Vierailija

Meillä yleensä annetaan joku huonompi joululahja jos on joulutodistus huono. Esim. jos lapsi on jouluna toivonut Playstation 4 -pelikonsolin, niin hankimme hänelle Xbox 360:n.

  • ylös 5
  • alas 33

Kommentit (20)

Vierailija

Oikeasti? En usko.

Meillä asiasta vain puhutaan, mutta eipä todistuksissa mitään yllätyksiä ole, kun koenumerot jo kertovat aika tavalla, missä mennään. Se tosin ihmetyttää, että vaikka lapsi kuinka saisi ysejä ja kymppejä kokeesta, niin ikinä ei tule ruksia siihen kiitettävä-laatikkoon vaan aina vain siihen hyvä-laatikkoon. Mistäköhän johtuu? Oletan, että lapsi on aktiivinen tunneilla, kun on saanut vanhempainvartissa siitä kiitostakin ja kehuja mm. siitä, että on niin kiinnostunut kyseisestä oppiaineesta.

  • ylös 17
  • alas 0
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Jos joulutodistus on huono, lahjaksi saa vaan risuja. Jos keväällä ei oo numerot parantunut, ei saa jätskiä koko kesänä.

  • ylös 15
  • alas 2
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Annoin halin ja kerroin että on rakkain. Ja joululahjaksi ps4.

Etkö pelkää, että lapsen koulumenestys vain huonontuu entisestään jos hän saa halauksen ja toivotun lahjan huonosta todistuksesta?

  • ylös 5
  • alas 11
Vierailija

Sullahan on pettämätön menetelmä siellä käytössä! :D Saatan ottaa käyttöön, tai sitten pysyä tällä rankaisemattomuuden tiellä...

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annoin halin ja kerroin että on rakkain. Ja joululahjaksi ps4.

Etkö pelkää, että lapsen koulumenestys vain huonontuu entisestään jos hän saa halauksen ja toivotun lahjan huonosta todistuksesta?

En, koska tiedän että yritystä on ollut ja jos onkin muuhun kun opiskeluun aikaansa tuhlannut, niin se on ollut muiden auttaminen. Tätä (tai mitään muutakaan) lahjaa ei ole edes toivonut, koska on hyvin realisti rahan suhteen, mutta tiedän että on kauan tästä haaveillut. Joululahjat eivät ole myöskään mielestäni mikään rankaisun paikka. Ja tuo ap:n tyyli pahinta mahdollista.. Olisi mieluummin ostamatta kokonaan, kun antaisi ymmärtää ettet ansaitse parempaa. Muutenkin uskon enempi kannustukseen kuin rankaisuun. Miksi lapseni ei olisi ansainnut halausta äidiltään? Luuletko että lapseni saisi paremman todistuksen sillä, etten osoittaisi hänelle rakkautta? En todellakaan aio toistaa omien vanhempieni virheitä..

  • ylös 12
  • alas 0
Vierailija

Ihan asiallisesti jos puhutaan, niin kyllä se on vanhemmat, joita pitäisi rankaista lasten huonoista numeroista. Kyllä kasvatus on pielessä, jos nykykoulussa normaali, terve lapsi ei saa kiitettäviä numeroita. Silloin vanhemmilla on itsetutkiskelun paikka.

Meillä on kolme tyttöä, iät 13-20 vuotta. Kaikki olleet aina ns kympin tyttöjä, ja meidän resepti on hyvin yksinkertainen. Jo ihan pienestä lapsille on annettu omaa aikaa, eli kannustettu heitä tekemään keskittymistä vaativia asioita, kuten piirtämään, kirjoittamaan, tekemään laskuharjoituksia, kokoamaan palapelejä ym. ja kaikki nämä nimenomaan yksin. Tämä on kehittänyt lasten keskittymiskykyä valtavasti, niin että kun he ovat menneet kouluun, he ovat selviytyneet koulutehtävistä helposti keskittymiskykynsä ansiosta. Emme ole kuormittaneet lapsia harrastuksilla. 7-vuotiaina lapset ovat saaneet valita yhden harrastuksen, jossa käydään max kerran viikossa. Se on ollut kahdella tytöllä ratsastus ja yhdellä soitin. 10-vuotiaina lapset ovat saaneet valita lisätäänkä tämän harrastuksen määrää kahteen kertaan viikossa vai otetaanko lisäksi toinen. Yksi lisäsi ratsastustunteja, toinen meni kerhoon ja kolmas aloitti toisen soittimen. Näillä mentiin 14-vuotiaiksi ja taas lisättiin yksi harrastuskerta. Eli on pyritty pitämään kaikki mahdollisimman helppona ja yksinkertaisena lapsille. Olemme paljon kotona ja teemme asioita yhdessä kuten veneilemme. Tytöt viihtyvät myös omissa oloissaan vaikka kavereita on useita. Mutta olemme sopineet että javereita tavataan vain yhtenä iltana viikossa eli yleensä perjantaisin. Ikinä ei ole tullut tilannetta, että lapsia täytyisi kieltää tai rankaista mitenkään.

