Onko erityisherkän (ujon, introvertin jne) mielestänne osallistuttava esim. sukujuhliin ja jos niin missä laajuudessa?

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen ujo introvertti, mutta sukulaisten kanssa en jännitä niin paljon kuin vieraiden ihmisten.

Kysehän ei ole siitä, että jännittäisi - ellei sitten henkilö ole vain ujo. Intro ja erityisherkkä voi kokea tilanteen sietämättömänä, sellaisena, että se ahdistaa kuukausia ennen ja siitä pitää toipua saman verran.

Miksi ihmeessä on pakko mennä sukujuhliin? Jos juhlittava henkilö ei merkitse mitään? En tunne sukulaisiani eikä kiinnosta tunteakaan. Elämässäni on tarpeeksi ihmisiä muutenkin.

Elämä on täynnä valintoja. Suku- tai muissa kekkereissä ei tarvitse käydä. Mutta ei tarvitse myöskään niiskuttaa että suku on hylännyt eikä välitä...

Jos järjestäisin juhlat, en toivoisi ihmisten tulevan sinne mistään pakosta tai velvollisuudesta. En haluaisi, että ihmisillä olisi paha olla minun juhlissani. En toivo läheisilleni pahaa. Ymmärrän täysin, jos joku jättää tulematta kutsuilleni sosiaalisesta ahdistuksesta tms. johtuen. Ei minua tarvitse toisten miellyttää, osaan pitää huolta itsestäni ja ylläpitää omaa hyvää oloani. En kuvittele omistavani toisia ihmisiä.

Epäkohteliasta ja huonoa käytöstä olla osallistumatta. Aikuinen ihminen kyllä yhdet juhlat kestää.

Ujot ja introvertit ei ole erityisherkkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole pakko, mutta koska suhteet ovat kaksisuuntainen tie, ujon tulee hyväksyä se, että muilla ei ole siloin mitään velvollisuuksia pitää häneenkään yhteyttä.

Tää se on toisille vaikea tajuta mistä on kyse. Uhataan, ettei sitten osallistusta sinunkaan juhliin. No kun ei ole aikomustakaan järjestää mitään juhlia, koskaan. Hautajaisiani ennen ei tule mitään ja hautajaisista päättää muut, mieluiten nekin mahdollisimman vähin äänin, mutta siihen on toivottavasti aikaa. En ole ap, kunhan selvensin. Miksi toiset olettavat, että omissa oloissaan viihtyvä haluaa sitä vastavuoroisuutta sen enempää toisinkaan päin? 

En ole tuo, jota kommentoit, mutta ei hän mitään uhkaile. Kunhan toteaa tosiasian, että jos joku ei halua olla tekemisissä sukunsa kanssa, ei sukukaan todennäköisesti halua olla tekemisissä hänen kanssaan, koska hän on heille vieras. Jos se on ko. tyypistä vain hyvä asia, niin sittenhän kaikki on ok!

Eikä nyt ole kyse vain juhlista, vaan kaikenlaisesta yhteydenpidosta ja avunannosta. Ihan fine, erakoitukaa mun puolesta - minusta suku on kiva, ja tykkään olla suvun kanssa tekemisissä. Jos tarvitsen apua vaikka muutossa, saan sitä parilla puhelinsoitolla, koska itsekin autan muita. Erakoituva joutuu ostamaan nekin palvelut rahalla - mikä edelleen on ihan fine, ei vaan kannata ihmetellä sitten, että on se kumma, kun serkun muuttoa oli hoitamassa suvun talkooporukka, muttei minun, "kyllä mua sorsitaan, paska suku!"

Minä en halua sukulaisporukoita mihinkään talkoisiin, enkä pyydä. Mieluummin maksan yrittäjille. Minä autan kyllä paljonkin lähisukua, mieluiten sellaisissa jutuissa, ettei tartte suuria porukoita nähdä, mutta muilta en apua pyydä. 

Vierailija kirjoitti:

Minä en halua sukulaisporukoita mihinkään talkoisiin, enkä pyydä. Mieluummin maksan yrittäjille. Minä autan kyllä paljonkin lähisukua, mieluiten sellaisissa jutuissa, ettei tartte suuria porukoita nähdä, mutta muilta en apua pyydä. 

Se on ihan sun vapaa valinta. Minusta taas sekä avun antaminen että vastaanottaminen on normaalia kanssakäymistä, ja kuuluu läheisen suvun piirissä asiaan. Kukin tyylillään.

27

On erittäin tervettä havaita, että yhteydenpito sukuun ei ole mikään välttämättömyys. Itsekin havaitsin asian liian myöhään ja tuli koluttua muutamat turhat kekkerit.

Minä olen joskus ajatellut, että ihmisten pitäisi olla kuin eläimet; kun pesästä on lähdetty, sitten ollaan omillaan. Olisi paljon mukavampaa. 

Vierailija kirjoitti:

Olen introvertti ja nautin sukujuhlista. Istun ja kuuntelen muiden juttuja.

Tämä.

T: toinen introvertti

Monelle tämä taitaa olla vaikea asia ymmärtää.

Tässä hyvä artikkeli: http://www.hs.fi/elama/a1450838119966

Kaikki kolme ryhmää, jotka mainitsit ja itse asiassa niputit termin erityisherkkä alaisuuteen, ovat aivan eri tapauksia. On olemassa ujoja ihmisiä, introvertteja ihmisiä ja erityisherkkiä ihmisiä. Kukaan ei ole puhtaaksi viljelty ryhmänsä edustaja, vaan ominaisuuden voimakkuus vaihtelee yksilöstä toiseen ja monessa voi olla jonkin verran kaikkiakin ominaisuuksia. Tällä palstalla "asiantuntijat" niputtavat nuo kaikki vielä epäsosiaaliset-nimityksen alle, mikä ei todellakaan pidä paikkaansa. Mutta kenelläkään noiden ryhmien edustajista ei ole sinänsä mitään syytä ominaisuutensa takia jäädä pois esim. sukujuhlista ja joutua sitten uhkailun kohteeksi, että jos et tule, niin me emme tule sinun juhliisi. Nämä kaikki ihmisryhmät viihtyvät poissa keskipisteestä ja katselevat mieluiten juhlintaa sivusta, mutta useimmat osallistuvat juhliin ihan mielellään. Paremmin he todella viihtyvät pienemmissä piireissä.

Itse olen introvertti, sosiaalinen kylläkin, mutta en viihdy suurissa seuroissa enkä huomion keskipisteessä. Myönnän, että olen jättänyt muutamat suuremmat kekkerit väliin, kun on tullut tunne, että minua ei siellä tarvita. Olen myös vanhemmiten alkanut erakoitua ja viihtyä entistä paremmin yksin. Ystäviä ja tuttavia on aina ollut vähän, nyt entistä vähemmän. Minulle ei muuten kannata tulla uhoamaan, että ei tulla minun kekkereihini. Huonopa on tullakin, koska en järjestä sellaisia koskaan. Aikanaan hautajaisissani ei varmaan ole ketään muuta kuin pappi ja lukkari, sillä sukulaisiakaan ei ole kuin muutama.