Poikaystävä eilen tuhannen tuiterissa kotiin...
Olen ollut 2 viikkoa influenssassa masentuneena kotona. Eilen poikaystäväni lähti ystäviensä kanssa juhlimaan ja itse en päässyt omien ystävieni kanssa koska olen vielä siis sairaana. Ei siinä mitään eikä se haitannut että hän meni, harmitti vaan kun jouduin taas kökkimään kotona.
Poikaystäväni monesti juo liikaa ja hän muuttuu aivan eri ihmiseksi, todella todella pelottavaksi ja oudoksi. Heräsin kun hän tuli kotiin ja kuulin kun keittiössä hän oksensi. Menin katsomaan ja lattia täynnä oksennusta ja hän oksenteli lavuaariin.. Menin vessaan, josta tullessani hän oli sammunut sängylle. Koitin herätellä häntä kun mitään elonmerkkejä ei ollut eikä hän ollut siivonnut oksennuksiaan lattialta.
Hän puhui ihan jotain harhaisia siansaksa-juttuja.
Nyt hänellä on jäänyt ostamani kallis nahkatakki johonkin, tullut ilman sitä kotiin ja hänen pankkikorttinsakin on jossain teillä tietämättömillä ja joululahjaksi ostamani paita on lavuaarissa märkänä vedestä ja oksennuksesta...
Ja hän lupasi eilen ennen lähtöään, ettei joisi övereitä. Huoh.... Harmittaa. Onko kellään mitään samanlaisia kokemuksia? Inhoan sitä kun pitää juoda yli rajojensa...
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joopa joo, ap. Herääpä nyt. Ihan itse sinä siinä oot, pakottamatta. Mietipä mitä oikeasti suhteelta haluat?
Se siinä onkin kun muuten meillä menee hyvin, tällaisia riitoja lukuunottamatta. Ei tarvitsisi noin mustavalkoista vastausta sanoa, eikö itselläsi ole mitään sellaista tilannetta ollut josta olisi kahdenlaisia fiiliksiä? Ei mikään eroaminen niin yksinkertaista ole, jos toista rakastaa. Helppo täällä palstalla on sanoa kaikkitietäviä, ylimielisiäkin kommentteja. Ap
Minulle "menee hyvin" meinaa, että on hyvä olla. Sulla on paha olla ja silti sanot, että "menee hyvin". Sinä taidat käyttää käsitettä "menee hyvin" jossain minulle tuntemattomassa merkityksessä.
Jos kaveri tekstailee miten sitä vituttaa olla sun seurassa kun voisi olla krapulakaljalla niin kai sä tajuat ettei sitä henkilöä, jota luulet rakastavasi ole olemassa?
Toisten suhteista ei oikein voi tehdä tuollaisia tulkintoja vain muutaman keskustelupalstan kommentin perusteella. Jos joskus menee huonommin, pitääkö heti erota? Ei isovanhempanikaan olisi olleet 60 vuotta naimisissa, jos vastoinkäymiset olisi heti heidät erottaneet.
Jos joskus menee huonommin? HAH! Noin usein ei ole joskus, vaan paljon useammin. Jätä se juoppo ja etsi kunnon mies. Noi ei koskaan muutu, ja jos eivät apua halua, kuolkoon yksin elleivät tajua mitä tekevät muille. Et kadu jos jätät, kadut 100% varmasti jos jäät. Voin kokemuksesta taata että niin tulee käymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joopa joo, ap. Herääpä nyt. Ihan itse sinä siinä oot, pakottamatta. Mietipä mitä oikeasti suhteelta haluat?
