Voisitko seurustella luottotietonsa menettäneen kanssa?

Toki voisin kevyttä tapailua ajatella, mutta vakavaa seurustelua en harkitsisi. Jos pitäisi vaikka hankkia yhteinen asunto, joutuisin yksin tekemään vuokrasopimuksen. Sitten joutuisi aina jännittämään, maksaako toinen osuutensa vai pettääkö lupauksensa myös minulle. Vaikka toinen hoitaisikin asiansa kunnolla, joutuisi sitä kuitenkin murehtimaan varmaan monta vuotta ennen kuin voisi rentoutua.

40, mukavaa, ettet ole joutunut vastaavaan tilanteeseen. Kuten sanoin, en toivo sitä kenellekään. Kun ihminen on pari kuukautta sairaalassa, asiat alkavat kasautua. Opiskelija-status sotki asiat lopullisesti. En koe, että minun pitäisi sinulle asioita todistella, mutta kaikki paperit ovat tallella. Väärin lasketun sairaspäivärahan (n.3e pv, kuului olla 83e päivä) oikaisu kesti valituskierroksen jälkeen n. 7kk. Hoitovirheistä sain korvauksen 3,5 vuoden kuluttua, tuplana tosin keston vuoksi. Ikuinen vamma joka johti ammatinvaihtoon (hoitovirheestä johtuva) oli 1100e:n arvoinen. Hoidoista ei todella voikaan julkisella joutua maksamaan 10 000, olin epäselvä. Katto taitaa olla 700e vuosi. Jos asuu kauempana sairaalasta, voi matkakulujakin saada takaisin. Lääkkeissäkin katto tulee niin, että 500-600 eurin jälkeen muuttuvat ilmaiseksi, toki nollaantuvat aina kalenterivuoden vaihtuessa. En näe syytä valehdella, pikemminkin toivon olevani varoittava esimerkki. Jos tulot katkeavat kuin seinään, on 10000 pieni raha. Kuten sanoin, sillä saa hoidettua 3-4

Kuukautta asunnon, ruuan ja laskut. Rahathan saa usein kelasta jne takautuvasti. Jos olisin halunnut elää hohdokasta glamourelämää, sanoisin senkin tässä. En vain koe, että olisin tehnyt mitään kaihean pahaa tai tuhlannut ääliömäisesti. Onneni oli se, että jaksoin taistella eri instanssejen kanssa. Jos minulla olisi ollut esim agressiivinen syöpä, en varmasti olisi jaksanut pitää puoliani.

Mieheni oli menettänyt luottotietonsa joitain vuosia ennen tapaamistamme ja rehellisesti siitä kertoi heti.

Mies pääsi pari vuotta sitten velkajärjestelyyn, joten muutaman vuoden päästä asiat on taas kunnossa.

Paljon olisin menettänyt, jos olisin tapailun lopettanut luottotiedottomuuden takia. Mies on loistava isä lapsillemme ja ihana ihminen muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

40, mukavaa, ettet ole joutunut vastaavaan tilanteeseen. Kuten sanoin, en toivo sitä kenellekään. Kun ihminen on pari kuukautta sairaalassa, asiat alkavat kasautua. Opiskelija-status sotki asiat lopullisesti. En koe, että minun pitäisi sinulle asioita todistella, mutta kaikki paperit ovat tallella. Väärin lasketun sairaspäivärahan (n.3e pv, kuului olla 83e päivä) oikaisu kesti valituskierroksen jälkeen n. 7kk. Hoitovirheistä sain korvauksen 3,5 vuoden kuluttua, tuplana tosin keston vuoksi. Ikuinen vamma joka johti ammatinvaihtoon (hoitovirheestä johtuva) oli 1100e:n arvoinen. Hoidoista ei todella voikaan julkisella joutua maksamaan 10 000, olin epäselvä. Katto taitaa olla 700e vuosi. Jos asuu kauempana sairaalasta, voi matkakulujakin saada takaisin. Lääkkeissäkin katto tulee niin, että 500-600 eurin jälkeen muuttuvat ilmaiseksi, toki nollaantuvat aina kalenterivuoden vaihtuessa. En näe syytä valehdella, pikemminkin toivon olevani varoittava esimerkki. Jos tulot katkeavat kuin seinään, on 10000 pieni raha. Kuten sanoin, sillä saa hoidettua 3-4

