Lue keskustelun säännöt.
Suunnittelen raskautta, mielialalääke huolettaa
29.12.2015 |
Onko täällä kukaan tullut raskaaksi niin, että on syönyt mielialalääkettä? Missä vaiheessa olette jättäneet lääkkeen pois? Neuvolasta saa varmasti apua tähän, mutta kun en vielä ole neuvolan asiakas. Työterveyslääkäri sanoo, että voi syödä lääkettä ja ensimmäisen kolmannen jälkeen raskaushormonit hoitavat mahdolliset viekkarit ja lääkkeet voi jättää.
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Ethän sinä voi raskaaksi ryhtyä, jos syöt jotain mielialalääkettä. Ihan jo lähtökohtaisesti sen takia, että et edes ole oma itsesi. Nyt äkkiä ota joku apuun, joka pitää sinut järjessä kiinni.
Kyllä siinä pitäisi ihan maalaisjärjellä ajateltuna olla monta vuotta ilman mitään tuollaista lääkitystä, ennen kuin voi edes alkaa harkita raskautta. Siis todellakin, vastuuta nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ethän sinä voi raskaaksi ryhtyä, jos syöt jotain mielialalääkettä. Ihan jo lähtökohtaisesti sen takia, että et edes ole oma itsesi. Nyt äkkiä ota joku apuun, joka pitää sinut järjessä kiinni.
Kyllä siinä pitäisi ihan maalaisjärjellä ajateltuna olla monta vuotta ilman mitään tuollaista lääkitystä, ennen kuin voi edes alkaa harkita raskautta. Siis todellakin, vastuuta nyt.
Ethän sinä voi edes tietää, kuka olet, jos syöt jotain mielialalääkkeitä. Ei sellaisesta lähtökohdasta voi lähteä hankkimaan lasta. Järki päähän! Pitkä tie edessä.
Vierailija kirjoitti:
Ethän sinä voi raskaaksi ryhtyä, jos syöt jotain mielialalääkettä. Ihan jo lähtökohtaisesti sen takia, että et edes ole oma itsesi. Nyt äkkiä ota joku apuun, joka pitää sinut järjessä kiinni.
.Älä viitsi. Ei mielialalääke noin vaikuta. Ihan oma itseni minä olen, vaikka kourallinen lääkkeitä menee päivittäin. Verenpainelääkkeet, kilpirauhaslääke, astmalääkkeet, panìikkilääke. Mikään niistä ei muuta minua muuta kuin paremmin voivaksi. Raskaaksi tosin en aio tulla, koska lapsiluku on täynnä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ethän sinä voi raskaaksi ryhtyä, jos syöt jotain mielialalääkettä. Ihan jo lähtökohtaisesti sen takia, että et edes ole oma itsesi. Nyt äkkiä ota joku apuun, joka pitää sinut järjessä kiinni.
Kyllä siinä pitäisi ihan maalaisjärjellä ajateltuna olla monta vuotta ilman mitään tuollaista lääkitystä, ennen kuin voi edes alkaa harkita raskautta. Siis todellakin, vastuuta nyt.
Ethän sinä voi edes tietää, kuka olet, jos syöt jotain mielialalääkkeitä. Ei sellaisesta lähtökohdasta voi lähteä hankkimaan lasta. Järki päähän! Pitkä tie edessä.
Saman kyseenalaistuksen ovat tehneet täällä muutkin.
Hei ap,
Minä söin raskauden ensimmäisen kolmanneksen ssri-lääkettä. Olen syönyt kyseisiä lääkkeitä jo yli 10 v. Yritin lopettaa lääkkeet omatoimisesti ennen kuin aloimme yrittämään raskautta, mutta se ei onnistunut. Samaan aikaan mieheni irtisanottiin työstään ja selvisi ettemme tule saamaan lapsia ilman hoitoja. Aloin saamaan paniikkikohtauksia ja aloin syömään uudestaan lääkkeitä. Jouduimme käymään muutaman vuoden lapsettomuushoidoissa jotka epäonnistuivatkerta toisensa jälkeen. En voinut kuvitellakaan että tänä aikana olisin voinut lopettaa mielialalääkkeitä, niin musertavilta vastoinkäymiset tuntuivat maksimilääkitykselläkin. Kun vihdoin sain tietää tulleeni raskaaksi, olin valmis luopumaan lääkityksestä. Söin siis sepram 60 mg, jota laskettiin asteittain kunnes n vkolla 12 lopetettiin. Minulle sekä psykiatri että lapsettomuuslääkäri vakuuttivat että lääke on lapselle pienempi paha kuin äidin jatkuva ahdistus ja huono olo. Psykiatri sanoi ettei kyseisestä lääkkeestä ole todettu muuta haittaa lapselle kuin mahdolliset vieroitusoireet lapsen synnyttyä mikäli lääkettä käyttää vielä kuukausi ennen syntymää. Olisin siis voinut käyttää lääkettä sinne asti mikäli olisi ollut tarve. Nyt minulla on täysin terve (no ainakaan vielä ei ole selvinnyt mitään) parivuotias. Sinuna minä kysyisin omasta lääkkeestä psykiatrin mielipidettä, soittaisin teratologiseen tietopalveluun ja miettisin että selviänkö ilman lääkkeitä vai olisinko täysin ahdistunut ilman niitä ja menisin pienimmän pahan periaatteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muakin ahdisti, masenti, paniikkikohtauksia ja levottomuutta, sitten aloin syömään kunnolla (ei eineksiä), 500-1000g kasviksia päivässä, ei päihteitä kuten alkoholia, tupakkaa, huumeita etc. Liikuntaa 3-5 viikossa, siis kunnon liikuntaa missä tulee hiki ja on lihakset kipeänä seuraavana päivänä = tuloksena kaikki nämä ikävät vaivat poistuivat minusta eli nämä vaivat johtuvat puuttellisesta ruuasta, vitamiinit, antioksidantit, mineraalit, hivenaineet ym. Liikunta stimuloi aivoja, juokseminen ja painonnosto etenkin mies ei voi mielestäni parempaa liikuntaa harrastaa itsensä hyvinvoinnin vuoksi.
