Lue keskustelun säännöt.
Riita sukunimestä, mies käyttäytyy omituisesti
27.12.2015 |
Haluaisin pitää oman sukunimeni, miehen mielestä minun pitäisi ehdottomasti ottaa hänen nimensä.
En vaan ymmärrä miten korkeakoulutetulle, sivistyneelle feministimiehelle sukunimen ottaminen on niin tärkeää.
Ällistyin vielä enemmän perusteluista, ne olivat häkellyttäviä... Mm. haluaa sukuaan jatkettavan/haluaa kokea mut omakseen jne.
Suuttui kun ehdotin, että otetaan molemmat mun nimi (joka on paljon kivempi.)
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se on suvunjatkamisesta kyse, niin voithan luvata, että lapset saavat miehen nimen. Niin minä tein, tosin miehen sukunimi on paljon kivempi kuin omani, niin oli helppo se luvata jälkikasvulle.
Mikset sitten ottanut itse miehesi nimeä jos se on paljon kivempi? :o
No, tämä tusinanimi on osa identiteettiäni, josta en halunnut luopua. Olen vähän ylpeäkin siitä, että isoisäni syntyi torppariperheeseen, mutta isästäni tuli professori. Nimessäni kuuluu luokkarajojen murtuminen, jos asian haluaa hienosti ilmaista :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli toisin päin. En uskonnollisista syistä voinut ottaa mieheni sukunimeä ja olen tottunut siihen että avioparilla on länsimaissa yleensä sama sukunimi. Ei auttanut kun pitää oma ja miehellä oma mutta loppujen lopuksi aika pieni juttu mikä se sukunimi onkaan...
Jos vaimo on rikkaampi niin perusteluna voisi käyttää sitä, että ennen talon tyttären puolisoksi tuleva otti talon nimen, eli vaimonsa nimen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se on suvunjatkamisesta kyse, niin voithan luvata, että lapset saavat miehen nimen. Niin minä tein, tosin miehen sukunimi on paljon kivempi kuin omani, niin oli helppo se luvata jälkikasvulle.
No siis kun tää on ihan ok mulle ja se on ns. itsestäänselvää molemmille, mutta kyse on nimenomaan mun nimestäni.
Oon kyllä ihmeissäni, ei lainkaan miehen tapaista. Ei ole tippaakaan dominoiva tai vanhanaikainen muuten. Erityisen ällistynyt olen siitä, miten tyrmisrynyt mies oli ajatuksesta, että otettaisiin mun nimi.Sinähän voit ottaa vaikka kaksiosaisen sukunimen.
Noi kaksosaset nimet on niin noloja ja niin vanhanaikaisia!
Joko pitää kylmästi vaan oman nimensä tai sitten ottaa sen miehen nimen!
Mää potkaisisin tuollaisen akkan pelolle jos ei miehen nimi kelpaa niin ei kelpaa hetkenpäästä mieskään.
Suomalaisen tradition kuuluu otta miehen nimi piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mää potkaisisin tuollaisen akkan pelolle jos ei miehen nimi kelpaa niin ei kelpaa hetkenpäästä mieskään.
Suomalaisen tradition kuuluu otta miehen nimi piste.
Tämä "suomalainen traditio" on kuule muutaman kymmenen vuoden mittainen tapa, aikamoinen traditio tosiaan :') Perehdypä kuule oikeasti vanhoihin suomalaisiin tapoihin vähän tarkemmin, saatat yllättyä! Jos kerran traditiot määrittävät elämääsi, niin saatatkin sen nojalla joutua ottamaan vaimon sukunimen! Niin se elämä joskus yllättää vanhan junttiäijänkin :)
Se on vaan nimi.Miks noin pienestä asiasta pitää tehdä ongelma.Otat ukkoa nimen,niin saat sen tyytyväiseks ja sitten kun eroatte otat vanhan nimes takasin.Yksinkertaista,eikö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin akateemisesti koulutettuna ja moniata asioista feministisestikin ajattelevana miehenä kertoa, miksi itse ajattelin naimisiinmennessä samoin kuin ap:n mies.
Minusta on tärkeää ja kätevää, että koko ydinperheellä eli puolisoilla ja lapsilla on sama sukunimi. Tästä syystä halusin, että toinen vaihtaisi nimeä.
Naimisiin mennessä olin itse ehtinyt tehdä jo uraa omalla nimelläni toisin kuin vaimoni ja lisäksi Suomessa on kuitenkin tavallisempaa, että otetaan miehen kuin naisen nimi yhteiseksi. Vähän turhamainen ja vanhakantainen perustelu kuitenkin, mutta näistä syistä toivoin vaimoni ottavan nimeni. Myös yhdistelmänimi olisi sopinut minulle.
Vaimoni ei kuitenkaan halunnut luopua omasta nimestään, koska koki ymmärrettävästi osaksi identiteettiään.
Lopputuloksena pidimme molemmat omat nimemme. Lapsillamme on minun sukunimeni, mikä ilahduttaa minua eikä vaimoni kokenut sitä ongelmaksi.
Oi, t
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se on suvunjatkamisesta kyse, niin voithan luvata, että lapset saavat miehen nimen. Niin minä tein, tosin miehen sukunimi on paljon kivempi kuin omani, niin oli helppo se luvata jälkikasvulle.
Mikset sitten ottanut itse miehesi nimeä jos se on paljon kivempi? :o
No, tämä tusinanimi on osa identiteettiäni, josta en halunnut luopua. Olen vähän ylpeäkin siitä, että isoisäni syntyi torppariperheeseen, mutta isästäni tuli professori. Nimessäni kuuluu luokkarajojen murtuminen, jos asian haluaa hienosti ilmaista :)
Tosi kauniisti ilmaistu, sietääkin olla ylpeä! Muhun niin ottaa just tollanen.