Kuukautta asunnon, ruuan ja laskut. Rahathan saa usein kelasta jne takautuvasti. Jos olisin halunnut elää hohdokasta glamourelämää, sanoisin senkin tässä. En vain koe, että olisin tehnyt mitään kaihean pahaa tai tuhlannut ääliömäisesti. Onneni oli se, että jaksoin taistella eri instanssejen kanssa. Jos minulla olisi ollut esim agressiivinen syöpä, en varmasti olisi jaksanut pitää puoliani.

Jos et koe, että sinun pitäisi minulle todistella, miksi kuitenkin kirjoitat nuo kaikki asiat? Tai yleensä käytät itseäsi esimerkkinä, jos et halua että henkilökohtaisia asioitasi kommentoidaan?

Eipä kenelläkään ole syytä valehdella näistä asioista, mutta sen olen huomannut että samanlaisissa tarinoissa on hyvin usein omia mokia taustalla, myöhästyneitä ja puutteellisia hakemuksia ym. Edelleenkin minua ihmetyttää, miten Suomessa voisi oikeasti käydä niin että sairauden takia kertyy velkaa niin paljon että menevät perintään eikä mitään sovittelumahdollisuutta ole tai apua saa mistään. Maksuajoistakin ollaan yleensä valmiita neuvottelemaan, jos sitä pyytää.

Voisin tässä mainita, että itse en ole joutunut vaihtamaan ammattia sairauden, vaan työttömyyden vuoksi. Tällä hetkellä opiskelen jo kolmatta tutkintoa ja olen alle 40. Vaikeuksia tulee kaikilla.

En tiedä mikä sinun tarinasi on. Tarkoitukseni olikin vain selittää miksi myös sairauden vuoksi menneet luottotiedot herättävät kysymyksiä jos seurustelua pitäisi harkita.

Voisin ja olen itsekin luottotiedoton. Raha-asiat menivät päin honkia lähes 10 vuotta sitten ja velkoja maksan edelleen. Seurauksena tuosta olen nykyään tarkempi ja tunnollisempi rahankäyttäjä kuin suurin osa ihmisistä. :) Myös mieheni on tämän huomannut. Hän on onneksi mahtava ihminen, joka ei leimaa toisia pelkkien menneiden virheiden perusteella.

Tämä oma "virheellisyys" on muuten opettanut tarkastelemaan muidenkin virheitä suvaitsevaisemmin. Harva meistä on koko ikäänsä ollut täydellinen.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin ennen, etten voisi. Unelmoin suhteesta, jossa voisimme jakaa kaikki raha-asiat, voisimme jopa kertoa pankkitunnuksemme toisillemme. No eihän tuolle luottotiedottomalle edes myönnetä niitä tunnuksia ainakaan OP:ssa... Mut niin se elämä muuttuu, kun tarpeeksi söpö ihminen osuu kohdalle.

Luottotiedottomalle ei myönnetä pankkitunnuksia? Enpä ole ikinä moista kuullut ja olen kuitenkin ollut luottotiedoton ja ulosotossa jo useita vuosia. Mistään ei ole tarvinnut jäädä paitsi, Visa Electronilla pystyy ostamaan lentoja ja varaamaan hotellihuoneita, ainoastaan auton vuokraaminen Jenkeissä olisi luultavasti mahdotonta.

