Halut hukassa - muita/apuja?

Emme ole olleet yhtä kauan yhdessä kuin te, 6v. kuitenkin. Meilläkin oli kausi, jolloin ei mikään tuntunut sytyttävän ja kaikki oli kuin kylmää kaurapuuroa.



Minua auttoi se, että kävin läpi meidän suhteen alussa otettuja valokuvia, kirjeitä jne. Mietin, että mihin olin kumppanissani alun perin ihastunut ja huomasin, että olen yhä saman tyypin kanssa. Yritin antaa positiivista palautetta ja aloin flirttailla uudestaan - ensi alkuun se tuntui vähän typerältä ja kömpelöltäkin. Mies oli ihan hukassa, että mikä tuohon naiseen nyt tuli. Sanotaanko nyt näin, että yritin iskeä miehen itselleni, koskettelin ja pussailin ohimennen ja samalla kun miehen silmiin syttyi hymy, alkoi oma rakkaus herätä uudestaan. Siitä se pikkuhiljaa lähti. Huomaan nyt jälkeenpäin, että oma naiseus ja seksuaalisuus oli jäänyt huomaamattani taka-alalle lapsen syntymän jälkeen.



Tuosta viisastuneina pyrimme viettämään kahdenkeskistä aikaa (hommaamme lapsenvahdin) säännöllisen epäsäännöllisesti ja sääntö on, että lapsesta ei puhuta. Joskus ollaan vaitonaisempia, toisinaan juttua riittää kuin ensikertaa tavatessa.



Tämä ei välttämättä anna ratkaisua sinun tilanteeseesi, mutta tiedät ainakin, että et ole mitenkään outolintu. Älä luovuta, varmasti löydät(te) ratkaisun.

Helpottaa kuulla, että muillakin ollut sama ongelma, ja että siitä on selvitty.



Vaikea pukea tilannetta sanoiksi, mutta jotenkin vaan tuntuu, että kaikki mitä/miten mies tekee/sanoo ärsyttää minua. Suurin syy on varmasti se, että jos hän tekee jotain " hyvillä mielin" , on taka-ajatuksena aina seksi. Esim. lauantaina hän lämmittää saunan, miksi? Vain siksi että voisimme harrastaa seksiä sen jälkeen puhtaan raikkaina (siis sen jälkeen kun ensin minä yksin olen kylvettänyt ja pessyt muksut, rasvannut, vaatettanut, antanut iltapalan, pessyt hampaat jne.. sinä aikana mies makaa sohvalla/istuu tietokoneella). Arkisin hän on nykyään töissä. No, seuraavan päivän työtkään ei tietysti suju, jos ei edellisenä iltana ole harrastettu seksiä! Ensin kiukkuaa, että sais edes kerran viikossa. Kun sen saa, alkaa vonkua, että miksi ei vaikka joka päivä?! Niinkuin minä en myös sitä haluaisi haluta, mutta kun niitä haluja ei kerta kaikkiaan ole! =,( Asiaa ei yhtään auta, että mies alkaa kiukkuamaan/raivoamaan (=huutoa ja syyllistystä) kun tajuaa sängyssä maatessaan, että tulinkin vain nukkumaan. On panokset aika loppu iltaisin, kun saa 24h/vrk olla kotona neljän seinän sisällä muksujen kanssa, harvemmin viitsimme edes ulos mennä, autoa eo ole, että pääsisimme jossain käymään, emmekä muutenkaan saisi mieheni mielestä missään käydä! Miksi sitä aina pitää jossain käydä/vasta viime viikollahan kävimme mummun luona! Olen aina pitänyt sukuloimisesta ja sukulaiset pyytävät monesti käymään, mutta mies ei ikinä mukaan suostu.



Tulipa nyt hiukan oloa purettua, jo vähän helpottikin.., mutta..

että yksi suhteemme tämänhetkisistä suurimmista ongelmistamme on tosiaan se, että kumpikaan ei osaa arvostaa toisten tekemisiä, vähättelemme jopa niitä, ja molempien mielestä kumpikin itse tekee paljon " tärkeitä asioita" (siis sellaisia asioita, mitä toisen tulisi arvostaa). Miksi minä arvostaisin hänen tekemisiään, kun hän ei arvosta minun tekemisiäni? Näin ajattelemme siis molemmat.. Sama juttu, että kun on taas seksitön ilta (eli se norm. tilanne, mies haluaa, minä en ja tappelua siitä jne..), niin siinä on samalla pilalla myös seuraava päivä. Seuraava päivä on taas kiukkua ja raivoa, ja kappas vaan illan tullen mies odottaa kuitenkin taas seksiä! Ei auta muu kuin välillä luovuttaa, ja antaa periksi, jotta hän saa tarpeensa tyydytetyiksi, koska ei tästä kiukusta muuten tulisi loppua! Sitten voimme olla tyytyväisiä... ainakin seuraavaan iltaan asti..

