Lue keskustelun säännöt.
Niin veemäistä olla ainoa lapseton nuoressa kaveripiirissä...
30.12.2015 |
Olen 29-vuotias nainen, avoliitossa, ja kuten otsikostakin voi päätellä: lapseton. Kaveripiirini koostuu samanikäisistä, kolmenkympin molemmilla puolilla olevista naisista, joilla kaikilla on jo perheet. "Viimeinenkin" kaverini sai esikoisensa pari vuotta sitten 27-vuotiaana. Jo silloin ajattelin, että jaaha, sinne meni sitten sekin kaveri. Musta on jotenkin kummallista, että kaikki, siis ihan kaikki kaverini ovat saaneet lapsensa jo ennen kolmeakymmentä ikävuotta. Vaikka iloitsenkin ystävieni puolesta, en voi kieltää sitä tosiasiaa, että tunnen itseni ajoittain todella yksinäiseksi.
Jos olisi edes yksi lapseton ystävä, tilanne ei ehkä tuntuisi niin turhauttavalta, mutta minkäs teet. Kaikki tapaamiset ja tekemiset menee aina näiden perheiden ja lasten ehdoilla, vaikkeivät he mukana olisikaan. Ei haluta lähteä enää juhlimaan, koska ei huvita, ei jaksa, ei saada hoitajaa, ei viitsi viettää seuraavaa päivää väsyneenä lasten kanssa jne. No en mene sitten minäkään ilmeisesti. Kiva viettää näinkin nuorena kaikki viikonloput kotona, vaikka menojalkaa vielä vipattaisi. Avokin kanssa joskus käymme yhdessä, mutta välillä kaipaan ihan vaan tyttökaverieni seuraa.
Viime kesänä oltiin jo kauemman aikaa suunniteltu yhden ystävän kanssa, että mennään pitkästä aikaa juhlimaan ihan tyttöjen kesken. Kovat oli suunnitelmat, tehdään sitä ja tätä ja pitkän kaavan mukaan. Kun ilta vihdoin koitti, selvisi, ettei tällä mammalla ollut aikomustakaan lähteä mihinkään jatkamaan "enmä nyt taida...". Lähti sitten kymmenen aikaan jo kotia kohti. Eräänä toisena päivänä oltiin kaupungilla yhdessä näyttelyssä ja parilla drinkillä. Yhtäkkiä havaihtui siihen, että oho kylläpä aika rientää, on jo myöhä, pitäisi varmaan lähteä jo kotia kohti. Niin, kellohan oli jo huimat seitsemän lauantai-iltana. Toinen kaverini taas kutsui minut yhtäkkiä kaupungille kanssaan kahville, koska oli sielläpäin hoitamassa asioitaan. Kahvilassa tämä vetäisee kiireesti sumpit naamariinsa ja alkaa tekemään lähtöä kotiinsa, kun lapset varmaan jo odottaa ja kello on paljon ja ja ja. Ihan kiva, olin tullut kaupungille tämän kaverin takia ja sitten samantien pitäisi jo lähteä. Matkalla kotiin tämä vielä raahaa mut mukaansa apteekkiin, koska hänen pitää hankkia lapsellensa jotain erikoisvoidetta. Siinä sitten kuuntelin pitkät tovit eri rasvojen vertailuja ja pähkäilyä, kylläpä kiinnosti. Musta tuntui, että me taidettiin viettää siellä apteekissa kaksi kertaa niin pitkä aika mitä siellä kahvilassa. Tän takiako raahauduin keskustaan asti?
Yksi ystäväni taas tykkää kyllä pitää tyttöjen illanistujaisia ja sun muita, mutta aina siten, että lapset ovat mukana. Juhliin osallistuvat tuovat muksunsa mukanaan, ja vietetään niin kivaa ja mukavaa tyttöjen iltaa että. Paitsi että ei vietetä. Lapset keskeyttävät jatkuvasti aikuisten jutut, eikä viitsitä muutenkaan ihan kaikkia juttuja puhua kun lapset ovat lähellä. Kun lapset on saatu vihdoin nukkumaan ja aikuisten ilta voi alkaa, yksi sun toinen mamma alkaa putoilemaan väsymyksestä ja parista punkkulasista. Jee. Sitkeimmät pysyvät vielä jotenkuten pystyssä, mutta loppuilta meneekin pienimpiä lapsia hyssytellen ja hyysäillen kun ovat vielä huonoja nukkumaan. Keskiyötä lähestyessä meno yltyy villiksi, kun minihiprakassa aletaan joukolla itkemään ja liikututaan siitä "kun nää lapset on meille niin tärkeitä ja kaikki kaikessa ja yhyy byhyy!" Mulle avaudutaan kyynelsilmin lasten ihanuudesta ja mun odotetaan kuuntelevan ja ymmärtävän. Yritän aina kieltäytyä kunniasta kun saan kutsun näihin tyttöjeniltoihin, mutta ystäväni pakottaa mut näihin loukkaantumisen uhalla. Hän ei ymmärrä, että ei mua kiinnosta viettää iltaani näin. Yksin kotisohvallakin olisi railakkaampaa.
