Minkä ikäisen vieroitit..

Meillä pojalla (1v2kk) on vielä tutti unien aikana. Ois tarkotus jättää se pois pian, mutta saattaa tulla aikamoinen taistelu, se tutti on tärkee täälläki..



Iltavellin jätin vaan tässä yks ilta pois, suju tosi hienosti, ei yhtää sitä kaivannu! Mä ajattelin sillon että kokeilenpas, alkaako huutaan niin ei mitään..=) Sillon aluksi pidin taikamukissa vettä yöllä, jos herää, muttei ole sitä tarvinu.



Miitu

Tutti on meidän tytölle ollut henki ja elämä koko ikänsä, mutta perhepäivähoidossa tuossa joulukuussa oli itse jättänyt pois päiväunien aikaan eikä sitä hoidossa juuri kaivannut. Kotona ajattelin sitten eräänä iltana myös kokeilla nukkumaanmenoa ilman tuttia, niin meni yllättävän hyvin. Tyttö silloin 1v6kk. Ensimmäisinä iltoina nukahtaminen tosin kesti tavallista pidempään, mutta nukahti hienosti ilman tuttia. Nyt ollaan tuon jälkeen nukuttu korkeintaan pari yötä tutin kanssa, niin että yöllä saa tutin jollei muuten rauhoitu omaan eikä meidän sänkyyn ja vain kiukuttelee.



Tuttipullo on vielä käytössä aamu- ja iltavellin takia, sillä ei syö juuri muuta tämän lisäksi. Jos söisi puuron, voisin hyvissä mielin lopettaa pullohommat, mutta ei. Pikkukakkonen on kuitenkin tulossa toukokuussa, joten pullosta olisi mukava luopua jo hyvissä ajoin.



Potalla ollaan käyty jo n. 7,5kk iästä lähtien eli siitä saakka kun tyttö oppi istumaan tuetta. Tuossa 1,5v iässä otettiin käyttöön myös wc pöntön supistajakansi, jolloin tyttö voi istua " aikuisten" potalla. Pottaa ei enää juuri käytetä vaan istutaan pöntöllä, nyt välillä ei suostu istumaan enää supistajankaan kanssa vaan yksin ja ilman kiinni pitämistä, muutoin nousee huuto.



Vinkkejä en osaa antaa tutin lopettamiseen, itse koin sen hyvänä, että tyttö itse lopetti sen käytön, muutoin mekin vielä varmaan jatkettaisiin tuttilinjalla. Luopumisen yhteydessä kannattaa varautua pariin rauhattomampaan yöhön.



t. Karkkimaa ja neiti 1v8kk

Poika on 1v4,5kk ja tutti on unikäytössä. Tuttipullosta saa unimaidon päivällä ja illalla. Päiväsaikaan tutti oli käytössä vielä viime vuoden puolella. Pojalle se oli tosi tärkeä " lelu" , eli vaihteli tutteja suussa ja tutti oli tosiaan aika paljon suussa. POika on ollut kova höpöttämään ja yrittämään sanomaan sanoja ja ajattelin jo, ettei opi puhuun kun on aina tutti suussa. Sitten joskus ihan vuoden loppupuolella jätettiin tutti aina sänkyyn kun herättiin ja tyytyi siihen.



Tuttipullo on vielä siis käytössä. Laiskuuttani en ole vieroittanut koska uskon, että saan paremmin päikyille pullon kanssa vaikkei nukahdakaan onneksi pullolle. Voisi olla kyllä, että nukahtais ilmankin. En vaan uskalla yrittää...

Tuttipullosta tyttöä alettiin opetella pois n. 10-kuisena (-> nokkamuki). Olin tuolloin jo töissä ja isä antoi parit maidot päivässä pullosta. Vellejä meillä ei koskaan harrastettu, ainoastaan lusikalla syötävää löysää puuroa. Yöimetys loppui tytön aloitteesta, kun hän oli 11 kk. Sen jälkeen ei ole yöllä annettu maitoa.



Tutin käyttöä rajoitettiin radikaalisti n. 8 kk:n iästä lähtien. Kun tyttö oli 1,5-vuotias, yritimme ottaa unitutinkin pois. Ei onnistunut, mutta parin kuukauden kuluttua onnistui. Unilelusta tuli sitten tosi tärkeä.



