JA TAPAHTUI NIINÄ PÄIVINÄ (NÄIN KÄVI JOULUNA 2013)

Olin saanut joulusiivouksen valmiiksi ja vein roskat ulos. Rappukäytävässä istui alakerran aasialaisäiti pienen tyttönsä kanssa ja vaikutti surulliselta. En kuitenkaan reagoinut sen enempää, ihmettelin vain touhua.

Palatessani he istuivat edelleen. Kysyin onko kaikki ok ja hän sanoi, että "mies on vihainen". Heidän kasvoista näki, että he olivat hyvin väsyneitä. En tiennyt mitä tehdä ja menin asuntooni.

Asunnossani asia vaivasi mieltäni ja kurkkasin rappukäytävään: he istuivat edelleen siellä toisiinsa painautuneina. Menin varovasti juttelemaan ja pyysin heitä asuntooni sillä verukkeella, että rappukäytävässä ei saa oleskella. He tulivat.

Katoin pöytään jouluaterian ja söimme yhdessä. He olivat hämillään, mutta söivät nälkäisinä. Tyttö oli todella väsynyt ja peittelin hänet nukkumaan vuoteeseeni. Juttelin hänen äidin kanssa ja tämä kertoi, että miehellä oli alkoholiongelma ja mies oli heittänyt heidät ulos ja lähtenyt jonnekin.

Tuo herttainen nainen vaikutti myös väsyneeltä ja neuvoin häntä menemään vuoteeseeni lepäämään. Siivosin keittiön ja menin sohvalle loikoilemaan. En kuitenkaan saanut unta, sillä tilanne sai ajatukseni sinkoilemaan.

Havahduin siihen, kun tuo pieni nainen pyysi minua sänkyyn. Hän halusi, että pidän häntä kainalossa, koska halusi tuntea olevansa turvassa.

Niin me kaikki nukuimme ja heräsimme hetken päästä virkeänä aattoiltaa viettämään. Soitin huoltoyhtiön miehen avaamaan oven naisen asuntoon ja he hakivat sieltä vaatteita ja ruokaa. Ovenraosta näin, että heidän asunnossa oli aika kaaos ja pulloja oli joka puolella.

He muuttivat minulle asumaan ja nyt olemme uusperhe. :) Elämä hymyilee ja heistä ennen niin hiljaisesta naisesta ja tytöstä on kuoriutunut iloisia piirteitä.

Suhteemme alkoi hieman erikoisella tavalla, mutta tässä ei voi olla kuin Herran johdatus mukana. Tulee väkisinkin mieleen Raamatun ajan tapahtumat missä "Heille ei ollut sijaa majatalossa".