Se siinä onkin kun muuten meillä menee hyvin, tällaisia riitoja lukuunottamatta. Ei tarvitsisi noin mustavalkoista vastausta sanoa, eikö itselläsi ole mitään sellaista tilannetta ollut josta olisi kahdenlaisia fiiliksiä? Ei mikään eroaminen niin yksinkertaista ole, jos toista rakastaa. Helppo täällä palstalla on sanoa kaikkitietäviä, ylimielisiäkin kommentteja. Ap
Minulle "menee hyvin" meinaa, että on hyvä olla. Sulla on paha olla ja silti sanot, että "menee hyvin". Sinä taidat käyttää käsitettä "menee hyvin" jossain minulle tuntemattomassa merkityksessä.
Jos kaveri tekstailee miten sitä vituttaa olla sun seurassa kun voisi olla krapulakaljalla niin kai sä tajuat ettei sitä henkilöä, jota luulet rakastavasi ole olemassa?
Toisten suhteista ei oikein voi tehdä tuollaisia tulkintoja vain muutaman keskustelupalstan kommentin perusteella. Jos joskus menee huonommin, pitääkö heti erota? Ei isovanhempanikaan olisi olleet 60 vuotta naimisissa, jos vastoinkäymiset olisi heti heidät erottaneet.
Päihdeongelma ei ole "vastoinkäyminen" jos ongelmaiselle se ainoa ongelma on se kumppani, joka hillitsee päihteiden käyttöä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sua siis harmittaa, et SUN ostama takki on hukassa.
Ja SUN ostama paita oksennuksessa.
Kasva nyt aikuiseksi, elämässä on tärkeämpiäkin asioita.
Voi kuule, ei tässä jutussa nyt pääosassa olleetkaan vaatteet. Nuo harmittivat vaan vielä siinä sivussa kaiken lisäksi.
No mutta, tarina jatkuu. Poikaystäväni meni sunnuntaina kaverinsa kanssa "tasoittaville" (oli 10 tuntia pois..) ja kolmelta yöllä tuli kotiin pakkaamaan pari vaatetta mukaan ja ilmoitti voittaneensa kaverinsa kanssa n. 500 kasinolla ja aikoo lähteä parin päivän matkalle hänen kanssaan.
Itkin ja sanoin kuinka loukkaavaa tuo käytös on yms, jäi sitten kotiin.
Eilen juttelimme asiat läpi ja lähdimme kaupungille alennusmyynneille. Kaikki oli ihan hyvin.
Kunnes tänään nyt aamulla luin hänen ja tämän kaverin viestejä (en ole koskaan aiemmin lukenut viestejä, hän on joskus parikin kertaa minun) ja siellä hän oli eilen lähettänyt että "on tilanne kotona rauhoittunut" "ois pitänyt lähteä perkele kun harmittaa" "mieti nytki voitais darras vaa nautiskella jossain"
Mulla on NIIIN loukattu olo. En tiedä oonko mä oikeesti ansainnut tän kaiken, tuntuu ihan super pahalta... Ja joo ennen kuin tänne tulee jotkut pyhimykset saarnaamaan siitä että luin viestejä, niin tällaisessa tilanteessa oli ihan pakko että ei joudu ihan kusetetuksi. Ap
Noi tekstiviestit ei kyllä välttämättä kerro totuutta. Itsekin miehenä vedän vähän eri roolia tekstiviesteillä kavereille mitä oikeasti ajattelen. Itsekin voisim vähän tuohon tyyliin kaverille viestitellä, vaikka oikeasti olisin vaan tyytyväinen kun saan ns. tekosyyn olla kotona. Samalla tuo suojelee sinua puolisona siitä että muut ei pidä sinua hirveänä pirttihirmuna.
Mutta tämä on tosin vaan omassa tapauksessani. Ei tulisi mieleenkään lähteä millekään "parin päivän reissulle" kun olen ensin mokannut. Viimeksi kun mokasin juomalla liian myöhään (ja silloinkin palasin kyllä ennen kahtatoista kotiin, tosin lupasin että yhdeksän aikaan), niin kävin seuraavana päivänä ostamassa kukkia ja mekon jota vaimoni oli halajanut hänelle eikä kaverit ollut mielessä.
