Ahdistaa äitini mielipide erosta
Ja kyllä olen ihan aikuinen, eivätkä äitini sanomiset sinällään vaikuta elämääni tai ratkaisuihini. Äitini kanssa välit on muuten olleet ihan ok, mutta hänelle ns. kulissit on aina olleet kovin tärkeät. Ja se että pääsee leuhkimaan sukulaisille/tutuille miten hyvin menee ym. Toisaalta myös ikävillä asioilla mässäily ja juoruilu kuuluu kuvioon
Erosin puoli vuotta sitten pitkästä suhteesta, syynä miehen harjoittama henkinen ja lopulta myös fyysinen väkivalta. Kaikkea en äidilleni tästä edes halunnut kertoa. Tein kuitenkin selväksi että muutamme lapsen kanssa pois ihan aiheesta ja tämä on nyt ainut ratkaisu ja olen tyytyväinen elämääni nyt. Tästä alkoi kuitenkin paasaus, "mitä ihmiset nyt ajattelee". Eroaminen on kuulemma noloa,epäonnistumista ja yksinhuoltajuus varsinkin säälittävää. Elämäni kuulemma pilaan ja mitähän nyt sukulaisetkin puhuu.Lisäksi kovin tuntui huolettavan että mitä HÄNESTÄ nyt ajatellaan kun ainut tytär on eronnut. Yritti moneen otteeseen puhua kuin eroa ei olisikaan,kuten "kyllä vaan nyt jatkatte, asuntolaina lyhenee ja teette vielä toisen lapsen ja elätte NORMAALIA elämää". Lopulta ajauduimme sitten riitaan äitini kanssakin ja välit pysyneet etäinä siitä asti. En sinänsä kaipaa äidin hyväksyntää elämälleni,mutta silti tuntuu äärimmäisen pahalta että hän selvästi häpeää minua ja elämääni.Lisäksi se, että hänelle olisi ollut ihan ok että elän onnettomana suhteessa, kunhan vaan kulissit pysyy kunnossa.
Pakko oli avautua tästä, onko kellään muulla ollut samaa? Edelleen olen sitä mieltä että ero oli hyvä ratkaisu. Mieskin paljasti todellista luonnettaankin taas lisää, eikä ole tavannut tässä puolen vuoden aikana lasta kuin kerran!! ja senkin minun "pakottamana".
Kommentit (39)
Mun mielestä olet velvollinen kertomaan äidillesi koko totuuden erostasi. Jos ei omalle äidille voi tätä kertoa, kenelle sitten? Miksi suojella miestä?
Seuraavan kerran kun menet äidille tietäen että siellä on sukulaisia/tuttuja myös, meikkaa itsesi "turpiin saaneen" näköiseksi, ja kysy kaikkien kuullen kumpi on isompi häpeä:
1. neuvoa tytär jäämään väkivaltaiseen suhteeseen
2. olla eronneen naisen äiti
Miksi et kerro äidille, että mies hakkaa? Miksi sinulle on tärkeää pitää kulissit pystyssä ja näyttää ulospäin, että teit aikanaan hyvän valinnan, tässä nyt vain kävi näin?
Reippaasti kertomaan äidille, mitä olet kokenut ja äiti saattaa varsin hyvin ymmärtää, kun näkee kuva kuristusjäljistä kaulallasi ja mustansinisen silmänympäryksen.
Vierailija kirjoitti:
Seuraavan kerran kun menet äidille tietäen että siellä on sukulaisia/tuttuja myös, meikkaa itsesi "turpiin saaneen" näköiseksi, ja kysy kaikkien kuullen kumpi on isompi häpeä:
1. neuvoa tytär jäämään väkivaltaiseen suhteeseen
2. olla eronneen naisen äiti
Mutta eihän äiti neuvonut jäämääm väkivaltaiseen suhteeseen, koska tytär halusi pitää kulissit pystyssä eikä kertonut tulleensa hakatuksi!
