Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Passattu mies - siskot, apua!
30.12.2015 |
Huomaan olevani tilanteessa, jossa mieheni on passattu täysin pilalle äitinsä puolesta.
Kyseessä 27-vuotias nuori mies, joka on asunut koko elämänsä vain äidinsä kanssa. Isä kuoli, kun mieheni oli 2-vuotias. Mieheni äiti on tehnyt KAIKEN mieheni puolesta eikä mieheni ole tarvinnut elämässään tikkua ristiin laittaa oikeastaan minkään asian suhteen. Hänen äitinsä yhä esimerkiksi laskee uuden verokortin pojalleen. Argh!!!
No, ajattelin, että kun hän asuu yksinään ja lopulta minun kanssa kahdestaan, niin mieheni kasvaa ja oppii olemaan oma-aloitteinen omien asioidensa suhteen. Olemme siis olleet 4 vuotta yhdessä, joista ensimmäinen vuosi asuttiin erillään omissa yksiöissä ja sen jälkeen muutimme yhteen. Mutta vielä mitä.
Mies on niin tottunut siihen, että hänen äitinsä aina pelastaa hänet ja hoitaa hänen asiansa, että sama asenne jatkuu vieläkin - hän ei käytännössä ota kunnolla vastuuta mistään ja jättää kaiken tekemisen viime tippaan. Käytännössä hän tietää, että vaikkei itse muistaisi jotain tärkeää asiaa hoitaa (esim. jokin verokortti-asia, isompi lasku tms.), niin hänen äitinsä kyllä aina vähintään muistuttaa ja usein hoitaakin asian mieheni puolesta.
Itseäni tämä tilanne sieppaa aivan älyttömästi. Olen saanut täysin toisenlaisen kasvatuksen - olen teinistä saakka oppinut hoitamaan omat asiani itse ilman vahempieni apua (toki apua pyydän, jos sitä tarvitsen). Minulle ei esimerkiksi tulisi mieleenkään pyytää äitiäni hoitamaan verokortti-asiani saatika varaamaan vaikka lääkäriä tai etsimään tietoa asiasta X.
Otin asian taas kerran esille ja sanoin miehelleni, että minä en aio häntä passata (enkä olekaan passanut) ja haluan, että hänkin ottaa omasta elämästään ja meidän yhteisistä asioista vastuun. En ala kenenkään äidiksi enkä suostu olemaan ainoa, joka hoitaa yhteisiä asioitamme (esimerkiksi nyt olisi asunnon ostaminen tiedossa ja pankki-asioita ym. siihen liittyen).
No, olimme anopilla käymässä ja mieheni kertoi siinä kahvitellessa, että olin paasannut miehelleni siitä, kuinka haluan itsenäisen miehen, joka huolehtii itse omat asiansa. Tähän anoppi tokaisi,että "voi kuule, niin minä poikani isänkin asiat hoidin, sehän on ihan normaalia! Varasin parturit ja lääkärit ja kaikki." Olin aivan suu auki - siis aikuinen nainen hoitaa aikuisen miehen puolesta tämän parturiajat ym?!?!? Siis voi jumalauta. Sama passaus on siis ollut olemassa jo silloin, kun mieheni isä oli elossa ja nyt tämä passaus on tietenkin siirtynyt mieheeni.
Ei auta, että minä en muistuta miestä jatkuvasti asioidensa hoitamisesta enkä tosiaan teekkään niitä hänen puolestaan, koska hänen äitinsä aina änkeää väliin ja hoitaa/muistuttaa miestäni hänen asioistaan. Olen koittanut siis omalla välipitämättömyydellä opettaa miehelleni, että hän on itse vastuussa omasta elämästään ja hänen tulee ITSE hoitaa omat asiansa, mutta ei - aina se anoppi putkahtaa.
Mitä ihmettä tässä tilanteessa pitäisi tehdä? Kokemuksia passatuista miehistä?