Meillä ei rahaa ole tosiaan mihinkään ylimääräiseen, mutta silti jos asiat laittaa tärkeysjärjestykseen, niin miehelläni on raha nro 1! Kovasti sitä yrittää itselleen haalia, vaikka olen todennut, että sanonta on totta, jossa sanotaan, että ei raha onnea tuo! Ei todellakaan, se ennemmin vie onnea loitommas, ainakin meillä.



Ja vielä sellainenkin seikka, että nyt kun yritän päästä parista liikakilostani eroon, niin on siinäkin taas miehellä syy kiukutella; hänen mukaan laihdutan vain, jotta saisin jonkun uudean, komeamman miehen itselleni! Huoh.. En jaksa tota.. En voi muuta kuin huokaista syvään.



Kerran menin (oikeastaan kiristyksestä) antamaan pienen pusun eräälle toiselle (tapahtui siis noin 1v siitä kuin tämä nykyinen suhteemme alkoi), josta tuli niin vaivaantunut olo, että kerroin sen miehelleni. Tuota tapausta hän on taas alkanut jauhata! Mikään ei voisi olla inhottavampaa! Olen hänen mielestään pettänyt häntä pahasti (!) tuolla yhdellä pienellä pusulla (jälkeen päin ajatellen olisi ollut paljon parempi, jos olisin ollut kertomatta, tai mies olisi heti jättänyt minut).. Huoh taas.

Tässä sitä taas ollan! Mies tuli töistä kotiin, ruoka odottamassa.. Ekaks valitti ettei ollut lehteä haettu, sit naama mytyssä laahustaa tietokoneen ja keittiön valillä, potkii leluja (muksu päiväunilla sisällä, ihme et ei heränny).. vali vali.. ruoka kyllä kelpaa, kohta varmaan paiskaa lautasen tiskipöydälle.. Huoh..

esikoisen syntymän jälkeen eli jo yli vuoden. Koin että seksuaalisuuteni on jotenkin hukassa. Sinänsä minulla on parempi tilanne, että mieheni ymmärtää, eikä painosta. Riittelyn yhteydessä kyllä ottaa esille mut ei yleensä muuten. Uskon, että tällainen tilanne on melko yleinen lapsiperheissä. Et ole yksin.



Mielestäni miehesi tekee todella väärin painostaessaan sinua. Ymmärtäväisyydellä, huomaavaisuudella ja läheisyydellä voisi jotain saavuttaa mutta joka päiväinen riitely vie teitä vai koko ajan kauemmaksi toisistanne. Kokemusta on...



Nyt olen jo paremmalla puolella ja olemme saaneet seksielämäämme pienen kipinän. Aloin saamaan haluni takaisin kun vain antauduin seksiin mieheni kanssa. Suljin ajatukseni kaikesta muusta ja keskityin siihen hetkeen. Muistelin mitä aiemmin teimme rakastellessamme, mietin mistä pidin ja pyysin miestäni toteuttamaan toiveitani. Vaikeaahan se aluksi oli kun ei ollut kovasti haluja mutta kyllä ne sieltä pikkuhiljaa tulevat.



Mielestäni naisen on helpompi tottua seksittömyyteen kuin miehen. Uskon vahvasti ja omasta kokemuksesta, että mitä kauemmin on ilman seksiä, sitä vähemmän sitä enää haluaa, kaipaa tai edes ajattelee. Minun on täytynyt yrittää siis elvyttää seksuaalisuuteni uudelleen harrastamalla seksiä ja kyllä se onnistuu. Uskon näin. En koe uhrautuvani vaan tekeväni töitä suhteemme eteen ja hyvä mieli on ollut molemmilla. Uskon, että mieheni tekisi samoin myös minulle. Pienet onnistumiset puhdistavat ilmaa.