Vierailija kirjoitti:
Äitisi kertoi vain kuinka asiat ovat. Olet epäonnistunut elämässäsi. Luuseri ja WT joka teki tyhmyyksissään huonoja valintoja. Kyllähän se hävettää. Ei sun auta kun kärsiä vain tyhmyydestäsi.
kyllä, se on aina ja vain naisen valinta ja häpeä.Onneksi väkivaltaisella ukolla ei ole mitään hävettävää :) nainenhan se wt on! onneksi toi kommentti oli provo.AP, olet rohkea, oikein tehty! äitisi syököön paskaa kulisseineen
Onpa ikävää, että äitisi lisää kuormaa kannettavaksesi muutenkin vaikean eron lisäksi.
Ehkä sinun pitäisi kertoa äidille, millainen mies ja avioliittosi oikeasti oli. Voi olla, että se ei muuta äitisi suhtautumista, mutta sitten hänellä ei ainakaan ole illuusiota, että yhteiselonne olisi ollut onnellista. Voit kysyä äidiltäsi, haluaako hän todella sinun elävän väkivallan alla vain sen takia, mitä muut ajattelevat.
Sano äidillesi, että hän voi jatkaa ex-miehesi kanssa elämistä, kun tämä kerran on niin tärkeä. Sinä päätät omasta elämästäsi, eikä äidilläsi ole siihen mitään sanomista.
Ettei vain äitisi mielipide ollut vähintään takaraivossa painamassa, jos väkivaltainen ja alistava suhde jatkui liian pitkään? Onneksi olet siitä "häpeästä" päässyt eroon, ja toiminut itsesi ja lapsesi kannalta oikein.
Ap lisää, kerroin kyllä äidille eron syyn niinkuin se on, mutta kuten sanoin niin en halunnut kertoa kaikkia yksityiskohtia hänelle, koska kuten sanoin tuo ikävillä asioilla mässyily ärsytti jo ajatuksena liikaa. Ja mitään silmä mustana väkivaltaa ei koskaan ollut. Lähdin ennen kun tilanne edes meni siihen. En ala avaamaan tässäkään nyt enempää, mutta sanottakoon että ex miehen käytös oli usein todella uhkaavaa ja jo väkivallalla pelottelu on liikaa. Muutama käsiksi käyminen oli jo liikaa,vaikken varsinaisesti satuttanut itseäni noissa tilanteissa. Äitini kommentti tähän oli että toiset ne vaan ovat äkkipikaisia ja riidassahan on aina kaksi osapuolta, joten hirveää sympatiaa en häneltä tähän saanut, koska olennaisinta hänestä tuntui olevan että ero on noloa ja mitä meistä ajatellaan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Sano äidillesi, että hän voi jatkaa ex-miehesi kanssa elämistä, kun tämä kerran on niin tärkeä. Sinä päätät omasta elämästäsi, eikä äidilläsi ole siihen mitään sanomista.
Ettei vain äitisi mielipide ollut vähintään takaraivossa painamassa, jos väkivaltainen ja alistava suhde jatkui liian pitkään? Onneksi olet siitä "häpeästä" päässyt eroon, ja toiminut itsesi ja lapsesi kannalta oikein.
Kyllä varmasti alitajuntaisesti äidin ehdottomuus ja se että jo lapsesta asti on kuullut tuota suvun juoruilua miten jollain menee niin ja näin huonosti yms. on varmasti vaikuttaneet siihen että tuhlasin vuosia tuohon mieheen. Ensimmäiset 5v hän olikin normaali ja elimme tavallista onnellistakin elämää. Kai siihen vähitellen lisääntyvään suoranaiseen v*ttuiluun ja lopulta tähän väkivaltaankin turtui, mutta en silti pitkittänyt tämän jälkeen eroa vuosikymmniä kuten jotkut. Minulle kulissit ei sentään niin tärkeät ole. Lapsen takia pääosin tuon päätöksen tein ja äidillekin kerroin tämän. Häntä sen sijaan huoletti yksinhuoltajuuden häpeällisyys. Oli ja on sitä mieltä että ex mies on hyvä isä, vaikka teot puhuu puolestaan ihan muuta.
