Voisitko seurustella luottotietonsa menettäneen kanssa?

Riippuu tosiaan syistä. Joku yksittäinen merkintä, ei se toki vahingossa synny mutta on olemassa kyllä inhimillisiä syitä ihmisen tilapäiseen maksukyvyttömyyteen. Melkoista puusilmäisyyttä mielestäni olla ymmärtämättä tätä.

Voisin mutta en asua yhteisessä taloudessa. Luottomerkinnän voi saada monesta syystä - esim. yritystoiminta takkuaa, mutta jos taustalla on holtiton rahankäyttö, niin sellaiset ihmiset yleensä vetävät samaan suohon muutkin läheisensä.

Voisin, tilanteesta riippuen tietenkin. Luottotietojen menettäminen välttämättä tarkoita että ihminen olisi vastuuton ja kykenemätön hoitamaan elämäänsä, monet syyt voivat siihen johtaa. Kokonaisuus ratkaisee ihmisessä. Toki arvostan ihmisessä vastuullisuutta ja itsenäisyyttä, mutta virheetön ei tarvitse olla. Joskus noissa luottotietotapauksissa on kyseessä vanha velka jonka korkojen korkoja maksetaan lopun ikää, vaikka velkaantumiseen johtanut tilanne olisi jo kauan sitten mennyt ohi.

Luottotiedottomuuden syy kiinnostaisi minua enemmän kuin luottotietojen menetys. Onko kyse huumausaineriippuvuudesta vai masennuksesta vai jostain muusta?

Yhteenmuuttokin voisi olla vaikeampi juttu. Vaikka miten olisi omat rahat niin en minä kyllä ala omia ruokia erikseen ostamaan ja anna miehen nähdä nälkää jos raha-asiat jostain syystä taas ajautuvat retuperälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaisi olla liian erilainen elämäntyyli sellaisella ihmisellä.

Tai jatkuvia, toistuvia, vuosia jatkuneita palkanalennuksia.

Ei palkanalennus tai -nousu ole elämäntyyli. Elämäntyyli on sitä, miten kuluttaa milloinkin käytettävissä olevat rahat.

Niin?

Miten niin "niin"? Jos haluat osallistua keskusteluun, ehdotan että yrität vähän enemmän että ei tarvitse arvailla mitä tarkoitat.

Ajattelin ennen, etten voisi. Unelmoin suhteesta, jossa voisimme jakaa kaikki raha-asiat, voisimme jopa kertoa pankkitunnuksemme toisillemme. No eihän tuolle luottotiedottomalle edes myönnetä niitä tunnuksia ainakaan OP:ssa... Mut niin se elämä muuttuu, kun tarpeeksi söpö ihminen osuu kohdalle.

Vierailija kirjoitti:

Riskinottohaluni on olematon. Itse teen kaikkeni, jotta tuollaista tilannetta ei pääsisi syntynään. On vaikeaa kuvitella, että hakeutuisin sellaisen ihmisen seuraan, joka ei ole yhtä turvallisuushakuinen ja vakaa kuin itse olen. Elämästä tulisi liian epävakaata ja hallitsematonta.

Minä en ole ikinä pitänyt itseäni erityisen "turvallisuushakuisena", vaikka en otakaan taloudellisia riskejä. Minusta se on vain normaalia, järkevää käytöstä.

Ensitreffien puheenaiheet. -Miten on sun uottotietojen laita? Joten kysymys ihan hiton tyhmä! Eiköhän sitä olla jo ihastuttu ja rakastuttu kun tämä tulee ilmi?

Vierailija kirjoitti:

Voisin, tilanteesta riippuen tietenkin. Luottotietojen menettäminen välttämättä tarkoita että ihminen olisi vastuuton ja kykenemätön hoitamaan elämäänsä, monet syyt voivat siihen johtaa. Kokonaisuus ratkaisee ihmisessä. Toki arvostan ihmisessä vastuullisuutta ja itsenäisyyttä, mutta virheetön ei tarvitse olla. Joskus noissa luottotietotapauksissa on kyseessä vanha velka jonka korkojen korkoja maksetaan lopun ikää, vaikka velkaantumiseen johtanut tilanne olisi jo kauan sitten mennyt ohi.