Kommentit (47)
Ja jos joku ei jaksa lukea pitkää aloituspostausta, tässä pääkohdat:
- 27v mies passattu piloille äitinsä puolesta: mies ei huolehdi itse omista asioistaan eikä vaivaudu edes yrittämään, koska hänen äitinsä aina joko muistuttaa tai huolehtii miehen puolesta asiat
- Minä en ole miestä ruvennut passaamaan enkä aio jatkossakaan passata - saisi huolehtia itse asioistaan!! Mieheni saattaa sanoa, että "muistuta mua sitten asiasta x" mutta totean vaan, että hänen tulee asia itse muistaa ja hoitaa, kuten aikuisen ihmisen kuuluu.
- Oma "välinpitämättömyyteni" ei auta, koska aina anoppi "pelastaa" mieheni pulasta ja hoitaa hänen asiansa
--> mitä ihmettä voin tehdä? Kokemuksia?
t. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äitini hoitaa miehensä, eli isäni parturit, lääkärit, veroasiat, virheellisten laskujen setvimiset sun muut. Parinvalinnassa oikeastaan tärkein kriteerini oli, että aikuiselle miehelle en ryhdy äidiksi enkä jatka tuota suvussa kulkevaa perintöä, toistaiseksi näyttää siltä että olen onnistunut. Tsemppiä ap, vaikka tuollainen passaajanaisten malli saattaakin olla valitettavan yleinen, niin kyllä muunkinlaisia vaihtoehtoja on ja sellaisia miehiä, jotka kokisivat holhoamisen pikemminkin nöyryyttävänä.
Anopin ja miehen väliseen suhteeseen sun on paha sekaantua. Ottakaa nyt ainakin erilliset asuntolainat, jos yhdessä olette asuntoa ostamassa... vaikka tuollaisen "miehen" kanssa ei yhdessä taloa kannata hankkia, siinä tulee äkkiä kaupassa mukana anoppi myös ja ongelmia enemmän kuin uskoisikaan.
Ennen kuin tuollaisten miesten kanssa hankitaan yhteisiä asuntoja niin asiat on syytä puhua oikeasti läpikotaisin puhki. Tuossa on ainakin kaksi riskiä, joista ensimmäinen on se, että anoppi roikkuu elämässänne mukana liiankin tiiviisti ja lopulta välit voivat tulehtua tosi pahasti ja tilanne kriisiytyä - monesti tapahtuu lapsen syntymän yhteydessä, eli jos teillä on sellaisia suunnitelmissa, niin... Toinen on puolestaan se, että paperilla yhteinen asunto jää kokonaan sinun vastuulle, kun mies ei osaa eikä jaksa hoitaa mitään asioita. Anopin on kuitenkaan paha ryhtyä teidän asuntoon putkimiestä tilailemaan tai selvittämään teidän saunan lampun speksejä uuden ostamista varten, joten homma on sinun harteillasi, kun kädetön mies ei pysty asioita hoitamaan.
Vierailija kirjoitti:
Mun äitini hoitaa miehensä, eli isäni parturit, lääkärit, veroasiat, virheellisten laskujen setvimiset sun muut. Parinvalinnassa oikeastaan tärkein kriteerini oli, että aikuiselle miehelle en ryhdy äidiksi enkä jatka tuota suvussa kulkevaa perintöä, toistaiseksi näyttää siltä että olen onnistunut. Tsemppiä ap, vaikka tuollainen passaajanaisten malli saattaakin olla valitettavan yleinen, niin kyllä muunkinlaisia vaihtoehtoja on ja sellaisia miehiä, jotka kokisivat holhoamisen pikemminkin nöyryyttävänä.
Lohduttavaa kuulla, että tätä on muillakin. Minä en tosiaan passaajanaiseksi ala.
