mukavan listan siitä, mitä kaikkea lähi on vaatinut ja millä tavalla vaikeuttanut tapaamisia. Kannattaa laittaa ylös kaikki - asiasta käydyt keskustelut, päivämäärät, kellonajat jne. Lähivanhemmuuden kun saa nykyään se, joka ei estä toisen vanhemman ja lapsen välistä suhdetta vaan yrittää joustoilla pitää välit hyvinä.

Ensinnäkin, jos ero on niin tuore, että teillä on vielä kriisi päällä, niin miten on jo kuvioissa joku uusi puoliso? Fiksu ihminen hoitaa ensin yhden eron loppuun ja alkaa vasta sitten katsella muita. Ainakaan ei varmaan kannata uutta puolisoa sotkea lapsen tapaamisiin.

Sulla on lapsi. Eikö hän aja kissanristiäisten, risteilyjen, kaverien juhlien ja työn ohi? Etkö voi sanoa asiakkaalle, että ei sovi ne ajat, jolloin lapsi on sinulla? Elämässä pitää olla prioriteetteja eikä pienen lapsen vanhempi voi työelämässä useinkaan olla se, joka joustaa.

Teinä lähtisin nyt siitä, että ette tee mitään muutoksia tapaamisiin niin kauan, kuin sinusta ex on natsi ja sinä exästä varmaan myös jotain einiinmairittelevaa. Ei 5 min isompia poikkeamia hakuun ja palautukseen. Ei sotketa asiaan isovanhempia tai kummunkaimoja. Vasta sitten olette kypsiä joustamaan, kun kumpikin voitte kunnioittaa toistanne lapsen vanhempina, kun tilanne on tasaantunut, voitte katsoa asiaa uudelleen.

Jos sinulla on alitajuisesti sellainen olo, että lapsesi äiti on natsi, luuletko, ettei se heijastu negatiivisesti lapseen? Osoita sinä ensin kunnioitusta ja joustavuutta exällesi, jos hän ei siihen pysty. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Ehkä exän asennekin siitä lauhtuu, kun itse olet pitkämielinen. Se on lapsenkin etu.