Ikinä en ole mennyt lääkärille pillittämään tai terapeutille, että tarviin pillereitä kun on paha olla ja on yritetty saada mua, mutta en ole mennyt, koska haluan olla oman kehoni herra ja nyt olen. Minä johdan kehoani, minä olen pomo, ei joku pilleri tai se ääni päässä joka kinuaa toista olutta, minä olen pomo. Jos minä pystyin siihen sinäkin pystyt, sun pitää vaan kestää viekkarit ne opettaa sua ja tiedät sen jälkeen mihin olet sekaantunut se on elämää, jotkut meistä oppivat virheiden kautta minä opin vain virheiden kautta.
Moni täällä ei ymmärrä kemiasta mitään saati miten nämä mömmöt vaikuttavat lapsen aivoihin. Oijjoi teitä narkkeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vertaako joku alkoholia lääkkeisiin? Sanotko verenpainetautiselle, että hänen lääkityksensä on verrattavissa alkoholismiin? Jotain järkeä.
Mielen sairaudet ovat yhtä todellisia kuin muutkin. Britanniassa vastikään oli tosi traaginen tapaus, kun äiti katosi synnytyslaitokselta vauvan kanssa pelkissä sisävaatteissa. Oli lopettanut mielialalääkityksen raskauden aikana. Järjestettiin suuret etsinnät, mutta äiti ja vauva löytyivät lopulta kuolleena usean kilometrin päästä. Tämän jälkeen alettiin tosiaan keskustella, varoitellaanko naisia liikaa lääkkeistä. Yksilökohtaisesti pitää päättää, onko lääkkeestä enemmän hyötyä kuin haittaa.
Erittäin suuri osa äideistä joutuu syömään jotain lääkkeitä raskauden aikana. Mielialalääkkeet ei ole poikkeus.
Vertaan lääkeriippuvuutta alkoholiriippuvuuteen. Verenpainelääkkeen ottaminen on sairaudenhoitoa, alkoholin tai mielialalääkkeiden ottaminen siksi, ettei halua olla ilman, vaikka on tutkittua tietoa niiden haittavaikutuksista sikiölle, on riippuvuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatteletteko te ap:ta arvostelevat, että minkä tahansa lääkkeen käyttäjä ei saa tulla raskaaksi? Raskaus olisi poissuljettu diabeetikoilta, reumaatikoilta, kilpirauhauspotilailta, verenpainepotilailta ym ym ym? Eihän hallinnassa oleva masennnus tai paniikkihäiriö ole sen ihmeellisempi asia. Monia lääkkeitä täytyy ja voi käyttää myös raskausaikana.
Itse asiassa joidenkin reumalääkkeiden aikana ei saa tulla raskaaksi ja tämä kyllä kerrotaan reumapotilaalle, mikäli hänelle tällainen lääke määrätään.
Ajatteletko itse, että esim. alkoholistin olisi ihan ok jatkaa alkoholinkäyttöä myös raskauden aikana, jos äiti ei vain pärjää ilman?
Alkoholi ei ole lääke.
Totta, ilman alkoholia kukaan ei kuole, mutta ei kuole ilman masennuslääkkeitäkään. Alkoholi kuitenkin vaikuttaa sikiön kehitykseen, aivan kuten masennuslääkkeetkin. Lisäksi olisi erittäin suositeltavaa arvioida, onko lääkkeiden syöminen oikeasti tarpeellista, sillä mm. Irving Kirschin tutkimusten mukaan suurella osalla käyttäjistä lumelääke ajaisi asiansa yhtä hyvin kuin varsinainen SSRI-lääke.
Ethän sinä voi raskaaksi ryhtyä, jos syöt jotain mielialalääkettä. Ihan jo lähtökohtaisesti sen takia, että et edes ole oma itsesi. Nyt äkkiä ota joku apuun, joka pitää sinut järjessä kiinni.