Mieheni (onneksi) kokee jo äitinsä holhoamisen ajoittain nöyryyttävänä - hän esimerkiksi totesi, että pitäisi puhelinliittymä vaihtaa mutta ei kehtaa mennä liikkeeseen, koska käy ilmi, että hänen liittymänsä on vieläkin hänen äitinsä nimissä.
t. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi olet ollut noin kauan suhteessa ja mahdollistanut tuon ja hiljaisesti hyväksynyt kaiken? Ei tuo tuosta tule muuttumaan. Oma mokasi, kun et silloin ekan vuoden jälkeen tajunnut lähteä.
Miksi miehen pitäisi muuttua?
Tai siis miksi mies kokisi, että muutos olisi hyvä asia, kun hänellä on juuri nyt asiat paremmin kuin suurimmalla osalla suomalaisista. Hänellä on "kirjanpitäjä-äiti", joka huolehtii asiat kuntoon ja siinä vierellä ap, joka leikkii vaimoa. Rehellinen ollakseni - miehesi on kadehdittava tapaus! Enkä minäkään hänenä tekisi itse yhtään mitään, ellei olisi pakko! Ihan sama, hoitaisiko verokortin sihteeri, vaimo vai äiti, pääasia, että joku hoitaa ja mies saa keskittyä olennaisiin.
Mieti ap, kärsitkö tilanteesta aidosti? Aiheutuuko siitä sinulle ongelmia? Menetätkö jotain? Vai ärsyttääkö sinua se, että sinun täytyy itse hoitaa kaikki, mutta miehen elämästä on ikävät asiat ulkoistettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anopin ja miehen väliseen suhteeseen sun on paha sekaantua. Ottakaa nyt ainakin erilliset asuntolainat, jos yhdessä olette asuntoa ostamassa... vaikka tuollaisen "miehen" kanssa ei yhdessä taloa kannata hankkia, siinä tulee äkkiä kaupassa mukana anoppi myös ja ongelmia enemmän kuin uskoisikaan.
Erilliset asuntolainat otetaan kyllä.
No, anoppi on ollut kuvioissa mukana alusta saakka, eli 4 vuotta. Olen pitänyt pakollisena pahana, koska anopilla ei ole elämässään melkeenpä ketään muuta, kuin poikansa. Tilanne on anopin ja miehen suhteen sikäli hankala, että anopin passaajaluonteen lisäksi hän on aikamoinen marttyyri välillä - tekee miehelleni tahallaan huonon omatunnon jos emme esimerkiksi käy hänen luonaan hetkeen.
Olen mieheni ja hänen äitinsä suhteesta puhunut mieheni kanssa pitkään ja miehenikin kokee sen äärimmäisen hankalaksi. Hänen äitinsä on yksin eikä hän voi äitiään sinänsä jättää.
Itselläkin ristiriitaiset tunteet anoppia kohtaan, koska hän on suurimmaksi osaksi mukava ja erittäin lämmin ihminen. Kuitenkin passaajaluonne + satunnainen martyyriys on raivostuttavaa.
t. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äitini hoitaa miehensä, eli isäni parturit, lääkärit, veroasiat, virheellisten laskujen setvimiset sun muut. Parinvalinnassa oikeastaan tärkein kriteerini oli, että aikuiselle miehelle en ryhdy äidiksi enkä jatka tuota suvussa kulkevaa perintöä, toistaiseksi näyttää siltä että olen onnistunut. Tsemppiä ap, vaikka tuollainen passaajanaisten malli saattaakin olla valitettavan yleinen, niin kyllä muunkinlaisia vaihtoehtoja on ja sellaisia miehiä, jotka kokisivat holhoamisen pikemminkin nöyryyttävänä.
Lohduttavaa kuulla, että tätä on muillakin. Minä en tosiaan passaajanaiseksi ala.
Mieheni (onneksi) kokee jo äitinsä holhoamisen ajoittain nöyryyttävänä - hän esimerkiksi totesi, että pitäisi puhelinliittymä vaihtaa mutta ei kehtaa mennä liikkeeseen, koska käy ilmi, että hänen liittymänsä on vieläkin hänen äitinsä nimissä.
t. AP
No jo on kamalaa! Minulla - ikää 32v, aviossa jo 5 vuotta - on edelleenkin isäni ostama liittymä. Ei ole viitsitty siirtää sitä minulle, koska siirto maksaa (typerää, pelkkä nimen vaihtaminen).