Ulosoton ja luottotiedottomuuden syistä en täällä avaudu sen enempää kuin että yritin yrittää liian pitkään ja kun yritystoiminta sitten oli pakko lopettaa niin yhteiskunta palkitsi karenssilla, joten oli pakko ottaa lainaa vielä säilyttääkseen katon pään päällä.

Itsellä nuoruuden hölmöilyjen seurauksena ulosottovelkaa, joka alkaa onneksi pikkuhiljaa olemaan loppusuoralla.

Velkaa tuli tehtyä n. 2000 useasta lähteestä, mutta perintä ym. välistävetäjien jälkeen ulosotossa oli loppupeleissä lähes 6000e!

Noh, oppiipahan. Kasvattaa myös nöyrää asennetta elämään ;).

Op ei kyllä myöntänyt luottotiedottomalle isälleni pankkitunnuksia eli kyllä tuossa joku perä on.

Miksipä en. Itse sössin luottotietoni nuorena hälläväliä asenteella, maksoin jokaisen pennin takaisin. Sitten jos aikuisen asenne olisi vitut mistään niin en.

Tuollaisiin tilanteisiin voi ajautua niin monesta syystä, itse tosin en syytä kuin omaa typeryyttäni.

Miksipä ei. 

Jos tietäisin ettei miehellä ole luottotietoja, niin silloin juoksisin karkuun. Mutta eihän tuo ole sellainen asia, jota keneltäkään kysytään.

Tapasin vuosia sitten "elämäni miehen". Ei luuhannut baareissa kuten edellinen mieheni ja oli muutenkin fiksu ja charmantti. Mies halusi muuttaa lyhyen tuntemisen jälkeen yhteen ja suostuin siihen. Sen jälkeen postiluukusta tipahteli ulosoton kirjeitä. Lopulta kuulin totuuden ja mies oli pelannut omat ja muiden rahat ja velkaantunut siinä hommassa pahasti. Sen jälkeen kun sain tietää asiasta, lopetti hän yhteisten kulujen maksamisen ja alkoi lainaamaan minulta rahaa vaikka millä verukkeella.

Tätä kusetusta en kauaa katsellut, mutta silti mies jäi reippaasti mulle velkaa. Mutta opin paljon tästä suhteesta. Jos menen naimisiin niin tekisin ehdottomasti avioehdon. Yhteistä lainaa en ottaisi, enkä lainaa kenellekään rahaa - ainakaan ilman velkakirjaa.

Jos tekee töitä ja menee luottotiedot on vika yhteiskunnassa.

Terve mies rakentaa itselleen talon vuodessa, joten mitään vuokrarästejä ei voi enää tulla seuraavaan 99 vuoteen.

Tämä on tärkeä asia! Kun keskiverto vauvapalsta yh-mamma hakee itselleen ja lapselleen elättäjää, se ei voi olla niin tyhmä että sillä on maksuhäiriömerkintä. Mutta vähän tyhmä kumminkin.

Vierailija kirjoitti:

Jos tietäisin ettei miehellä ole luottotietoja, niin silloin juoksisin karkuun. Mutta eihän tuo ole sellainen asia, jota keneltäkään kysytään.

Tapasin vuosia sitten "elämäni miehen". Ei luuhannut baareissa kuten edellinen mieheni ja oli muutenkin fiksu ja charmantti. Mies halusi muuttaa lyhyen tuntemisen jälkeen yhteen ja suostuin siihen. Sen jälkeen postiluukusta tipahteli ulosoton kirjeitä. Lopulta kuulin totuuden ja mies oli pelannut omat ja muiden rahat ja velkaantunut siinä hommassa pahasti. Sen jälkeen kun sain tietää asiasta, lopetti hän yhteisten kulujen maksamisen ja alkoi lainaamaan minulta rahaa vaikka millä verukkeella.

Tätä kusetusta en kauaa katsellut, mutta silti mies jäi reippaasti mulle velkaa. Mutta opin paljon tästä suhteesta. Jos menen naimisiin niin tekisin ehdottomasti avioehdon. Yhteistä lainaa en ottaisi, enkä lainaa kenellekään rahaa - ainakaan ilman velkakirjaa.