Minua taas huolestuttaisi tuossa se, että ihminen on aikanaan siihen tilanteeseen päätynyt. Suurin osa ihmisistä ei päädy. Jos jollekin on niin käynyt, miksi ei kävisi uudestaan?

Todennäköisesti en, mutta riippuisi tietenkin tilanteesta. Jos esim. luottotietojen menetyksestä on jo aikaa, asia hoidettu kuntoon ja sen aiheuttanut esim. oman firman konkurssi. Jos kyse vasn huolimattomasta rahan käytöstä niin olisimme liian erilaisia. Itse säästän jatkuvasti ja rahas on aina käytössä. Tykkään matkustella jne. Sellaisella jolla luottotiedot menneet ei taida olla mahdollisuutta elämäntyyliini ja mitä se sellaine elämä on jossa ei voida tehdä asioita yhdessä.

En todellakaan. Kerran olen seurustellut ja kyllä se luottotiedottomuus ainakin siinä hänen tapauksessaan kertoo elämänhallinnan puutteesta.

Ymmärrän sen, ettei valtaosa ihmisistä haluaa seurustella luottotiedot menettäneen ihmisen kanssa, mikäli rahankäyttö tuottaa edelleen ongelmia. Itsellä tuli luottohäiriömerkintä vuosia sitten, jouduin ongelmiin, olin parisuhteessa, jossa jouduin lopulta maksajan rooliin ja kierre oli valmis. Näinä vuosina olen opiskellut, tehnyt työtä ja maksanut pienestä palkasta kohtuuttoman paljon ulosottoon. Kun tapasin nykyisen mieheni, oli jäljellä enää muutama tonni velkaa. Aina olen kertonut kaiken rehellisesti, myös työpaikalla ja olen kaikesta huolimatta työssä, jossa vaaditaan luottamusta, kiinteä puhelinliittymäkin on ollut nämä vuodet. Vaikka osa ihmisistä näkisi minut pohjimmaisena sakkana, en minä määrittele itseäni sen perusteella. Paljon olen tehnyt asiat korjatakseni. Olen ahkera, rehellinen, työssäkäyvä, nykyään onnellisesti naimisissa ja odotamme ensimmäistä lasta (kyllä, kovasti yritetty ja toivottu) ja samalla odotan että viimeinenkin merkintä poistuu nyt lopullisesti. Talouteemme tuon rahaa ja osallistun laskujen maksuun, eikä rahankäyttöni ole holtitonta. Että on meitä vastuullisiakin luottohäiriömerkinnällä varustettuja ihmisiä, kuten onneksi on myös ihmisiä, jotka osaavat määritellä ihmisen muunkin kuin luottohäiriömerkinnän perusteella.

Näemmä voin. Menetti luottotietonsa firmansa konkassa. Upea nainen silti.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sen, ettei valtaosa ihmisistä haluaa seurustella luottotiedot menettäneen ihmisen kanssa, mikäli rahankäyttö tuottaa edelleen ongelmia. Itsellä tuli luottohäiriömerkintä vuosia sitten, jouduin ongelmiin, olin parisuhteessa, jossa jouduin lopulta maksajan rooliin ja kierre oli valmis. Näinä vuosina olen opiskellut, tehnyt työtä ja maksanut pienestä palkasta kohtuuttoman paljon ulosottoon. Kun tapasin nykyisen mieheni, oli jäljellä enää muutama tonni velkaa. Aina olen kertonut kaiken rehellisesti, myös työpaikalla ja olen kaikesta huolimatta työssä, jossa vaaditaan luottamusta, kiinteä puhelinliittymäkin on ollut nämä vuodet. Vaikka osa ihmisistä näkisi minut pohjimmaisena sakkana, en minä määrittele itseäni sen perusteella. Paljon olen tehnyt asiat korjatakseni. Olen ahkera, rehellinen, työssäkäyvä, nykyään onnellisesti naimisissa ja odotamme ensimmäistä lasta (kyllä, kovasti yritetty ja toivottu) ja samalla odotan että viimeinenkin merkintä poistuu nyt lopullisesti. Talouteemme tuon rahaa ja osallistun laskujen maksuun, eikä rahankäyttöni ole holtitonta. Että on meitä vastuullisiakin luottohäiriömerkinnällä varustettuja ihmisiä, kuten onneksi on myös ihmisiä, jotka osaavat määritellä ihmisen muunkin kuin luottohäiriömerkinnän perusteella.

