Kuinka paljon itsetuntosi perustuu miehesi/miesten antamalle seksuaaliselle huomiolle?
Kuinka paljon sitä saat ja mitä tapahtuisi, jos se loppuisi kokonaan?
Kommentit (21)
Sillehän se pitkälti perustuu.
En ole edes kovin kiinnostunut miehistä, mutta huomiota tarvitsen päivittäin.
Oma mies nostaa itsetuntoani päivittäin! Muilta saama huomio vain oksettaa, pitäköön silmänsä pois varatusta!
Ei yhtään. Olen omasta mielestäni omalla tavallani aivan tarpeeksi seksikäs.
Pitäisikö minun siis tosiaan perustaa itsetuntoni työpaikoilla esimiesten ja pomojen ällöjen kommenttien, baareissa humalaisten miesten huutelujen ja lääppimisen sekä kadulla random miesten seksiehdotusten varaan?
Nuo ovat ainoita mitä olen saanut kuluneen vuoden aikana "huomionosoituksina" miehiltä. Kiitos paljon, pärjäisin erittäin hyvin ilmankin.
En tiedä mikä itsetuntoni olisi, jos olisin saanut eri määrän seksuaalista huomiota kuin olen tähän mennessä saanut.
Ei yhtään. Sinkkuna olen ollut nyt 10 vuotta eikä itsetunto-ongelmia.
Miksi rakentaa itsetunto ulkopäin tulevalle huomiolle, outoa.
0% eli en laske mitään sen varaan. Jos se loppuisi, no ei sitä ole ikinä ollut, joten saattaisin löytää elämäni miehen.
Ihastumisen se vaihe, kun ei vielä tunneta kovin hyvin, nostaa itsetuntoa eniten. Vakiintuneessa suhteessa huomionosoitukset kuuluu peruskuvioihin.
Nuorena kyllä aika paljon muttei se enää ole tärkeää. Kasvoin sen yli.
Vierailija kirjoitti:
Sillehän se pitkälti perustuu.
En ole edes kovin kiinnostunut miehistä, mutta huomiota tarvitsen päivittäin.
Harvinainen rehellinen nainen.
Minulla on loistava itsetunto ja se ei perustu miesten antamalle huomiolle lainkaan... mutta olenkin aseksuaali.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillehän se pitkälti perustuu.
En ole edes kovin kiinnostunut miehistä, mutta huomiota tarvitsen päivittäin.
Harvinainen rehellinen nainen.
Onko sulla varaa puhua täällä miesvihasta. Aika harva nainen täällä alentuu tuollaiseen sentään kuin sinä.
En yhtään, koska en saa yhtään. Kuitenkin minua pidetään hyvänä tyyppinä ja seuraani hakeudutaan ja olen myös työssäni arvostettu asiantuntija. Se tasoittaa, joten itsetunto on ihan kunnossa.
Ennen yritin perustaa itsetuntoni sen varaan. Huomasin ettei itsetuntoa voi rakentaa miesten huomion varaan. Miehet ovat elukoita, eikä heidän vieteillään ole mitään tekemistä sen kanssa kuinka hyvä ja arvokas olen.
Helppoahan sitä on saada miehiltä huomiota, mutta kun sillä ei ole mitään arvoa, sillä ei elä, eikä tuo onnea.
Ei yhtään. Minun itsetuntoni lähtee minusta itsestäni sisältäpäin, ei ulkopuolelta.
Ehkä noin 10%. Jos se loppuisi vastaava osuus itsetunnon kohotuksesta pitäisi saada jostakin muualta... tai no en ajattele että itsetuntoni olisi kiinni tuosta osuudesta tai miehistä.
No ei kyllä yhtään, eikä ole koskaan perustunutkaan. Kyllähän se itsetunto perustetaan jo varhaislapsuudessa ja rakennellaan pikkuhiljaa erilaisten vuorovaikutustilanteiden myötä. Minulla oli ihana isä, jolta sain varmaan tarpeeksi hyväksyntää niin, ettei sitä ole koskaan tarvinnut etsiä kenenkään miehen saati monien miesten taholta. Lisäksi pärjään mainiosti omillani, niin ettei senkään takia tarvitse panikoida siitä, ettei mahdollisesti saisi parisuhdetta kaikilla herkuilla. Itse asiassa olen elänyt parisuhteessa jo vuosia, mutta en pelkää sitäkään, että tämä joskus tavalla tai toisella päättyisi. Minä pärjään aina, nou hätä.
En saisi vastata tähän, mutta kun on niin mehukas aihe niin täytyy, on pakko.
Tykkään enemmän puhua itseluottamuksesta. Naisten kanssa minulla ei ole mitään itseluottamusta ja se johtuu ihan siitä, että en saa heiltä positiivista huomiota, tästä syystä olen naisten edessä ihan mato. Ylianalysoin kaikki kanssakäymiseni naisten kanssa ja mietin pääni puhki, että mitä se ja tuo tarkoitti. Totuus lienee se, että en ole naisten mieleen. Miksi edes olisin, koska olen ruma, tylsä, köyhä, sairaalloisen ujo ja hiljainen poika, joka ei tiedä naisista ja iskemisestä yhtään mitään. Välillä taas keksin päässäni ihan vitun utopistisia ajatuksia siitä, että miten joku nainen muka voisi olla kiinnostunut minusta, sitten aina herään miettimään sitä, että mitä se minusta muka haluaisi. Olen oikeasti niin luuseri, että jos joku nainen minusta kiinnostuisi ja haluaisi tutustua niin se kiinnostus häviäisi ihan saman tien kun pitäisi alkaa kertoa itsestäni ja elämästäni. Surullista, mutta valitettavan totta.
No onneksi itseluottamukseni on ihan ok muissa asioissa joista pidän. Pidän toki naisistakin, mutta en pidä siitä mitä kaikkea paskaa pitää kokea saadakseen se nainen, tai ei "SE" vaan joku.
Terveisin Naispelko22
En saa huomiota miehiltä, ihan hyvä itsetunto silti.