Vierailija

Perinnöstä poistetaan prosentteina sen verran kuin numeroina puuttuu kympistä. Esim. 8 todistuksessa = 2% pois tulevasta perinnöstä. Tällä hetkellä yläasteikäinen lapsi on tulevalle kuolinpesälle velkaa 84%.

  • ylös 26
  • alas 1
Vierailija

Meillä tyttö sai kuvaamataidosta seiskan ja viettää nyt rangaistuksena joulunpyhät maakellarissa vedellä ja leivällä. Jos olisi tullut kuutonen, niin maakellarin lattialle olisi lisäksi laskettu parinkymmenen sentin vesikerros ennen tytön lukitsemista sinne.

  • ylös 14
  • alas 2
m18

Vierailija kirjoitti:
Meillä tyttö sai kuvaamataidosta seiskan ja viettää nyt rangaistuksena joulunpyhät maakellarissa vedellä ja leivällä. Jos olisi tullut kuutonen, niin maakellarin lattialle olisi lisäksi laskettu parinkymmenen sentin vesikerros ennen tytön lukitsemista sinne.

Mautonta huumoria. Tollasta tapahtuu ihan oikeesti, ei paljoa naurata.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ihan asiallisesti jos puhutaan, niin kyllä se on vanhemmat, joita pitäisi rankaista lasten huonoista numeroista. Kyllä kasvatus on pielessä, jos nykykoulussa normaali, terve lapsi ei saa kiitettäviä numeroita. Silloin vanhemmilla on itsetutkiskelun paikka.

Meillä on kolme tyttöä, iät 13-20 vuotta. Kaikki olleet aina ns kympin tyttöjä, ja meidän resepti on hyvin yksinkertainen. Jo ihan pienestä lapsille on annettu omaa aikaa, eli kannustettu heitä tekemään keskittymistä vaativia asioita, kuten piirtämään, kirjoittamaan, tekemään laskuharjoituksia, kokoamaan palapelejä ym. ja kaikki nämä nimenomaan yksin. Tämä on kehittänyt lasten keskittymiskykyä valtavasti, niin että kun he ovat menneet kouluun, he ovat selviytyneet koulutehtävistä helposti keskittymiskykynsä ansiosta. Emme ole kuormittaneet lapsia harrastuksilla. 7-vuotiaina lapset ovat saaneet valita yhden harrastuksen, jossa käydään max kerran viikossa. Se on ollut kahdella tytöllä ratsastus ja yhdellä soitin. 10-vuotiaina lapset ovat saaneet valita lisätäänkä tämän harrastuksen määrää kahteen kertaan viikossa vai otetaanko lisäksi toinen. Yksi lisäsi ratsastustunteja, toinen meni kerhoon ja kolmas aloitti toisen soittimen. Näillä mentiin 14-vuotiaiksi ja taas lisättiin yksi harrastuskerta. Eli on pyritty pitämään kaikki mahdollisimman helppona ja yksinkertaisena lapsille. Olemme paljon kotona ja teemme asioita yhdessä kuten veneilemme. Tytöt viihtyvät myös omissa oloissaan vaikka kavereita on useita. Mutta olemme sopineet että javereita tavataan vain yhtenä iltana viikossa eli yleensä perjantaisin. Ikinä ei ole tullut tilannetta, että lapsia täytyisi kieltää tai rankaista mitenkään.

Ihan hihityttämään pistää, että joku ottaa kunnian lastensa geneettisestä taipumuksesta introverttiyteen :D "Minä se olen niin hyvä kasvattaja, että lapsetkin viihtyvät yksin!"

  • ylös 14
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan asiallisesti jos puhutaan, niin kyllä se on vanhemmat, joita pitäisi rankaista lasten huonoista numeroista. Kyllä kasvatus on pielessä, jos nykykoulussa normaali, terve lapsi ei saa kiitettäviä numeroita. Silloin vanhemmilla on itsetutkiskelun paikka.

Meillä on kolme tyttöä, iät 13-20 vuotta. Kaikki olleet aina ns kympin tyttöjä, ja meidän resepti on hyvin yksinkertainen. Jo ihan pienestä lapsille on annettu omaa aikaa, eli kannustettu heitä tekemään keskittymistä vaativia asioita, kuten piirtämään, kirjoittamaan, tekemään laskuharjoituksia, kokoamaan palapelejä ym. ja kaikki nämä nimenomaan yksin. Tämä on kehittänyt lasten keskittymiskykyä valtavasti, niin että kun he ovat menneet kouluun, he ovat selviytyneet koulutehtävistä helposti keskittymiskykynsä ansiosta. Emme ole kuormittaneet lapsia harrastuksilla. 7-vuotiaina lapset ovat saaneet valita yhden harrastuksen, jossa käydään max kerran viikossa. Se on ollut kahdella tytöllä ratsastus ja yhdellä soitin. 10-vuotiaina lapset ovat saaneet valita lisätäänkä tämän harrastuksen määrää kahteen kertaan viikossa vai otetaanko lisäksi toinen. Yksi lisäsi ratsastustunteja, toinen meni kerhoon ja kolmas aloitti toisen soittimen. Näillä mentiin 14-vuotiaiksi ja taas lisättiin yksi harrastuskerta. Eli on pyritty pitämään kaikki mahdollisimman helppona ja yksinkertaisena lapsille. Olemme paljon kotona ja teemme asioita yhdessä kuten veneilemme. Tytöt viihtyvät myös omissa oloissaan vaikka kavereita on useita. Mutta olemme sopineet että javereita tavataan vain yhtenä iltana viikossa eli yleensä perjantaisin. Ikinä ei ole tullut tilannetta, että lapsia täytyisi kieltää tai rankaista mitenkään.