On. Poikaystäväni tuli tapsantansseista ja paskanti meidän tvtasolle. Ei paljoa aamulla naurattanut, kumpaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joopa joo, ap. Herääpä nyt. Ihan itse sinä siinä oot, pakottamatta. Mietipä mitä oikeasti suhteelta haluat?
Se siinä onkin kun muuten meillä menee hyvin, tällaisia riitoja lukuunottamatta. Ei tarvitsisi noin mustavalkoista vastausta sanoa, eikö itselläsi ole mitään sellaista tilannetta ollut josta olisi kahdenlaisia fiiliksiä? Ei mikään eroaminen niin yksinkertaista ole, jos toista rakastaa. Helppo täällä palstalla on sanoa kaikkitietäviä, ylimielisiäkin kommentteja. Ap
Voi ap, kun sinullakin olisi mahdollisuus hyvään suhteeseen, jossa ei olisi tuollaisia riitoja ollenkaan :/ Haluatko oikeasti tuhlata nuoruutesi tuollaisen känniääliön kanssa? Loppuikääsi et tule tuollaista katsomaan kuitenkaan, eli isovanhempien 60-vuotiseen liittoon on turha verrata. Haluatko tuollaisen känniääliön lastesi isäksi?
Tää vois olla kuvaus mun exästä, tosin hän oli 30. 2-4 kuussa järkyttävät kännit, ei koskaan voinut lopettaa pieneen hiprakkaan, vaan aina megasoosit. Muuttui humalassa ihan eri ihmiseksi, puhui juuri outoja ja teki ihan kummallisia asioita. Alkuaikoina siedin käytöstä, mutta suhteemme loppua kohden homma meni todella ahdistavaksi. Aloin jo etukäteen pelkäämään viikonloppuja kun hän hoipparoi kotiin, pistää valot päälle, ja sitten seuraavat pari tuntia seuraan sitä kännisekoilua vaikka pitäisi jo kohta nousta töihin. Lopulta suhteemme selvittämättömät asiat ja hänen omat käsittelemättömät ongelmansa eskaloituivat pelottaviksi kännitaisteluiksi joissa hän haukkui minut lyttyyn ja lopulta... Kävi käsiksi. Oli vaikeaa hyväksyä että se ihminen joka selvin päin on ihana ja kiltti ihminen voi muuttua noin paljon. Päätin suhteen lopulta, ja vaikka se sattui ja oli vaikeaa, en vaan jaksanut sitä turvattomuuden tunnetta jonka alkoholi aiheutti.
Mieti tarkkaan haluatko jatkaa tuota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sua siis harmittaa, et SUN ostama takki on hukassa.
Ja SUN ostama paita oksennuksessa.
Kasva nyt aikuiseksi, elämässä on tärkeämpiäkin asioita.
Voi kuule, ei tässä jutussa nyt pääosassa olleetkaan vaatteet. Nuo harmittivat vaan vielä siinä sivussa kaiken lisäksi.
No mutta, tarina jatkuu. Poikaystäväni meni sunnuntaina kaverinsa kanssa "tasoittaville" (oli 10 tuntia pois..) ja kolmelta yöllä tuli kotiin pakkaamaan pari vaatetta mukaan ja ilmoitti voittaneensa kaverinsa kanssa n. 500 kasinolla ja aikoo lähteä parin päivän matkalle hänen kanssaan.
Itkin ja sanoin kuinka loukkaavaa tuo käytös on yms, jäi sitten kotiin.
Eilen juttelimme asiat läpi ja lähdimme kaupungille alennusmyynneille. Kaikki oli ihan hyvin.