Mutta ymmärrät varmaan kuitenkin, miksi tuokin historia voi epäilyttää jos seurustelua harkitaan. Tuossa on kuitenkin merkinnän syynä se, että on alkanut maksella toisen ihmisen elämistä vaikka siihen ei ole itselläkään varaa. Jos tutustuisin mieheen jolla olisi sama tarina, miettisin mitä tapahtuu jos se entinen kumppani soittaa ja pyytää apua. Tai joku kaveri tai sukulainen.

Olen itse luottotiedoton, eli toisenluokan kansalainen. Holtitonta elämää elin: jouduin onnettomuuteen, menetin keikkatyöt, hoitovirheiden vuoksi käsi ikuisesti hajalla, taistelin kelan ja potilasvakuutuksen kanssa. Kaikki laskut maksoin viimeistään aina muutama viikko ulosoton jälkeen, mutta merkintä on ja pysyy. Olen kuitenkin kiitollinen kaikesta oppimastani:) pitää aina olla n. 10 000 euron puskuri, jolla saa maksettua hoidot, lääkkeet, vastikkeet, virheiden vuoksi takaisinperittävät sairaspäivärahat jne. Samaa helvettiä en toivo kenellekään, vuoden päästä olen jälleen vapaa nainen, jolla on parempien ihmistenkin silmissä ihmisarvo:) onneksi mieheni on ok tämän synkän historiani kanssa;) t. 2x akat.tutkinto, ei ainuttakaan pikavippiä eikä euroakaan velkaa, vaan silti aika holtiton...

Olen seurustellut mutta toista kertaa en sellaista virhettä tee.

Seurustelen jo monen vuoden ajan, vauva tulossa ja ollaan menossa naimisiin. Kyllähän se alkuun mietitytti, mutta ihmiset voivat muuttua. Hölmöilyt on menneisyyttä ja nyt mies maksaa velkojaan ja osallistuu myös yhteiseen talouteen. On töissä ja kunnianhimoinen, etenee uralla, vaikka ihan pohjalta sai aloittaa.

Varovainen toki kannattaa olla, ja ainakin aluksi pitää raha-asiat visusti erillään. Mutta jos on liian ennakkoluuloinen niin voi mennä hyvä mies sivu suun. Ja toisaalta mennyt ei ole mikään tae tulevasta. Aina on riski, että se nyt kunnollinen kumppani voikin muuttua ihan erilaiseksi. Sellaista elämä vaan on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sen, ettei valtaosa ihmisistä haluaa seurustella luottotiedot menettäneen ihmisen kanssa, mikäli rahankäyttö tuottaa edelleen ongelmia. Itsellä tuli luottohäiriömerkintä vuosia sitten, jouduin ongelmiin, olin parisuhteessa, jossa jouduin lopulta maksajan rooliin ja kierre oli valmis. Näinä vuosina olen opiskellut, tehnyt työtä ja maksanut pienestä palkasta kohtuuttoman paljon ulosottoon. Kun tapasin nykyisen mieheni, oli jäljellä enää muutama tonni velkaa. Aina olen kertonut kaiken rehellisesti, myös työpaikalla ja olen kaikesta huolimatta työssä, jossa vaaditaan luottamusta, kiinteä puhelinliittymäkin on ollut nämä vuodet. Vaikka osa ihmisistä näkisi minut pohjimmaisena sakkana, en minä määrittele itseäni sen perusteella. Paljon olen tehnyt asiat korjatakseni. Olen ahkera, rehellinen, työssäkäyvä, nykyään onnellisesti naimisissa ja odotamme ensimmäistä lasta (kyllä, kovasti yritetty ja toivottu) ja samalla odotan että viimeinenkin merkintä poistuu nyt lopullisesti. Talouteemme tuon rahaa ja osallistun laskujen maksuun, eikä rahankäyttöni ole holtitonta. Että on meitä vastuullisiakin luottohäiriömerkinnällä varustettuja ihmisiä, kuten onneksi on myös ihmisiä, jotka osaavat määritellä ihmisen muunkin kuin luottohäiriömerkinnän perusteella.