Potalle totuttelu alkoi vähän ennen vuoden ikää. Nyt tyttö on 2v 4kk ja tekee pissat aika hyvin pottaan/pönttöön, mutta kakan kanssa on vaikeaa.

Tuttipullosta vieroitettiin ennen 1v. eikä enää silloinkaan juonut " maitoaterioita" sylissä vaan n. 9kk ikäisestä joi tuttipullosta maidon ruoan yhteydessä.



Tutti on käytössä edelleen ja poika on TODELLA kiintynyt siihen. Se on suussa koko ajan ja jos menee hukkaan hetkeksikin niin poika alkaa hysteerisesti hokemaan " Tutti, tutti" . Oma mokani kun en ottanut pois silloin kun se oli vähemmän tärkeä. Meille on tulossa kakkonen kesäkuussa ja tutti pitäisi ottaa pois nyt tai sitten vasta myöhemin syksyllä ettei poika koe muutoksia liikaa samaan aikaan.



Potalla käy just niin usein kun jaksan sinne istuttaa. Aina jotain sinne tulee. Otan ehkä keväämmällä asiaksi potattaa useammin..



Vinkkejä ei ole antaa, kai se tutti on vain otettava pois (sopivaan aikaan) ja kärsittävä lapsen kanssa " vieroitusoireet" .. Tai odotettava että lapsi itse luopuu tutista, siihen kyllä voi mennä jopa vuosia.

Esikoinen: ei tuttia, pullo satunnaisesti 10-kuiseksi, pottaharjotukset alotettiin 2-vuotiaana, 2v6kk tyttö oli sekä yö- ja päiväkuiva.



Keskimmäinen: pulloa käytti satunnaisesti 1-vuotiaaksi, tutti oli käytössä ahkerasti kunnes poika täytti 1v10kk, meillä käytössä kerrasta poikki -taktiikka. Pottaan poika on nyt suostunut pari kertaa tekemään kakat, muuten ihan vaipoissa, ikää 2v6kk.



Kuopus: ei tuttia eikä pulloa olenkaan, potalle on kerran tehnyt kakat, mutta vaan siksi että oli vatsa niin kovalla ja potalla istuessa sai paremmin ponnistettua. Eli käytännössä ei olla alotettu pottailuja eikä varmaan vielä vähään aikaan alotetakaan, tyttö 10kk.

Meillä ei ole koskaan tyttö juonut tuttipullosta joten siitä ei ole tarvinnut vierroittaa.Pottailua harjoitellaan välillä hyvällä ja välillä huonolla menestyksellä.Tutti lähti aika vasta kun tyttö oli 2v ja söi siis vain yöllä tuttia ja yhtenä päivänä sen leikkasin ja laitoin tytön huoneeseen josta se muka vahongossa sen löysi ja tulisanomaan että äiti tutti on mennyt rikki,tiesi että oli viimeinen tutti kun jostain kumman syystä kaikki muut tutit oli jo hukkuneet tai menneet rikki =)



Itse odotin että tästä se vasta haloo nousee kun se viimeinenkin lähti ja jännityksellä odotin iltaa ja nukkumaan menoa,mutta mitä neiti meni sänkyyn ja kerran kysyi että missä tutti on ja haluaa tutin ja kysyin että muistatko missä se on..vastasi että roskiksessa kun meni rikki.Siinä se,ei ole sen koommin kysellyt tuttia.Tästä on nyt kuukausi aikaa ja neidillä ikää 2v2kk.



Jos teillä on tutti myös päivällä niin kannattaa rajoittaa pikku hiljaa sen käyttöä (siis sitten kun miettii että nyt kohta se tutti lähtee.)ja koen että lapsen on tärkeetä itse huomata että esim; tutti on mennyt rikki ja antaa sen heittää se roskiin niin muistaa että mitä sille tutille kävi.Mutta toiset sitten kyllä huutaa sen perään mutta toiset ei,tämäkin on niin yksilöllistä.Itsekkin olin vauvana äitini mukaan huutanut viikon mutta onneksi meillä meni näin.