Kauhean avautumisen sain näköjään aikaiseksi. Kiitos jos jaksoitte lukea :D Mua vaan välillä harmittaa nykyinen tilanne ajoittain todella paljon, esimerkiksi näin uudenvuoden aaton alla. Ei ole nimittäin ketään, kenen kanssa sitä voisi juhlia huomenna, ellei sitten halua viettää vuoden vaihtumista Hevisauruksen tahtiin.
Kommentit (24)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi otan osaa.. itekkin lapsellinen kolmekymppinen, mutta yritän pitää lapseni poissa puheista ja ajatuksista kun tyttökavereiden kanssa olen ulkona.. mutta lohdutan että 5v päästä on jo helpompaa..
Sori mut ei heru nyt sympatiaa sulle. Tajuut sitten jos ja kun saat niitä omia lapsia :D hanki uusia lapsettomia kavereita bileseuraksi.
Eräällä tutullani on aivan samanlaisia kokemuksia ja häntä turhauttaa. Minä itse olen nyt 24, mutta tämä on juuri se skenaario, jonka pelkään tapahtuvan muutaman vuoden päästä. Näen sieluni silmin, kuinka kaverini valmistuvat ja alkavat perustaa perheitä. Itselläni on kyllä avomies, mutta emme tiedä haluammeko edes koskaan lapsia. Ainakin ajatus tuntuu todella kaukaiselta, emmekä koskaan ole asettaneet lapsia korkealle haavelistallamme. Olisi niin ankeaa jäädä "yksin", kun muut katoavat perhe-elämän maailmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sinua ja ystäviäsi myös. Löytäisitkö uusia ystäviä? Ei tarkoita että hylkäät vanhat, kannattaa pitää kynsin hampain kiinni niistä mamma kavereistakin. Kohta huomaat, että seurasi ja tyttöjenillat on vuoden, parin päästä kovaa kamaa, kun se vauva-aika helpottaa. Mene huomenna rohkeasti uutta vuotta juhlimaan, sieltä kyllä' seuraa saa. Oikein hyvää uutta vuotta sinulle!
Mulla on tuollaisia ystäviä muutama. Sulla on käynyt vaan huono tuuri kun kaikki kaverisi ovat synnytyksessä vääntäneet aivonsakin pihalla oman itseytensä lisäksi :(
Minulla on lapsia, mutta olen aina osannut olla heistä myös erossa, mitä nyt alkutaival meni 90% tissi suussa. Yks kaveri on erityisen raskas, ottaa ne lapsensa aina mukaan, puhuu niistä aina, ja mikä pahinta, luulee että muutkin on yhtä kiinnostuneita näistä vinkuvista räkänokista, kuin hän itse... Huoh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmeäeän ettei enää bilettämään lähdetä mutta kyllä tyttöjen illanistujaisia ja kaupungilla käymisiä pitää pitää yllä eikä niitä kakaroita tarvitse raahata joka paikkaan mukana. Itse säälin kavereitani joilla on lapsia koska ei se elämä lasten kanssa mitenkään helppoa ole. Yöt menee miten menee ja päivät kiireisiä, lapset sairastaa ja töistä ei voi olla koko ajan poissa. Viimein lomalla mennään halvimmalla mahdollisella budjetilla johonkin turistirysä bambse hotelliin. Siinä se aikuisten keskinäinen aika ja nauttiminen!