Mutta ymmärrät varmaan kuitenkin, miksi tuokin historia voi epäilyttää jos seurustelua harkitaan. Tuossa on kuitenkin merkinnän syynä se, että on alkanut maksella toisen ihmisen elämistä vaikka siihen ei ole itselläkään varaa. Jos tutustuisin mieheen jolla olisi sama tarina, miettisin mitä tapahtuu jos se entinen kumppani soittaa ja pyytää apua. Tai joku kaveri tai sukulainen.

Ilmaisin itseni hieman epäselvästi. En maksellut vapaaehtoisesti toisen ihmisen elämistä vaan jouduin tilanteeseen, jossa lopulta jouduin maksumieheksi. Asioita ilmeni minulle vasta entisestä avopuolisosta eroamisen jälkeen ja hän jälkeenpäin halusi tahallaan aiheuttaa ongelmia ja mielipahaa usein eri keinoin. Puolitoista vuotta teki kiusaa. Ja kyllä, olisin itsekin voinut tehdä asioita toisin, ja nykyinen minä olisi tehnytkin. Asiat eivät kaikille ole vaan helppoja jo menneisyydestä johtuen. Ja jos läsnä ei ole ollut turvallista aikuista, johon turvata, ei voi vaatia, että osaisi elämisen taidon ja tehdä aina järkeviä valintoja. Onneksi voin kuitenkin katkaista tämän ketjun oman lapsen kohdalla ja olla lapsen elämässä aidosti läsnä. Enkä ole tämän ihmisen kanssa ollut aikoihin tekemisissä, tein selväksi sen eron jälkeen ja olen pysynyt päätöksessäni. Olen nainen.

Jos hän on läski niin ei tietenkään. Mut jos laihuttaa niin tottakai.

Bimbboliina 18 vee

Vierailija kirjoitti:

Olen itse luottotiedoton, eli toisenluokan kansalainen. Holtitonta elämää elin: jouduin onnettomuuteen, menetin keikkatyöt, hoitovirheiden vuoksi käsi ikuisesti hajalla, taistelin kelan ja potilasvakuutuksen kanssa. Kaikki laskut maksoin viimeistään aina muutama viikko ulosoton jälkeen, mutta merkintä on ja pysyy. Olen kuitenkin kiitollinen kaikesta oppimastani:) pitää aina olla n. 10 000 euron puskuri, jolla saa maksettua hoidot, lääkkeet, vastikkeet, virheiden vuoksi takaisinperittävät sairaspäivärahat jne. Samaa helvettiä en toivo kenellekään, vuoden päästä olen jälleen vapaa nainen, jolla on parempien ihmistenkin silmissä ihmisarvo:) onneksi mieheni on ok tämän synkän historiani kanssa;) t. 2x akat.tutkinto, ei ainuttakaan pikavippiä eikä euroakaan velkaa, vaan silti aika holtiton...

En tiedä sairaspäivärahoista, mutta olen kuullut samanlaisia juttuja työttömiltä. Miten talous on sekaisin kun kelassa ja muualla tehdään kaikki mahdolliset virheet ja ollaan kuolemassa nälkään. On minultakin peritty tukia takaisin ja maksut katkeilleet työkkärin virheiden takia. Selvisin niistä, koska en elänyt niin että kaikki pitää laittaa menemään mikä tulee. Ja en ihan usko että Suomessa joutuu maksamaan kymppitonnin sairaskuluja omasta pussista ihan yllättäen, ilman että apua saa mistään.