Ihan hihityttämään pistää, että joku ottaa kunnian lastensa geneettisestä taipumuksesta introverttiyteen :D "Minä se olen niin hyvä kasvattaja, että lapsetkin viihtyvät yksin!"

Kyllä me ollaan ihan harjoiteltu näitä asioita (ja mahtaako nk. introvertisyys edes olla geneettistä?). Eli noin 2 vuotiaana on alettu lasten kanssa yhdessä piirtämään ja harjoittamaan kynän käyttöä. Lyhyissä jaksoissa, ehkä aluksi vartti, sitten 20 minuuttia, puolituntia jne. Kuvia on lähdetty piirtämään ihan assosiaationevetelmällä tai vaikkapa niin että vanhempi piirtää kuvan ja lapsi keksii siihen runon, joka sitten yhdessä kirjoitetaan ylös. Tai samanlaisia harjoitteita esim pianon koskettimilla, pienten melodianpätkien kokeilua jne. Kun lapsi oppii tällaisen toimintamallin, hän alkaa hyvin nopeasti toteuttaa sitä itsekseen. Palapelit ovat myös aivan erinomainen motoriikkaa ja avaruudellista hahmottamista harjaannuttavana tekemisenä. Kun itse tekemisen into ja keskittymiskyvyn paraneminen ruokkivat toisiaan, lapsi oppii nopeasti nauttimaan esim laskutehtävistä tai vaikkapa vieraan kielen kieliopin opiskelusta. Nyky-yhteiskunnassa kaikenlainen sosiaalinen puuhastelu on aivan yliarvostettua, erityisesti kun kuitenkin ihmisiltä edellytetään samalla valtavia yksilöllisiä henkisiä valmiuksia ja panostusta. #9

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Meillä tyttö sai kuvaamataidosta seiskan ja viettää nyt rangaistuksena joulunpyhät maakellarissa vedellä ja leivällä. Jos olisi tullut kuutonen, niin maakellarin lattialle olisi lisäksi laskettu parinkymmenen sentin vesikerros ennen tytön lukitsemista sinne.

Ja viitosesta kaveriksi Josef Fritzl?

Vierailija

Moderneissa työpaikoissa noista yksin ährääjistäsi tulee suorittajia, jotka tekee työt. Sosiaaliset johtaa mitä ja miten sitä työtä tehdään. Nimim. Luova johtaja mainostoimistossa

Vierailija

Mä en ole puuttunut lasteni koulun käyntiin. Paitsi jos koululla on jotain asiaa ollut niin mä vastaan niille ja oon käynyt kun ne pakottaa. Sitä ennen ollaan käyty läpi mitä sanotaan. Mä olen tietenkin osannut olla huolestunut aina kun ne soittaa. Koulusta pääsee kaikki läpi ja sen enempää ei ne voi vaatia. Se on koulun ja lasten välinen asia koska en mä ole koulu enkä mä ole vaatinut niitä menemään kouluun. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Perinnöstä poistetaan prosentteina sen verran kuin numeroina puuttuu kympistä. Esim. 8 todistuksessa = 2% pois tulevasta perinnöstä. Tällä hetkellä yläasteikäinen lapsi on tulevalle kuolinpesälle velkaa 84%.

Tää on hyvä! Mulla on kaksi lasta ja molemmat on nyt velkaa. Tai ainakin nollilla. Velkamäärä riippuu siitä paljonko ehdin tuhlata eläkkeellä.
Liian vaikea mulle laskea. Muuten ottaisin käyttöön. Motivoisi varmasti jo alakoulussa.
N osaa, kun omakin koulu meni siinä 2% vähennystahdissa

Vierailija

Ei olla tangaistu. Ollaan joskus kysytty, että mikä siinä aineessa kiikastaa.
Monesti on opettajasta kiinni, jos jokon aine ei suju. Sellaisesta on turha rangaista oppilasta.
Äitini muuten puhui kerran, kuinka opettajilla on suuri vastuu, koska heidän on saatava kaoset oppimaan ja kiinnostumaan aineestaan. Vaan eipä heille vielä tulospalkkioita makseta. Koskahan se aika tulee...

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla