Miksi monet ehdoin tahdoin hankkivat lapset pienella ikaerolla ja valittavat sitten, miten rankkaa on kahden (tai useamman) pienen kanssa?

Vierailija:

Ikäeroa on reilusti alle vuosi ja hyvin meni alusta asti. Tuohon valitusten kalasteluun minäkin törmäsin, mutta vaikeaa ei ollut. Minä en taas ymmärrä, miksi automaattisesti ajatellaan, että pienestä ikäerosta on äidille kauheasti vaivaa. Joskus on, joskus ei.

Kuinka reilusti alle?? Aikamoista toimintaa, jos tämä on totta.

Lapsilla ikäeroa 14 kk ja on IHANAA!



Joo, vaihdan aamulla vaipat ja joskus 4 vaippaa tunnissa jos molemmat tekee heti kakat. Mutta sitähän toi vauva-aika on, vai? Mulla on asenne et kun lapset on hankittu niin sitten niitä kasvatetaan.

Aina on rankkaa, kyllä mulla on kavereita jotka itkee väsymykseen yhden lapsen kanssa!

Ja saa sitä ihminen valittaa. Aina vois olla huonommin ja pitäis varmaan ajatella positiivisemmin, mutta tälläsiä me ihmiset ollaan..

Kyllä meni mulla taas syksyllä ajatukset vaihtoon kun olin sairaalassa flunssasen vauvan kanssa ja viereisellä osastolla oli lasten syöpäosasto.



Mää menen lasten ehdoilla. Toitotan jos johonkin pitää lähteä että ottaa huomioon että kahen kanssa ei mennä tiukalla aikataululla, saatetaan myöhästyä jos kakka lentää ja tarttee vaihdella vaippoja. Moni yhen lapsen äiti ei piitaa pätkääkään siitä mitä lapsi itkee.



Meillä esikoisen tärppi vei vuoden ja kakkosen annettiin tulla kun tulee

-haaveiltiin heti uudesta tulokkaasta joka tuli täysimetyksestä huolimatta, imetyshän ei estä raskautumista vaan kuukautiset alkaa kun kroppa on raskaudesta palautunu riittävästi uutta vauvaa varten. Kolmannestakin lapsesta puhuttiin että jos heti, mutta annetaan lapsien vähän kasvaa ja sitten otetaan uudestaan, toivottavasti saadaan sitten tokassa aallossa kaks pienellä ikäerolla!

Meillä on lapsilla 2v5kk ikäero, mikä ei mielestäni ole hirveän pieni?



Esikoisen kanssa oli helppoa, en ollut yhtään väsynyt. Eikun toinen lapsi sitten alulle. Kun toinen lapsi syntyi, MOLEMMAT lapset osoittautuivat sairaiksi (muistutan, että sairauksia on paljon muitakin kuin syöpä ja flunssat).



Mistä hemmetistä sitä olisi osannut tulevaisuutta ennustaa??? Kuopuksen ensimmäinen elinvuosi oli yhtä helvettiä, ja olisin kyllä jättänyt hänetkin tekemättä, jos olisin tulevaisuteen nähnyt.

Ja veronmaksajien rahoilla. Lähes poikkeuksetta jokainen äiti on ollut töissä ja maksanut verorahoillaan oikeuden äitiyslomaan.



Ja kyllä. Elämässä on muitakin väsymyksen aiheuttajia. Mutta vaikka töissä olisi raskasta ja sinulla ei ole lapsia, niin yön saa nukuttua rauhassa ja jaksat taas aloittaa päiväsi uudella energialla. Kun lapsi valvottaa kuukausi toisensa jälkeen joka yö, tunti tunnin jälkeen, niin yritäpä siinä jaksaa vielä päivä perään " virkeänä" .



Sinä ehkä rutiset töistäsi, äitien työ on taas lasten hoito ja sen takia he valittavat siitä.



Koitapa vähän avartaa omaa ymmärtämystäsi ja mieltäsi!

Vierailija:

Entäs jos äiti on todellakin väsynyt ja pahimmassa tapauksessa uupunut tai kärsii oikeasti synnytyksen jälkeisestä masennuksesta? Eikö teiltä todellakaan heltiä mitään ymmärrystä väsyneille äideille? Väsymys on kuulkaa todella yleistä enkä yhtään ihmettele, että äidit kärsivät suorituspaineista ja huonosta omasta tunnosta, syyllistävät itseään ja voivat huonosti, kun omasta väsymyksestään ei saa näköjään puhua.

Yrittäisitte hyvänen aika ymmärtää kanssasisarianne. Ei kaikki ole niin vahvoja, että kestävät pitkään jatkuneita huonoja, katkonaisia öitä.. Ei kaikki naiset ole niin tehty, että jaksavat loputtomiin. Eikä tarvitsekaan.

Ei ole luonteen heikkoutta myöntää omien voimavarojen rajat. Päinvastoin! Miettikää nyt vähän ennen kuin alatte jälleen tuomitsemaan ja toitottamaan, että kyllä minä tiedän miten tämänkin asian pitää olla.

Mie olen oikeasti todella vihainen, että edelleen löytyy ihmisiä, jotka ovat täysin kyvyttömiä asettumaan toisen asemaan. Ymmärrystä ja tukea ei varmasti löydy, kun joku sitä kaipaisi. Kaadetaan vaan lisää myrkkyä niskaan ja syyllistetään oikein kunnolla, että varmasti on kaksinverroin pahempi olla.

Tohon ei voi muuta sanoa kun että jos on synnytyksen jälkeistä masennusta, niin ei kait siihen soppaan kannata hankkia toista lasta pienellä ikäerolla??? Jotain itsesuojeluvaistoa pitäisi näiltäkin löytää....

