Eikö sairaanhoitajille tule hirvittävä alemmuudentunne, kun joutuvat

Vierailija kirjoitti:

Onnelsi en ole hoitoalalla.

No tästä olemma kaikki samaa mieltä.

Mikä muu syy kuin kykyjen puute voi saada ihmisen valitsemaan sairaanhoitajan homman lääkärin pestin sijaan? Opinnot toki pari vuotta lyhyemmät, mutta lääkäriopiskelija kuittaa helposti sairaanhoitajan liksan jo kandina sivutoimisesti, joten aikaisempi työhön pääsykään ei voi olla syynä.

Vierailija kirjoitti:

päivittäin tekemään töitä lääkäreiden kanssa? Lääkärit ovat kuitenkin opiskelleet niin paljon enemmän, tienaavat hyvin, ovat älykkäitä ja arvostettuja. Missä muussa ammatissa joutuu niin eritasoiset ihmiset tekemään töitä yhdessä päivittäin?

Eikö sen pitäisi tuntua pahemmalta silloin jos on sama koulutus kaikilla ja silti joutuu olemaan esim. jonkun alaisena?

Vierailija kirjoitti:

päivittäin tekemään töitä lääkäreiden kanssa? Lääkärit ovat kuitenkin opiskelleet niin paljon enemmän, tienaavat hyvin, ovat älykkäitä ja arvostettuja. Missä muussa ammatissa joutuu niin eritasoiset ihmiset tekemään töitä yhdessä päivittäin?

Ehkä noita asioita murehtivat eivät ole kovin soveltuvia alalle. Huomion pitäisi kohdentua siihen hoitotyöhön eikä omaan egoon.

Hmm, ihmisiä ne lääkärit ja sairaanhoitajat ovat kummatkin. En usko, että sairaanhoitajien tarvitsee kärsiä alemmuuden tunteista, ellei työyhteisö tuo siellä jotenkin tällaisia hierarkioita asenteissaan häiritsevästi julki. Sairaanhoitajan työ on arvokasta täysin siinä missä lääkärin, yleensä sairaanhoitajan työ on itseasiassa rankempaa, entä lääkärin. Aloitus oli mielestäni tyhmä ja kertoo aloittajan omasta maailmankuvasta. 

Tiedän kolme lääkiksessä opiskelijaa ja yhden sinne jatkuvasti pyrkivän ja voin sanoa, ettei nämä ole mitenkään ihmeellisen älykkäitä ihmisiä, vähän hölmöjäkin itseasiassa. Yksi on seksiriippuvainen miessukupuolen edustaja, toinen kärsii raskaudenjälkeisestä kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä ja kolmas on entinen anorektikko ja nykyinen dissosiaatiohäiriöstä kärsivä nainen. Ja neljäs hakija on teininä kaiken maailman rötöksiä tehnyt lähihoitaja, joka omaa hyvin pessimistisen asenteen elämään, elämäntavat viturallaan, syö epäterveellisesti ja polttaa tupakkaa.

Enkä silti sano, etteikö nämä tyypit voisi työssään tulevaisuudessa ihan hyviäkin olla ja että ihmisinä ihan kamalia kokonaisuutena muka olisivat, mutta haluan vain tuoda esille sitä, ettei ne lääkäritkään nyt mitään ihmeellisiä ole. Tavallisia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Mikä muu syy kuin kykyjen puute voi saada ihmisen valitsemaan sairaanhoitajan homman lääkärin pestin sijaan? Opinnot toki pari vuotta lyhyemmät, mutta lääkäriopiskelija kuittaa helposti sairaanhoitajan liksan jo kandina sivutoimisesti, joten aikaisempi työhön pääsykään ei voi olla syynä.

Mikä muu kuin kykyjen puute saa kenetkään ryhtymään miksikään muuksi kuin maailman parhaimman yrityksen tai valtion johtajaksi? Tai jos olet jo sen johtaja, niin miksi ryhdyit sen johtajaksi etkä perustanut sitä itse - eivätkö kyvyt riittäneet?