Kun naisen ei tee mieli seksiä, mies suuttuu ja tulee riitaa. Kun mies riitelee ja painostaa, voi olla varma, että naisen haluttomuus vain kasvaa. Ja taas riidellään ja taas haluttomuus kasvaa.... Noidankehä, joka on vain jossain vaiheessa katkaistava itse. Ei sitä kukaan muu tee puolestasi!!!



Jos tilanne todella tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta sinulle, etkä löydä apua, neuvoja tai tukea mistään menkää ihmeessä parisuhdeterapiaan tai seksiterapiaan. Se olisi erittäin hyvä ratkaisu! Olen kuullut, että ne ovat auttaneet monia. Voit mennä seksiterapiaan myös yksin. Vaikka olisihan se hyvä, että molemmat ovat mukana. Jos miehesi ei suostu tekemään töitä suhteenne eteen, ei hänellä mielestäni ole myöskään oikeutta vaatia seksiä. Onko suhteenne sen arvoinen, että teette töitä sen eteen? Onko oikein, että lapset kuulevat riitelyä joka päivä, eivätkä ymmärrä miksi vanhemmat ovat niin vihaisia? Onko asia niin ylitsepääsemätön, että jokainen päivä on pilalla, kaikilla on paha olla, ERITYISESTI LAPSILLA, joiden ei pitäisi tästä kärsiä? Näitä kysymyksiä minä pyörittelin päässäni tosi pitkään ja onneksi sain laitettua asiat tärkeysjärjestykseen.



Tulipahan pitkä sepustus. Tartti näköjään itekki purkaa ajatuksia. Kovasti voimia sinulle ja toivottavasti löydät ratkaisun. Se on sen arvoista.

Me olemme tosiaan juuri tuollaisessa noidankehässä nyt jumissa!! Taas on uusi aamu kun herään silmät turvoksissa viime öisen riitelyn jälkeen.. Onneksi mies on töissä, niin ei tarvitse ainakan heti aamusta alkaen taas jatkaa. Puhuimme eilen illalla/viime yönä aika paljon, jopa ilman huutoa, mutta emme me samalla aaltopituudella silti ole vieläkään. Mies vaan jauhaa, että niin kauan kuin minä pihtaan, hän on kiukkuinen (inhoan tuota pihtaus sanaa, yritin miehellekin selventää, että pihtaamisella ja haluttomuudella on kyllä mielestäni selvä ero, mutta hänestä haluttomuus taisi olla sitten pahempi/johtuu hänestä, hän ei ole haluttava.. yritin selventää, että ei johdu hänestä, mutta lopulta tulimme siihen tulokseen, että voi johtuakin hänestä.. jos hän olisi kiukkuamatta ja raivoamatta, niin kuka ties ne halut taas heräisivät minullakin, mutta hän kun ei voi olla kiukkuamatta ja raivoamatta ennen kuin on saanut!! Eli valmis noidankehä, mistä ei tunnu meillä ulos pääsevän).



Alkaa voimat oleen tosi loppu, ehdotinkin jo miehelle, et jos asuttais hetki eri osoitteissa, siksi että sais edes parin päivän loman tästä kiukuttelusta. Kiukku tosiaan kohdistuu myös lapsiin, nytkin vaan tiuskin niille kun tossa kitisevät.. mielessä pyörii vain ajatus taas siitä kun mies saapuu töistä... En kyllä ole enää niin varma, että auttaisko erillään asuminen (siis ihan hetkellisesti), pitäiskö kuitenkin tehdä toisin.. apuja otan mielelläni vastaan, oma pää ei jaksa enää miettiä..



Toisaalta, valoisampi hetki voisi olla tulossa!! Kauan odotetut kuukautiset! Voi kun niitäkin jo nykyää odotan kuin kuuta nousevaa, ja olen tyytyväinen kun ne kestävät välillä reilu viikonkin!! Ajatella, viikko ihan rauhassa.. Niinpä, nyt tuli taas mieleen yksi seikka. Olen monesti miettinyt näitä minun hormooneja, ja ihmetellyt kuinka sekaisin ne voivat olla.. Kuukautisten aikana minulla usein on haluja, mutta kun kuukautiset loppuu, halut katoaa. Johtuneeko siis juuri siitä, että saan olla kuukautisteni aikana ihan rauhassa, ei kiukuttelua.. Voi elämä

samalle aaltopituudelle on mahdotonta, jos miehesi etsii syytä teistä jommasta kummasta. Sinä olet hänen mielestään osa syy kun et anna ja toinen syy on hänessä kun et hänen mielestä halua häntä. Pitäisi ymmärtää ettei vika ole kummassakaan!



Olen edelleen sitä mieltä, että ottakaa yhteyttä ammattiauttajaan ennen kuin teette muita muutoksia elämäänne. Erilleen muuttaminen ei ole mielestäni ratkaisu vaan pakotie, josta lapset kärsivät. Jos terapia ei auta, sitten muutto erilleen. Et voi pelätä joka päivä ja riitely ei johda mihinkään. Ammattilaiset osaavat asiansa ja hyvällä onnella ei tarvitse kuin pari kertaa käydä niin asiat paranevat ja kynnys hakea myöhemminkin apua madaltuu.



Minusta miehesi tarvitsee kuulla sinun jo monesti sanomat asiat vain jonkun toisen suusta, jotta oikeasti uskoo. Jos sinulla on vaikka joku tosi hyvä ja luotettava ystävä, joka tietää tilanteenne, pyydä häntä puhumaan miehesi kanssa. Kolmas osapuoli, joka on puolueeton, voi saada miehesi ymmärtämään.



Luin tässä aiemmin jostain toisesta keskustelusta siitä, mitä vaikutuksia vanhempien riitelyllä voi olla lapsiin. Aika kamalaa miten sitä itsekkin joskus on tyhmä ja ajattelematon kun ei tajua mikä hätä saattaa lapsella olla silloinkin kun on rauha maassa. Joku kirjoittikin niin hyvin, että lapsi ei ehdi kehittää itseään ikäisensä tavoin, kun täytyy vahtia vanhempiaan milloin taas uusi riita syntyy. Kaikki lapsen energia kuluu valppaana olemiseen. Kamalaa. Tämä ainakin herätti minut.Lapseni ovat maailman tärkeimpiä minulle. En halua heille mitään tällaista. Ole rohkea ja ota yhteyttä ammattiauttajaan. He ovat sitä varten.

en ole siitä (vielä) mitään miehelleni maininnut, mutta osaan kyllä kuvitella.. Ehkä hän kumoaisi ajatuksen välittömästi, mutta jos ei, alkaisi tulla syitä, että ei siihen ole varaa, eikä aikaa jne.. Ja mitä tulee siihen, että olisi puolueeton ystävä, niin ei ikinä! Meidän asioista kun ei muille mainita, saati seksi elämästä! Mieheni kyllä sujuvasti kuuntelee muiden seksielämästä juttua, ja päällimmäiseksi hänelle mieleen jää tietty ne, joilla seksiä melkein joka päivä, useasti viikossa!! Hänellä onkin nyt sellainen käsitys, että " normaali-ihmiset" harrastavat seksiä n. 5krt/vk. Minä olen sitä mieltä, että jos gallupilla kysyy (10v yhdessä olon jälkeen) asiaa, niin kerta viikossa olisi lähempänä todellisuutta.. No, tämä nyt ei mitenkään tähän kyllä liity, koska jokaisella parilla on tapansa ja tarpeensa, olisi vaan mukava päästä sen oman parin kanssa sille samalle aaltopituudelle..

Kerta/vko on todenmukaisempi kuin esim. 5 kertaa. Poikkeuksia tietysti löytyy.



Miehesi pitäisi tajuta, että hänenkin pitää tehdä suhteen eteen jotain. Jos hän ei suostu esim. terapiaan (edes yhtä kertaa) niin ei hän mielestäni voi vaatia sinulta asioita, kun ei itse ole valmis tekemään sen eteen mitään! Aikuisen miehen pitäisi käsittää ettei mikään tule elämässä ilmaiseksi. Eikä kaikkea voi mitata ajassa tai rahassa. Jotkut asiat ovat tärkeämpiä! Esim. oma perhe. Mutta onko niin että jotkut ymmärtävät sen merkityksen vasta kun sitä ei enää ole?? Taitaa olla.



Jos terapia tms. on mahdoton ajatus miehelleni, mene sinä. Varmasti siitä on apua sinulle. Ammatti-ihmiset osaavat kummasti sanoa juuri ne oikeat asiat ja kysyä oikeat kysymykset. Kerro miehellesi aikeistasi mennä sitten yksin. Luulisi hänen tajuavan ja arvostavan ponnisteluasi ja lopettavan syyttelyt.