Ikäeroa tuli vähän päälle vuosi.Aborttia en halunnut tehdä ja hyvä niin;).En valita,alku oli kyllä rankkaa mutta nyt ovat parhaimmat kaverukset (6v ja 5v).Olen ehdottomasti pienemmän ikäeron kannalla.Lapsilla on samat intressit :).Rankkaa voi olla isommallakin ikäerolla,silloin on vain eri ongelmat (esim.mustasukkaisuus).



T.kokemusta pienestä ja isosta ikäerosta

Muutenkin se et lapset ovat ikäänkuin projekteja, jotka vanhemmat rytmittävät elämäänsä.



Kotiäitivuodet, eli se aika joka ollaan pois töistä on jokin projekti ja silloin pohditaan urakalla kaikkee mitä vastuu ja lapset tuovat elämään. Sit kun palataan töihin niin viedään lapset päiväkotiin tms ja aletaan SUORIUTUMAAN arjesta, koska työpäivät ON pitkiä. Jollei muunlaista järjestelyä kykene tekemään.



Missä on järki???? Kärjistettynä: Äiti / isä menee johonkin saarioisten tehtaalle tekemään eines ruokaa trans- rasvoista tehdyistä aineista, jotta voisi sit tehdä väsyneenä einestä lapsilleen kun tulee töistä kotiin... Tekee vuorotyötä ja näkee lapsiaan tuskin koskaan ku lapset on vuorotyöpk:ssa.



Yhteistä aikaa ei oo perheen kans tuskin koskaan ja vieraantuvat puolisostaan. Toinen hypää vieraisiin ja avioero on vireillä viimeistään siinä vaiheessa kun lapset tulee murkkuikäiseksi!!!!

mut onneksi tajusin olla tekemättä lisää lapsia ennenkuin olin toipunut.

jos hankit lapset pidemmällä ikävälillä, niinkuin me, käy sitten niin, että elämään mahtuu 15 vuoden ajanjakso, jolloin ei voi koskaan olla yksin tai miehen kanssa kaksin. Kyllä kai aikuinen kaipaisi joskus aikuistenkin juttuja, vaikka konsertissakäyntiä, vaikka lapsiaan rakastaakin.

Pari päivää sitten puhuttiin lapsen nukuttamisesta ja kun sanoin, että en aio käydä nukkumaan klo 20 että voisin nukuttaa lapset samassa sängyssä/huoneessa häiriöttömästi (unta siis häiritsee, kun itse tulee myöhemmin nukkumaan), joku sanoi, että " on paras jättää lapset tekemättä jollei voi uhrata mitään heidän takiaan"

Vierailija:

Tohon ei voi muuta sanoa kun että jos on synnytyksen jälkeistä masennusta, niin ei kait siihen soppaan kannata hankkia toista lasta pienellä ikäerolla??? Jotain itsesuojeluvaistoa pitäisi näiltäkin löytää....

Onpas tosi harmi, ettei kaikki ihmiset ole sinunlaisiasi täydellisiä ihmisiä!

Ei elämä koskaan ole niin yksioikoista, että voidaan suoralta kädeltä sanoa yhden asian johtavan väistämättä toiseen. Meillä jokaisella on välillä rankkaa, olipa elämäntilanne mikä tahansa. Miksi emme voi hyväksyä toisten väsymistä ja valittamista, kun sitä itsekin välillä teemmee? Empaattisuutta totta vie kaipaisin tälle palstalle enkä ainaista muiden mollaamista.. Elämä on nääs laiffii =)

Yhtä väsynyt voi olla vaikka lapsilla olisi ikäeroa 5v. Mä olen ainakin ihan poikki, kun joudun joka aamu viedä 5-vuotiastani kerhoon, kauheella kiireellä pitää lähteä kun on vauvan syötöt ja muut siinä sitä ennen, sitten tarpomaan lumisohjoon kilometrin verran ja kolmen tunnin päästä pitää hakea esikoinen kerhosta pois. Joku ajattelee, että sullahan on hyvää aikaa vauvan kanssa, mutta eipä siinä ajassa ehdi juuri mitään tekemään kun matkoihin ja lähtemiseen menee aikaa. Sitten kun esikoinen tulee kotiin, pitää alka keksiä hänelle tekemistä ja antaa huomiota, jota kovasti on hakenut vauvan syntymän jälkeen. Katsoisin, että huomattavasti helpompaa (en tietysti tiedä kun ei ole kokemusta) olisi jos lapsilla olisi ikäeroa 1-2 vuotta, olisivat samaan aikaan pieniä ja voisi rauhassa olla kotona ilman että olisi koko ajan kiire viedä toista kerhoon tms. ja myöhemmin leikkisivät yhdessä. 5-vuotias ei ole helppo, hän osaa vaatia ja olla rasittava vaikka onkin itsenäinen pukemisessa ja syömisessä. Ei ole oikeaa ikäeroa olemassa ja yhtä väsynyt ja masentunut voi olla kuka tahansa äiti! Ja saa ollakin. Sitä se äitiys on - huonoimmillaan.

Kun " käsityö" helpottui, henkinen puoli tulee jatkuvasti vaativammaksi.



Joskus väsyy. Yleensä on ihan virkeä

Toivoisin neljää lasta, ja kun en tavannut miestäni tosi nuorena, niin ei ole kahtakymmentä vuotta aikaa niiden lasten " tekemiseen" :-) Nyt on kaksi, joilla ikäeroa pari vuotta. Toivottavasti muutaman vuoden päästä vielä pari lisää.



Yllätyksekseni en ole ollut väsynyt näiden kahden kanssa, ensimmäisen vauvavuotena olin tosi väsynyt ja odotin jotain vastaavaa. Kakkonen tosin sattuu olemaan hyväuninen.