Oletko ap ollut vielä koskaan työelämässä?

En työskentele lääkärin alaisena, esimieheni on osastonhoitaja. Lääkärit ovat työkavereita ja teemme tiimityötä. Kumpikaan ei pärjää ilman toisen osaamista.

Vierailija kirjoitti:

päivittäin tekemään töitä lääkäreiden kanssa? Lääkärit ovat kuitenkin opiskelleet niin paljon enemmän, tienaavat hyvin, ovat älykkäitä ja arvostettuja. Missä muussa ammatissa joutuu niin eritasoiset ihmiset tekemään töitä yhdessä päivittäin?

Aika monessa työssä joutuu? Kaikki sihteerit, avustajat, harjoittelijat yms. Eihän tuollaisella alemmuuskompleksilla voisi tehdä elämässä paljoakaan. Ihmiset tekevät yhteistyötä niissä rooleissa joihin heidät on palkattu, ei sen kummempaa.

Ne lääkäritkin on eri tavoin koulutettuja, osa erikoistunut ja osa ei, ja osa esimiesasemassa ja osa ei. Eikä lääkärin koulutukseen kuulu hoitajan tehtäviä, ihan eri homma.

Vierailija kirjoitti:

Taatusti tulee. Nehän ovat vain lääkärin apulaisia. Tätä turhautumistaan sitten pirkavat pomottamalla lähäreitä. "Minänolen oikein sairaanhoitaja"

Onnelsi en ole hoitoalalla. Varmaan kamalaa nokkimista, kun lähärit ja sh:t ovat melkein kaikki vielä naisoa.

Enemmän harmittaisi se, etten osaisi kirjoittaa oikein :-)

Vierailija kirjoitti:

Hmm, ihmisiä ne lääkärit ja sairaanhoitajat ovat kummatkin. En usko, että sairaanhoitajien tarvitsee kärsiä alemmuuden tunteista, ellei työyhteisö tuo siellä jotenkin tällaisia hierarkioita asenteissaan häiritsevästi julki. Sairaanhoitajan työ on arvokasta täysin siinä missä lääkärin, yleensä sairaanhoitajan työ on itseasiassa rankempaa, entä lääkärin. Aloitus oli mielestäni tyhmä ja kertoo aloittajan omasta maailmankuvasta. 

 

Tiedän kolme lääkiksessä opiskelijaa ja yhden sinne jatkuvasti pyrkivän ja voin sanoa, ettei nämä ole mitenkään ihmeellisen älykkäitä ihmisiä, vähän hölmöjäkin itseasiassa. Yksi on seksiriippuvainen miessukupuolen edustaja, toinen kärsii raskaudenjälkeisestä kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä ja kolmas on entinen anorektikko ja nykyinen dissosiaatiohäiriöstä kärsivä nainen. Ja neljäs hakija on teininä kaiken maailman rötöksiä tehnyt lähihoitaja, joka omaa hyvin pessimistisen asenteen elämään, elämäntavat viturallaan, syö epäterveellisesti ja polttaa tupakkaa.

Enkä silti sano, etteikö nämä tyypit voisi työssään tulevaisuudessa ihan hyviäkin olla ja että ihmisinä ihan kamalia kokonaisuutena muka olisivat, mutta haluan vain tuoda esille sitä, ettei ne lääkäritkään nyt mitään ihmeellisiä ole. Tavallisia ihmisiä.

No nimenomaan. Mies ongelmaisempi kuin minä, huomattavasti. Olen itse opettaja, mies lääkäri.

Vierailija kirjoitti:

Mikä muu syy kuin kykyjen puute voi saada ihmisen valitsemaan sairaanhoitajan homman lääkärin pestin sijaan?