Kunnes tänään nyt aamulla luin hänen ja tämän kaverin viestejä (en ole koskaan aiemmin lukenut viestejä, hän on joskus parikin kertaa minun) ja siellä hän oli eilen lähettänyt että "on tilanne kotona rauhoittunut" "ois pitänyt lähteä perkele kun harmittaa" "mieti nytki voitais darras vaa nautiskella jossain"
Mulla on NIIIN loukattu olo. En tiedä oonko mä oikeesti ansainnut tän kaiken, tuntuu ihan super pahalta... Ja joo ennen kuin tänne tulee jotkut pyhimykset saarnaamaan siitä että luin viestejä, niin tällaisessa tilanteessa oli ihan pakko että ei joudu ihan kusetetuksi. Ap
Noi tekstiviestit ei kyllä välttämättä kerro totuutta. Itsekin miehenä vedän vähän eri roolia tekstiviesteillä kavereille mitä oikeasti ajattelen. Itsekin voisim vähän tuohon tyyliin kaverille viestitellä, vaikka oikeasti olisin vaan tyytyväinen kun saan ns. tekosyyn olla kotona. Samalla tuo suojelee sinua puolisona siitä että muut ei pidä sinua hirveänä pirttihirmuna.
Mutta tämä on tosin vaan omassa tapauksessani. Ei tulisi mieleenkään lähteä millekään "parin päivän reissulle" kun olen ensin mokannut. Viimeksi kun mokasin juomalla liian myöhään (ja silloinkin palasin kyllä ennen kahtatoista kotiin, tosin lupasin että yhdeksän aikaan), niin kävin seuraavana päivänä ostamassa kukkia ja mekon jota vaimoni oli halajanut hänelle eikä kaverit ollut mielessä.
Kiitos sinulle, vaikutat hyvältä tyypiltä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joopa joo, ap. Herääpä nyt. Ihan itse sinä siinä oot, pakottamatta. Mietipä mitä oikeasti suhteelta haluat?
Se siinä onkin kun muuten meillä menee hyvin, tällaisia riitoja lukuunottamatta. Ei tarvitsisi noin mustavalkoista vastausta sanoa, eikö itselläsi ole mitään sellaista tilannetta ollut josta olisi kahdenlaisia fiiliksiä? Ei mikään eroaminen niin yksinkertaista ole, jos toista rakastaa. Helppo täällä palstalla on sanoa kaikkitietäviä, ylimielisiäkin kommentteja. Ap
Voi ap, kun sinullakin olisi mahdollisuus hyvään suhteeseen, jossa ei olisi tuollaisia riitoja ollenkaan :/ Haluatko oikeasti tuhlata nuoruutesi tuollaisen känniääliön kanssa? Loppuikääsi et tule tuollaista katsomaan kuitenkaan, eli isovanhempien 60-vuotiseen liittoon on turha verrata. Haluatko tuollaisen känniääliön lastesi isäksi?
Mietin vaan, että mahdanko itse olla osasyyllinen jotenkin..
Mulla ihan samanlaisia kokemuksia entisen miehen kanssa.
Pelkäsin aina kuollakseni noita juoppohulluuskohtauksia, sillä se oli silloin kuin riivattu. Toisteli outoja sanoja, kusi alleen ja nurkkiin, oli agressiivinen ja usein pyrki ulos kämpästä. Joskus se yritti "laukaista pommin" eli meidän pesukoneen ja yritti tunkea sinne sisään. Voi kuulostaa hauskalta ja kyllähän sen nyt jo naurattaa mutta silloin oli kyllä niin perseestä yrittää repiä täysin tiedotonta ihmistä pesukoneesta ulos joka lyö ja potkii ja kusee.
Muistan aina kun mies tuli kotiin humalassa ja ei välttämättä vielä ollut siinä hulluustilassa niin laitoin sen äkkiä nukkumaan ja yritin koko yön olla mahdollisimman hiljaa ja liikkumatta koska jostain syystä aina jos se heräsi yöllä kännissä niin sama sekoamiskohtaus laukesi.
Huh, ottaa ihan sydämestä muistellakin näitä. Suosittelen eroa Ap, tai sitten mies ryhtyy absolutistiksi. Siihen ei oikeen auta muu, trust me. :/