Minulla on yksi kaveri jolla sama tilanne. Lastensa isä hakkasi sairaalakuntoon ja äitiään hävettää eroja epäonnistuminen ja siksi kertoo jokaiselle kaupan kassallekin että vävy hakkasi sairaalaan koska se edes vähän selittää tyttären epäonnistumista. Tytär erosi myös seuraavasta avoliitostaan johon äidin kommentti: et ole tosissasi, etkö yhtään mieti mitä ihmiset ajattelee!
Kyllä tuollainen äidin käytös saa satuttaa. Otan Ap osaa. Mullakin on typerä äiti mutta toisella tavalla. Enkä voi häntä rakastaa tai kunnioittaa ikävä kyllä koskaan. On se aika raskasta.
Miksi te akat olette heti jakamassa sitä torttua ja menossa naimisiin? Lapsetkin pyöräytetään heti. Koittakaa nyt ottaa itseänne niskasta kiinni ja hankikaa järkeä päähän.
Ennenkuin perhe perustetaan ja naimisiin mennään pitäisi oppia tuntemaan puoliso. Siihen auttaa vain aika kun alkuhuuma on ohi.
Ei löydy ymmärrystä näille liitosta liittoon kiitäville jakorasioille.
Lisään vielä, että kuulin myös että äiti on kertonut esim. suvulle eromme syyksi, että mies löysi uuden naisen! en todellakaan tiedä onko tuo sitten vähemmän häpeällistä, mutta suututtaa kyllä tuokin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi te akat olette heti jakamassa sitä torttua ja menossa naimisiin? Lapsetkin pyöräytetään heti. Koittakaa nyt ottaa itseänne niskasta kiinni ja hankikaa järkeä päähän.
Ennenkuin perhe perustetaan ja naimisiin mennään pitäisi oppia tuntemaan puoliso. Siihen auttaa vain aika kun alkuhuuma on ohi.
Ei löydy ymmärrystä näille liitosta liittoon kiitäville jakorasioille.
No en tiedä onko sinusta riittävän pitkä aika, kun lapsemme syntyi 8v yhdessä olon jälkeen ja erotessa yhdessä oli oltu noin 10v. Ja kyseessä oli ensimmäinen suhteeni, että en nyt tiedä tuosta "tortun jaosta"mutta sulta meni ehkä pointti ohi :)
ap
Meillä on nyt vain ap:n näkemys asiasta. Erohan saattaa olla taas yksi aivan turha ero, jossa aiheutetaan lapselle trauma.
Nelisen vuotta sitten tehdyn tutkimuksen mukaanhan elo riitaisten vanhempien kanssa on vähemmän traumaattista lapselle kuin vanhempien ero. (En muista lähdettä, mutta tästä uutisoitiin laajasti. Kai muistattekin.)
Ap: ei ollut edes oikeasti kokenut fyysistä väkivaltaa. Koki vaan tilanteet uhkaavina.
Ap:n äiti ehkä tajuaa, että ero oli yksi nykypäivän turhista mukavuuseroista
Voisiko ap vielä palata yhteen ja mennä pariterapiaan? Suhdetta pitää hoitaa. Aviovalassakin korostetaan tahtomista.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on yksi kaveri jolla sama tilanne. Lastensa isä hakkasi sairaalakuntoon ja äitiään hävettää eroja epäonnistuminen ja siksi kertoo jokaiselle kaupan kassallekin että vävy hakkasi sairaalaan koska se edes vähän selittää tyttären epäonnistumista. Tytär erosi myös seuraavasta avoliitostaan johon äidin kommentti: et ole tosissasi, etkö yhtään mieti mitä ihmiset ajattelee!
Kyllä tuollainen äidin käytös saa satuttaa. Otan Ap osaa. Mullakin on typerä äiti mutta toisella tavalla. Enkä voi häntä rakastaa tai kunnioittaa ikävä kyllä koskaan. On se aika raskasta.