Riippuu tietenkin siitä mitä tarkoitat kyvyillä. Olen opiskellut sekä amk:ssa että yliopistossa, en kylläkään näitä aloja. Opiskelijoiden suhtautuminen esim. vapaa-aikaan oli täysin päinvastainen näissä korkeakouluissa. Amkkilaiset kävivät töissä lähinnä rahoittaakseen harrastuksensa ja vapaa-aikansa, jota varten he elivät. Akateemiset keskittyivät saavuttamaan urallaan jotakin suurta, ja vähäinen vapaa oli akkujen lataamista varten.

Olen ollut viime aikoina paljon tekemisissä lääkäreiden ja sairaanhoitajien kanssa. Ainakin minun vaivaani ovat hoitajat ymmärtäneet paremmin, siinä missä lääkärit ovat tumpeloineet oikein urakalla. Palkkaa ja arvostusta lääkärit saavat varmasti enemmän, ihmisinä eivät ole yhtään enempää.

Mun mielestä sairaanhoitajan työ on älyttömän arvokasta. Pitäis olla paljon parempi palkka!

Ja ei, en ole itse sh, mutta mä arvostan sairaanhoitajia ihan samalla tavalla kuin lääkäreitäkin. 

No ei tule. Kun toimin vastaavana hoitajana, lääkärit tulevat neuvottelemaan meidän hoitajien kanssa päivän toiminnasta. Olemme työkavereita, piste. Jos joku nuorempi lääkäri yrittää asiattomasti pomottaa vain sen takia että on lääkäri osaan kyllä avata suuni. Onhan minullakin esimieheni ja tottakai toimin sääntöjen puitteissa. Ystävällisyys, reiluus, tasapuolisuus, huumorintaju ja asiallisuus, niillä pääsee jo pitkälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä muu syy kuin kykyjen puute voi saada ihmisen valitsemaan sairaanhoitajan homman lääkärin pestin sijaan? Opinnot toki pari vuotta lyhyemmät, mutta lääkäriopiskelija kuittaa helposti sairaanhoitajan liksan jo kandina sivutoimisesti, joten aikaisempi työhön pääsykään ei voi olla syynä.

Mikä muu kuin kykyjen puute saa kenetkään ryhtymään miksikään muuksi kuin maailman parhaimman yrityksen tai valtion johtajaksi? Tai jos olet jo sen johtaja, niin miksi ryhdyit sen johtajaksi etkä perustanut sitä itse - eivätkö kyvyt riittäneet?

Oletko ap ollut vielä koskaan työelämässä?

Esimerkiksi se, että johtaminen, jatkuva työssä kiinni oleminen tai julkisuus ei kiinnosta. Osuvampi vertaus olisi esimerkiksi, että miksi lätkänpelaaja pelaa mestiksessä eikä nhl:ssä?

Kysymyksessänihän oli kyse siitä, että lääkärin ja sairaanhoitajan työt ovat kuitenkin työpaikkojen ja työyhteisön osalta niin lähellä toisiaan, mutta palkka, status ja kyky valita työajat ja muut ehdot on aivan eri luokkaa. Yritin keksiä lääkärin työstä jotain merkittävästi huonompaa, mutta en keksinyt muuta kuin pidemmän koulutuksen, eikä sekään tarkemmin ajatellen ole oleellinen seikka (kuten kirjoitin). Miksi siis joku valitsee sairaanhoitajan työn?

En ole ap, mutta olen ollut iät ajat työelämässä. En tiedä, miten se liittyy asiaan.

Olen itse sh ja teen joka päivä töitä lääkäreiden kanssa, osa kirurgeja ja muita lääkäreitä. Suurin osa on erittäin mukavia ja asiallisia. Enkä kadehdi heitä yhtään... En itse haluaisi sitä vastuuta mitä he kantavat potilaiden hoidosta ja millaisia päätöksiä he joutuvat tekemään. Olen itse erittäin tyytyväinen että meillä on hyvät lääkärit joilta voin aina kysyä, minun ei tarvitse päättää potilaan hoidosta... Meillä on naisvaltainen työpaikka ja ilmapiiri on hyvä!