Miksi et neuvonut miestäsi, että ostaa uuden liittymän, ei sitä vanhaa tarvitse siirtää minnekään, sen voi "palauttaa" äidille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet ollut noin kauan suhteessa ja mahdollistanut tuon ja hiljaisesti hyväksynyt kaiken? Ei tuo tuosta tule muuttumaan. Oma mokasi, kun et silloin ekan vuoden jälkeen tajunnut lähteä.
Miten minä voisin mieheni ja hänen äitinsä suhteeseen puuttua? Itse en miestä passaa tippaakaan.
Ja miksi jättäisin hyvän ja rakastavan miehen? Mieheni on aidosti ihana ihminen ja haluan uskoa, että hän alkaa oma-aloitteisemmaksi.
t. AP
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehen pitäisi muuttua?
Tai siis miksi mies kokisi, että muutos olisi hyvä asia, kun hänellä on juuri nyt asiat paremmin kuin suurimmalla osalla suomalaisista. Hänellä on "kirjanpitäjä-äiti", joka huolehtii asiat kuntoon ja siinä vierellä ap, joka leikkii vaimoa. Rehellinen ollakseni - miehesi on kadehdittava tapaus! Enkä minäkään hänenä tekisi itse yhtään mitään, ellei olisi pakko! Ihan sama, hoitaisiko verokortin sihteeri, vaimo vai äiti, pääasia, että joku hoitaa ja mies saa keskittyä olennaisiin.
Mieti ap, kärsitkö tilanteesta aidosti? Aiheutuuko siitä sinulle ongelmia? Menetätkö jotain? Vai ärsyttääkö sinua se, että sinun täytyy itse hoitaa kaikki, mutta miehen elämästä on ikävät asiat ulkoistettu.
Miehen pitää muuttua, koska haluan tasapuolisen suhteen. En aio olla se, joka ottaa vastuun kaikesta.
Kärsin tilanteesta nyt mm. siksi, koska asioiden hoito jää aina viime tippaan silloin, kun asia on mieheni vastuulla. Kun mieheni lopulta hoitaa asian, hän hoitaa sen kyllä aina hyvin. Oma-aloitteisuuden puute on vain raivostuttavaa ja kuormittaa minua henkisesti.
Samalla mietityttää, miten käy, jos hankimme joskus lapsia - olen sanonutkin miehelleni, että en aio olla äiti sekä vauvalle että miehelle.
t. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti jotkut vielä jaksaisivat vastata, vaikka lyhyestikin! Kaikki vertaistuki on tarpeen.
Ystävien kanssa jutellessani on käynyt ilmi, että miesten passiivisuus ja äitien passaamisluonne ovat aika yleisiä asioita. Esimerkiksi serkkuni mies ei 26-vuotiaansa osannut edes imuroida, kun muutti serkkuni kanssa yhteen!!!
Miksi ihmeessä osa äideistä passaa lapsensa pilalle??
t. AP
Lakkaat huolehtimasta miehestäsi. Anna hänen olla avuton, älä muistuttele äläkä hoida asioita puolesta. Kun mies joutuu olemaan omillaan, itsenäistyy hän, jos on itsenäistyäkseen. Jos mies päivittelee, että pitäisi tehdä jotain, niin älä menee siihen mukaan kannustamaan, toteat vain, että niin se varmaan pitäisi. Minun mies on vähän samanlainen saamaton tapaus joskus, mutta kriisitilanteissa toimii kuin rasvattu salama (esim kun olin vakavasti sairas ja sairaalassa, tulipalo ym), siis kun on pakko, kuoriutuu esille ihan toisenlainen Mies. Joka taantuu saamattomaksi siinä vaiheessa, kun minä alan taas päsmäröidä asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minä voin vastailla. Menin naimisiin ja hankittiin lapset. Ero tulossa. Ei muuttunut mies.