Sattumalta itseltä on aika sama homma, peruskouluun jäi älykkään isoisäni koulut sotien vuoksi, oma isäni luki kaksinkertaiseksi maisteriksi ja itse valmistun maisteriksi (toivon mukaan) vuonna 2017.
Ja joo, en oo tästä joustamassa. Sukunimeni on sidottu identiteettiini, kokisin olon alastomaksi ja omituiseksi ilman. Myöskin olen ylpeä suvustani, sukunimi symbolisoi sitkeyttä ja tietynlaista suomalaista nöyrää elämämasennetta minulle.
En tätä aloitukseen laittanut kun en halua olla liian tunnistettavissa, mutta ongelma on myös se, että mieheni ei ole suomalainen, eli saisin kansainvälisesti täysin tusinanimen. Etunimeni on tylsä ja tavallinen (vaikkakin ihan kiva minusta) ja olisi ikävää antaa se ainoa uniikki osa pois.
Muuten mies on paras ja rakas, kotityöt jaetaan ja perinteiset sukupuoliroolit ei jyllää. Tää on jännä juttu.
Ja tunnustanpa nyt hiljaa anonyyminä vauvapalstalla: suomalaisen nimen poisantaminen tuntuisi pahalta. En oke ennen löytänyt itsestäni tälläisiä piirteitä, mutta yllätyksiä on maailma täynnä. En jotenkin koe omakseni perinteistä brittinimeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
29, niin myönnät olevasi vanhoillinen. Se on aika heikko argumentti. Se on toki ihan hyvä selvennys, kun pohditaan, että miksi joku kokee noin itsekeskeisiä tuntemuksia.
älä MISSÄÄN NIMESSÄ jatka mitään sukua tommosen ukon kanssa!!! Huhhuh omistushaluinen, mustasukkainen mies. Ei tiedä koskaan hyvää tulevaisuutta. JUOKSE JO!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä mies ajattelee romanttisesti ja kauniisti. Ap, mies tarkoittaa, että rakkaudella haluaa sut omakseen, liittää sut omaan nimeensä, niin olette yhtä <3 Mies ei tarkoita puheillaan omistushaluisuutta, vaan hän tarkoittaa sitä romanttisesti. Aidosti rakastaa sua :)
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä mies ajattelee romanttisesti ja kauniisti. Ap, mies tarkoittaa, että rakkaudella haluaa sut omakseen, liittää sut omaan nimeensä, niin olette yhtä <3 Mies ei tarkoita puheillaan omistushaluisuutta, vaan hän tarkoittaa sitä romanttisesti. Aidosti rakastaa sua :)
Ei kuule todellakaan mene näin :D aidosti rakastava kunnioittaa kumppaninsa tahtoa, eikä suutu moisesta asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En suosittele lisääntymään :D tietää huonoa onnea.
Vierailija kirjoitti:
Sinuna miettisin uudestaan, haluaisinko olla tuollaisen miehen kanssa yhdessä.
Tuskin on kauheasti varaa miettiä :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kun kaikki sukunimet nykyään suojattuja.
Voi, kun keksii ihan "uuden" nimen. Telkkaristakin tuttu oli tämä Juhana Hölmönkusettaja, tjsp.
Juuri näin kuten sanot!
Mä olen ajatellut häipyä isäni suvusta nyt isän kuoleman jälkeen, kun ei ole enää sinne mitään siteitä, eli vaihtaa sukunimeä. Haluaisin keksiä kokonaan uuden nimen.
Mistä saa tietää mitä keksittyjä nimiä on jo käytössä, kun enhän mä saa ottaa jo keksittyä nimeä, joka on jo jollain, kuten tuo Helmenkalastajakin eli Hölmönkusettaja? Tietääkö kukaan?
Kummankaan sukuni aiempaa nimeäkään en halua. Olikos se niin, että voi vaihtaa kaksi polvea taaksepäin olevan nimen?
Voisinko ottaa äitini ex-miehen nimen, siis entisen aviomiehen, jonka nimiseksi äiti muuttui avioliiton myötä? Vai onko oltava äidin tyttönimi? Mies kylläkin kuoli ja äiti meni uuteen liittoon, jolloin nimi taas muuttui.
Kuulostaa vain siltä että pinnan alta alkaa kuoriutua sisäänrakennetut arvot kun tutustutte paremmin. Sekä miehen että omasi ja ne ovat yhtälailla osa teitä kuin nekin arvot mitkä ovat enemmän pinnassa. Ainakin mitä vanhemmaksi itse tulen, sitä enemmän alan tunnistaa itsessäni arvoja joita olisin 5 vuotta sitten saattanut jopa itse halveksia, ehkä tavallaan edelleen. Näin "vanhempana" kuitenkin ymmärrän paremmin tai selitän itselleni että on tiettyjä tapoja miten arvot muokkautuvat ja kaikki ne eivät ole omissa käsissäni; geenit, lapsuuden koti ja muut ihmiset vaikuttavat niihin hyvin paljon ja osa vaikutteista saattaa olla ristiriidassa keskenään.
Hoho mikä ukko. Elämme kohta vuotta 2016 joten minkä ihmeen takia naisen pitäisi ottaa miehen sukunimi? En myöskään ymmärrä miksi lapsille pitäisi automaattisesti tulla isän nimi. Minä pidin oman kauniin ja harvinaisen nimeni ja lapsilla on myös minun nimeni. Mies piti omansa. En ymmärrä mitä ihmeellistä siinä on.