 

Miten jännää sulla oli asteikolla 1 - 10 ?

Vierailija kirjoitti:

Tämä on tärkeä asia! Kun keskiverto vauvapalsta yh-mamma hakee itselleen ja lapselleen elättäjää, se ei voi olla niin tyhmä että sillä on maksuhäiriömerkintä. Mutta vähän tyhmä kumminkin.

Yh:ta en ota, maksuhäiriö saa olla, jos on ottanut opikseen.

Jos taas syy on yhteiskunnan, niin silloin ihan ok.

En voisi. Olen tottunut elämään jo ansaituilla tuloilla, ja suhtautumiseni esim. velanottoon ja osamaksuihin on nihkeä.En halua elämääni ylimääräisiä stressinaiheita, ja yhteiselo ihmisen kanssa, joka ei osa hoitaa raha-asioitaan, lasketaan sellaiseksi. Entinen puolisoni oli tuollainen, ja osin siksi entinen, e!ämäntavat eivät vaan sopineet yhteen enää pidemmän päälle.

Mieluummin maksuhäiriömerkintä kuin toisen tekemä lapsi. Maksuhäiriömerkintä on kumminkin vaan muutaman vuoden riesa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tietäisin ettei miehellä ole luottotietoja, niin silloin juoksisin karkuun. Mutta eihän tuo ole sellainen asia, jota keneltäkään kysytään.

Tapasin vuosia sitten "elämäni miehen". Ei luuhannut baareissa kuten edellinen mieheni ja oli muutenkin fiksu ja charmantti. Mies halusi muuttaa lyhyen tuntemisen jälkeen yhteen ja suostuin siihen. Sen jälkeen postiluukusta tipahteli ulosoton kirjeitä. Lopulta kuulin totuuden ja mies oli pelannut omat ja muiden rahat ja velkaantunut siinä hommassa pahasti. Sen jälkeen kun sain tietää asiasta, lopetti hän yhteisten kulujen maksamisen ja alkoi lainaamaan minulta rahaa vaikka millä verukkeella.

Tätä kusetusta en kauaa katsellut, mutta silti mies jäi reippaasti mulle velkaa. Mutta opin paljon tästä suhteesta. Jos menen naimisiin niin tekisin ehdottomasti avioehdon. Yhteistä lainaa en ottaisi, enkä lainaa kenellekään rahaa - ainakaan ilman velkakirjaa.

 

Miten jännää sulla oli asteikolla 1 - 10 ?

 

Mies oli jännän charmantti, eli sanotaanko vaikka 9.

Vierailija kirjoitti:

Mieluummin maksuhäiriömerkintä kuin toisen tekemä lapsi. Maksuhäiriömerkintä on kumminkin vaan muutaman vuoden riesa.

Tämä. Maksumieheksi tosin saattaa joutua molemmissa tapauksissa.

Itselläni meni luottotiedot reilu vuosi sitten, kun en selvinnyt enää velkojen korkojen maksamisesta. Nuorempana kärsin mielenterveysongelmista, ja shoppailin ja dokasin, koska niistä sai edes hetkellistä mielihyvää. Ulosotto oli oikeastaan helpotus, koska velkaantuminen ei voinut enää jatkua, ja piti opetella uudestaan rahankäyttö ja budjetointi.

Vuoden alussa tutustuin nykyiseen avopuolisooni, ja kerroin hänelle tosi pian raha-asioistani, jotta hän saisi päättää haluaako elämäänsä mut menneiden mokieni kanssa. Hän päätti ottaa riskin, ja olen hoitanut raha-asiani moitteettomasti koko ajan. On tehnyt hyvää itsetunnolle, kun olen saanut todistaa olevani luottamuksen arvoinen :) Ollaan noin 25 v työssäkäyviä opiskelijoita.