Vierailija kirjoitti:
Lakkaat huolehtimasta miehestäsi. Anna hänen olla avuton, älä muistuttele äläkä hoida asioita puolesta. Kun mies joutuu olemaan omillaan, itsenäistyy hän, jos on itsenäistyäkseen. Jos mies päivittelee, että pitäisi tehdä jotain, niin älä menee siihen mukaan kannustamaan, toteat vain, että niin se varmaan pitäisi. Minun mies on vähän samanlainen saamaton tapaus joskus, mutta kriisitilanteissa toimii kuin rasvattu salama (esim kun olin vakavasti sairas ja sairaalassa, tulipalo ym), siis kun on pakko, kuoriutuu esille ihan toisenlainen Mies. Joka taantuu saamattomaksi siinä vaiheessa, kun minä alan taas päsmäröidä asioita.
Luitko aloitustani ollenkaan?
Minä en huolehdi miehestäni tai hänen asioistaan ollenkaan. Tämä vain ei auta, koska anoppi eli mieheni äiti tekee sen. Sehän tästä tilanteesta vaikean tekeekin.
t. AP
15 jatkaa. Siis aivan samalta kuulostaa. Ei saa hoidettua laskuja ja veroilmoja ajoissa, joku on aina hoitanut kaiken. Mun mies yli 40 ja ei muuttunut toisin kuin toivoin. Jos joku jää hoitamatta, siitä tulee harmia ja taloudellista haittaa perheelle. Ei sovi isäksi tuollainen.
Ja kun anopista aika jättää ryhtyy hän sinun lapseksesi. En suosittele. Meressä riittää kaloja jotka pystyy uimaan ilman mammaa.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti jotkut vielä jaksaisivat vastata, vaikka lyhyestikin! Kaikki vertaistuki on tarpeen.
Ystävien kanssa jutellessani on käynyt ilmi, että miesten passiivisuus ja äitien passaamisluonne ovat aika yleisiä asioita. Esimerkiksi serkkuni mies ei 26-vuotiaansa osannut edes imuroida, kun muutti serkkuni kanssa yhteen!!!
Miksi ihmeessä osa äideistä passaa lapsensa pilalle??
t. AP
Olen joskus leikkinyt ajatuksella, että äidit kohtelisivat tyttäriään samalla tavalla kuin miten poikia on ihan normi kohdella. Tytöiltä odotetaan aiemmin ja isommissa asioissa oma-aloitteisuutta ja kykyä hoitaa asiat itse. On todellinen harvinaisuus, jos äiti siivoaa yläkouluikäisen tytön huoneen, poikien kohdalla homma menee varmaan 50/50. Kuin luonnostaan tytöt pestataan apureiksi ruuanlaittoon, pyykkihuoltoon ja tiskeihin, joihin perheen isäkään ei välttämättä osallistu millään tapaa, pojista puhumattakaan. Näin jälkikäteen olen palannut mielessäni monesti kesiin mökillä, jossa oltiin vaihtelevalla kokoonpanolla, mutta melkein koko kesän tyttö-minä ja kaksi suht samanikäistä poikapuolista serkkua. En muista montaakaan kertaa, että poikia olisi laitettu kuorimaan perunoita tai tiskaamaan, kun minulle se nakki napsahti liki päivittäin. Pojat kirmailivat ympäriinsä leikeissään ja minä jo aika pienenä alakouluikäisenä tein "naisten töitä".
Äidit tietysti kaivavat tuollaisella toiminnalla hautaa itselleen, koska onhan paras tae hyvästä vanhuudesta se, että on tehnyt tyttölapsen... Tyttäret valvovat unettomia öitä jos eivät ehdi kahta kertaa viikossa laitoksessa olevan äitinsä luo, pojat käyvät jouluna ja syntymäpäivänä vaimonsa pakottamina, vailla huolen häivää.