Yksi idea mikä tuli mieleeni on se, että ota ainakin yhteyttä johonkin ammattilaiseen, juttele ja kysy kirjallisuusvinkkejä naisen haluttomuudesta ja siihen liittyvästä tai käy hakemassa jos he antavat jotain opuksia/lehtisiä ilmaiseksi. Ehkä miehesi olisi hyvä lukea aiheesta, jotta tajuaisi ettet sinä niiitä juttuja tuulesta ole temmannut! Ja luulen, että esim. seurakunnan tarjoama seksologin (tai mikä se nyt on) apu on ilmaista tai ainakin tosi halpaa ja yhtä ammattitaitoista porukkaa siellä on ku muuallakin.



Koitahan jaksella. Olisihan se mukava pystyä olemaan oikeasti avuksi, mutta tällaista keittiöpsykologiaahan tämä on :) Mukava, että on ainakin joku paikka mihin saa purkaa tuntojaan.

Meillä on ollut aivan sama tilanne muutama vuosi sitten. Olin kotona kahden lapsen kanssa ja iltaisin kun vihoidnkin olisin saanut pitkän päivän jälkeen sitä omaa aikaa esim tv:n ääressä niin mies tuli " mankumaan" seksiä ja mulle se oli pakkopullaa. Tuntui että se mankui sitä joka päivä ja kaikki mitä se teki esim. täytti tiskikoneen, pesi lasten hampaa yms. mitä ei yleensä tehnyt, oletin että palkaksi pitäisi antaa illalla. Pattitilanteessa oltiin mekin ja lopulta tilanne laukesi kesken seksin hirvittävään riitaan. Minä olisin voinut elää ilman seksiä kokonaan ja mies taas olisi halunnut lähes joka päivä niin kuin " muutkin miehet?" .



Keino, miten me päästiin sillä hetkellä asian yli, oli lopulta sopimus että sovittiin kaksi päivää viikossa milloin seksiä harjoitetaan. Kuullostaa että tuostahan sitä vasta halut katoaa, mutta mulle se ainakin oli helpotus. Ei tarvinnut joka päivä miettiä että " taasko tänään" vaan sain ne viisi iltaa tehdä ihan oman pään mukaan, katsoa telkkaria tai mennä ajoissa nukkumaan ilman että väsymystä täytyy erikseen perustella miehelle. Seksi-illatkin meni sitten ihan hyvin kun vaan vauhtiin päästiin.



En tiedä sopisiko teille nuo ennalta sovitut seksipäivät mutta mua ainakin eniten rassasi se jokapäiväinen rivien välistä lukeminen haluaako taas mies illalla seksiä. Jo kysymys " onko lapset nukkuneet päiväunet" tarkoitti sitä, että jos ei, niin ne menee aikaisin nukkumaan me päästään sekstaamaan, tosi rasittava tilanne.



En tiedä tajuaako kukaan tästä kirjoituksesta mitään mutta toivottavasti olisi ap:lle apua.

Kuullosti myös aika helpolta/järkevältä ratkaisulta.. Jos vaan mieskin tuohon " tyytyisi" . Aion kyllä ehdottaa! =)



Todellakin, jos mies jotain positiivista kotona tekee, niin olen minäkin varma, että seksiä siis odottaa. Eilinen oli poikkeus (edellis yön riitelyn jälkeen), mummo otti lapset illaksi ja menimme kahden kaupungille. Meillä oli ihan hauskaa (jopa!), vaikka vähän taas " pelkäsin" iltaa, mutta miespä menikin jo muksujen kanssa samaan aikaan nukkumaan (saattoi silti siellä minua odotella, mutta nukkumaan sain minäkin kuitenkin mennä).



Eli saunapäivät taitaa muuttua meillä seksipäiviksi. On kyllä aika rankkaa, kun pitää nuo muksutkin kylvettää ekaks jne.., mutta.. Tietty jos muksut menis sit eri päivinä saunaan, mut se meinaa, et sais saunaa lämmittää 4krt/vk.. No, riittäähän noita puita, ja voihan sitä talvella lämmitelläkin. Jospa kesään mennessä ois homma muuttunut jo sujuvammaksi! ;)