Ymmärrän että on ikävää. Mutta melko turhaa syyllistää kavereitasi siitä että sinä et edelleen kuitenkin voisi juhlia vaikka aamukuuteen joka jumalan viikko jos sinua huvittaa. Siinä kohtaa jos mielihalut ja tekemiset ystävien kanssa ei enää kohtaa ja se on ylitsepääsemätön ongelma sinulle on aika hommata uusia ystäviä, ei uhriutua ja katkeroitua siitä että toisilla on muutakin mielessä kuin tyttöjen illat. Anteeksi vaan :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
NUORESSA?!?! Aattelin että tää kertoisi jostain parikymppisten kaveri porukasta....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaista se vaan on kun tulee lapsia. Ei ehdi/jaksa/huvita bilettää. Sun pitää hankkia uusia lapsettomia kavereita. Vaikka se tietysti on helpommin sanottu kuin tehty.
Vierailija kirjoitti:
Ymmeäeän ettei enää bilettämään lähdetä mutta kyllä tyttöjen illanistujaisia ja kaupungilla käymisiä pitää pitää yllä eikä niitä kakaroita tarvitse raahata joka paikkaan mukana. Itse säälin kavereitani joilla on lapsia koska ei se elämä lasten kanssa mitenkään helppoa ole. Yöt menee miten menee ja päivät kiireisiä, lapset sairastaa ja töistä ei voi olla koko ajan poissa. Viimein lomalla mennään halvimmalla mahdollisella budjetilla johonkin turistirysä bambse hotelliin. Siinä se aikuisten keskinäinen aika ja nauttiminen!
No ei pidä pitää yllä mitään mitä ei halua :D Shokkiuutinen että joitain ihmisiä ei yhtään haittaa se että elämä menee lasten ehdoilla monta vuotta ja ystävät siinä sivussa kuka mitenkin, joillekin se on jopa tavoiteltava asia. Käänteisesti ap:n ystävät voisivat tehdä avauksia jossa valittavat bileikään jumittuneesta ystävästä joka ei ymmärrä että on mukava nähdä häntä mutta ei ole mahdollista tuntikausia istuskella kahvilla tai kaljottelemassa kun kotona odottaa vaikkapa sairauden vuoksi lievästi kaottiinen tilanne.
Itseäni taas pelottaa se, että minä olen se ainoa, joka edes hankkii lapsia alle 40-vuotiaana... Kaverini ovat sellaisia bohemeeja "independent womaneja" jotka haluavat vain luoda uraa ja matkustella. Minä taas olen ainoa suhteessa oleva ja ns. perinteinen nainen, joka haaveilee tavallisesta perhe-elämästä ja omakotitalosta. Voin kuvitella, että minun kaverini kyllästyvät minuun sitten, jos joskus olen itse tuollainen tylsä äiti-ihminen :(
Elämä muuttuu. Olen 26 eikä minulla ole edes lapsia mutta en silti jaksa enää bilettää yöt läpensä ja todellakin alan väsähtää kymmenen maissa jos on siemailtu viiniä. Ei voi olettaa että ihmiset eivät muuttuisi koskaan ja menevät ihmiset olisivat meneviä aina ja ikuisesti. Etsi uutta biletysseuraa.
Sama ongelma se on lapsellisellakin - vaikka itse olisit äitiydestä huolimatta lähdössä bilettään tai istumaan kahville niin aina kaverit raahaa ne muksunsa kahvilaan tai pikku-maijalla on vähän pipi niin ei (tälläkään kertaa) voi jättää lasta isin hoiviin ja lähteä pitämään hauskaa. Monet kerrat olen jättänyt vauvan ja isommat lapset hyvillä mielin isän hoitoon ja lähtenyt kaverin kanssa ulos syömään mentaliteetilla "kerrankin saan syödä rauhassa ilman keskeytyksiä" niin eiköhän se luonaskaveri ole sitten sen Pikku-Maijansakin ottanut mukaan kun "en mä viittinyt jättää sitä kotiin kun vähän räkää valuu". Ja olen siis itsekkin juuri siinä elämänvaiheessa, että "kaikilla" kavereilla (myös minulla) on juuri pikkulapsi vaihe menossa. Harkitsen vakavasti jonkun faceryhmän perustamista äideille jotka haluaa ja osaa pitää hauskaa ilman lapsia o_O
Sinun täytyy hankkia lisää (lapsettomia) kavereita. Ei tuossa muuta voi tehdä.
Karmee kohtalo sulla. Tuskin vois pahemmin naiselle käydä.