Minun mies on hieman samaa lajia. Häntä nyt ei vaan kiinnosta sellaisten juoksevien asioiden hoito, kuten laskujen maksamiset sun muut. Minusta ne on kivaa puuhaa ja sujuvat minulta hyvin. Minä taas en jaksa nähdä liikaa vaivaa ruuan eteen. En ole nirso ja teen simppeliä arkiruokaa. Mies taas tykkää ruuanlaitosta ja on nirsompi, joten mies on pääkokkina perheen yhteisten aterioiden kohdalla. Minä ja tyttö kokkaamme sitten jotain arkisapuskoja arkisin. Pyykinpesu on minusta myös ihan jees hommaa ja minä hoidan sen pääosin. Siivoamisesta ei meillä tykkää oikein kukaan ja sitä yritetään välttää viimeiseen asti.
Seurusteluaikana lajittelin miehen papereita ja näin enemmän maksumuistutuksia kuin koko elämäni aikana. Miehellä ei ole koskaan ollut rahasta pula, mutta maksujen laskun kanssa hän ei ole säntillinen. Niinpä kun menimme naimisiin, perustimme yhteisen pankkitilin ja minä otin kaikki juoksevat raha-asiat hoidettavakseni. Ensimmäiset 13 vuotta tein myös miehen veroilmoituksen, koska minusta se on mukavaa puuhaa ja miestä ei niin kiinnostanut. Ja toisekseen olin miehen raha-asioista paremmin perillä kuin hän itse. Nyt pari viimeistä vuotta mies on tehnyt itse veroilmoituksensa (viime tingassa ja kauhean kiroilun saattelemana), koska hänellä on työn puolesta hieman monimutkaiset osakepalkkiokuviot ja hän on halunnut opetella tekemään veroilmoituksensa. Samaten mies on ottanut omat pankkitunnukset omaan käyttöönsä parisen vuotta sitten ja on opetellut käyttämään nettipankkia.
Minä hoidan kaikkia perheen sijoituksia valtakirjalla, poislukien miehen työsuhdeosakkeet. Minulle tämä ei ole ongelma, minusta ihan mukavaa puuhaa. Suurista linjoista on toki keskusteltu yhdessä, mutta muuten hoidan kaiken itse. Asuntojen ostot on tehty yhdessä ja mies ymmärtää lainakuvioiden päälle, ei ole ollut ongelmaa hoitaa näitä asioita pankissa. Sitten taas muutostöiden suhteen jaettiin hommat kiinnostuksen mukaan. Mies suunnitteli keittiön ja näytti minulle eri vaihtoehtoja, joista en osannut sanoa juuta enkä jaata vaan sanoin miehelle, että tee niin kuin haluat. Minä suunnittelin sitten puolestani välitilan laatoituksen.
Minusta on luontevaa jakaa hommia vähän sen mukaan, mikä keneltäkin luontuu ja myös kiinnostuksen mukaan. Minä en neuvo miestä ruuanlaitossa eikä hän neuvo minua sijoitusten hoitamisessa. Ja kaikki ovat tyytyväisiä.
Mun 12 v poika varaa parturiaikansa itse. Siis sun anoppi soittaa parturiin ja sanoo haluavansa varata ajan pojalleen. Parturi kysyy, minkä ikäinen poika (tarviiko koroke- tai vaikka autotuolin....). No, 27 v.
Ja onko se puhelinliittymä helpompi sitten kolmekymppisenä vaihtaa? Olen luullut, että täysi-ikäiset hoitavat tuollaiset asiat itse.
Kyllä miehesi pitäisi itsenäistyä ja katkaista napanuoransa. Muuten teille tulee tosi vaikeaa.
Alue: Aihe vapaa
Pahoittelen, että tekstistä tuli noin pitkä!
Ja täydennän, että mieheni on kaikin puolin muuten ihana ja todella rakastan häntä, mutta oma-aloitteisuuden puute ja omien asioiden hoitamatta jättäminen (koska äiti hoitaa) raivostuttaa.
t. AP