Kuulostaa kurjalta ystäväsi tilanne :( minunkin äiti sanoi että jos joskus vielä löydän miehen niin sitten ei enää saa erota. Ja sama juttu, välit äitiin ei ole enää koskaan varmaan ennallaan. Jotenkin ärsyttää koko ihminen ja se miten ne muut ihmiset on koko elämän perusta, kunhan vaan eletään niin että näyttää muille hyvältä. Kieltämättä kunnioitus häntä kohtaan on kadonnut. Itse en voisi ikinä tehdä omalle lapselle noin,vaan tukena olisin tuli eteen mitä vaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te akat olette heti jakamassa sitä torttua ja menossa naimisiin? Lapsetkin pyöräytetään heti. Koittakaa nyt ottaa itseänne niskasta kiinni ja hankikaa järkeä päähän.
Ennenkuin perhe perustetaan ja naimisiin mennään pitäisi oppia tuntemaan puoliso. Siihen auttaa vain aika kun alkuhuuma on ohi.
Ei löydy ymmärrystä näille liitosta liittoon kiitäville jakorasioille.
No en tiedä onko sinusta riittävän pitkä aika, kun lapsemme syntyi 8v yhdessä olon jälkeen ja erotessa yhdessä oli oltu noin 10v. Ja kyseessä oli ensimmäinen suhteeni, että en nyt tiedä tuosta "tortun jaosta"mutta sulta meni ehkä pointti ohi :)
ap
Ja heti erositte kun häät pidettiin? Oli kuitenkin kiva saada ne häät vai mitä?
Hyvä ap. sinä itsekkin syyllistyt kulissien pitämiseen ja annat paremman kuvan perheestäsi ja juuri siksi äitisi ei ymmärrä ratkaisuasi.
Luulen, äitisi suhtautuisi aivan toisin ja olevan tukenasi, jos kertoisit asiat rehellisesti miten asiat oikeasti ovat.
Jo lasten takia, olet tehnyt oikean ratkaisun, sillä väkivalta ei ole hyväksyttävää missään olosuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on nyt vain ap:n näkemys asiasta. Erohan saattaa olla taas yksi aivan turha ero, jossa aiheutetaan lapselle trauma.
Nelisen vuotta sitten tehdyn tutkimuksen mukaanhan elo riitaisten vanhempien kanssa on vähemmän traumaattista lapselle kuin vanhempien ero. (En muista lähdettä, mutta tästä uutisoitiin laajasti. Kai muistattekin.)
Ap: ei ollut edes oikeasti kokenut fyysistä väkivaltaa. Koki vaan tilanteet uhkaavina.
Ap:n äiti ehkä tajuaa, että ero oli yksi nykypäivän turhista mukavuuseroista
Voisiko ap vielä palata yhteen ja mennä pariterapiaan? Suhdetta pitää hoitaa. Aviovalassakin korostetaan tahtomista.
Hmm...en tosiaan voi miettiä enää paluuta tuon miehen luokse. Voihan tämä ero olla sinun mielestäsi turha,mutta kyllä koin ahdistavaksi ja uhkaaviksi mm. seuraavankaltaiset kommentit "sietäisit saada turpaas", "kannattaa varoa mitä sanot tai muuten..." ja huorittelu ym. epäkunnioittava puhe. Väkivallaksi lasken myös tönimisen ja tavaroiden heittelyn, jota hän harrasti. Ei kiinnostanut jäädä ottamaan selvään toteutuuko se virallinen turpaan antaminenkin jos vielä "ärsytän". Mikään terapia ei tätä korjaisi koskaan. Lapsi on onneksi niin pieni että ei varmasti tästä erosta mitään muista joten senkin vuoksi parempi ettei tällainen isä elämään kuulu.
ap
Mitään lyömistähän ei edes ollut.
Teit aivan oikein kun erosit, olit rohkea eikä siihen kaikki pysty! Jaksamisia eläkä anna äitisi masentaa! :)