Lapseni keskiarvo 9,9

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi sanoa, että onhan tuossa vielä parantamisen varaa. :)

 

Niin on. Valinnainen kotitalous oli 9.

Valinnainen kotitalous?

Meinasin juuri kysyä missä hän epäonnistui

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lukiossa, niin isot aplodit. Jos peruskoulussa, niin eipä tuo vielä mitään lapsineroa tai tulevaa lääkäriä automaattisesti tarkoita.

Niin ja yläpeukutin toki AP:n viestin. Hieno suoritushan tuo on kaikesta huolimatta.

Öö Olen ll ja peruskoulusta, kun pääsin keskiarvo oli 6, 7...

Tarkoittaako ll lääketieteen lisensiaattia?

Eikun ll -luokan kansalainen..

Meidän kuudesluokkalaisen keskiarvo oli 7.9 ja ollaan miehen kanssa kovin tyytyväisiä.

Joistakin kirjoituksista kateus paistaa rivien välistä.

Itsellänikin meinasi kateuspeikko voittaa , mutta ymmärrän ,että lahjatonta ihmistä ei ole joten turha kadehtia.

Nykyään monilla ystävien/sukulaisten ainakin tyttölapsilla peruskoulussa  on keskiarvo ollut yli 9. Olen sitä joskus ajatellut, että onkohan arvostelu jotenkin erilaisempi kuin akaisemmin esim. -70-luvulla, kun silloin luokalla ei ollut montaa, jolla sellainen keskiarvo.  

Vierailija kirjoitti:

Jos alakoulusta, niin kiltti lapsi. Jos yläkoulusta, niin kiltti lapsi, joka tekee myös töitä enemmän kuin kaverinsa. Jos lukiossa, niin indikoi jo jonkin verran tulevaisuutta. Tyttö vai poika? Mammanko ansiota?

Taidan olla vähän ilkeä, kun sanon, että jatko-opinnoissa keskinkertaiset pärjäävät usein paremmin kuin kympin tytöt, ainakin psyykkisesti. Aina ei tule huippupisteitä tenteistä. Kympin tytöt itkivät aikoinaan älyn köyhyyttä, kun tuli vain keskinkertainen pistemäärä. Ja voi kauhistus, jos joku keskinkertaisuus sai korkeammat pisteet. Näin sanoo vanha humanisti omalla kokemuksellaan (siis keskinkertaisuus!)

Humanistit jostain syystä ajattelevat näin, koska itse ovat (ehkä) loistaneet korkeakoulussa humanistisissa opinnoissaan, mutta ovat peruskoulussa olleet korkeimmillaan keskinkertaisia. :D Tunnistan erittäin hyvin ajatusmaailmasi, koska olen ollut jonkin verran samanlainen...

Mutta juuri näiden asenteiden takia haluan opettaa omalle lapselleni, että on todella jees olla se kympin oppilas. Niitä ihmisiä tulee aina riittämään (etenkin Suomessa), jotka yrittävät latistaa ties millä syillä, mutta niistä voi nakata paskat, ja tämän sanon kyllä lapselleni suoraan.

Lapset ovat nykyään fiksumpia. Niihin satsataan paljon enemmän ja kysymyksiin vastataan järkevästi.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään monilla ystävien/sukulaisten ainakin tyttölapsilla peruskoulussa  on keskiarvo ollut yli 9. Olen sitä joskus ajatellut, että onkohan arvostelu jotenkin erilaisempi kuin akaisemmin esim. -70-luvulla, kun silloin luokalla ei ollut montaa, jolla sellainen keskiarvo.  

Mun pojalla lukuaineiden keskiarvo yli 9 ja käyttäytyminen 7 :D

Tämä siis ilmeisesti yläasteelta? Hieno suoritus toki, mutta ei välttämättä kerro mitään tulevasta koulumenestyksestä. Ikävä sanoa tämä, mutta jatko-opinnoissa (lukio) sama tulos on käytännössä mahdoton saavuttaa suurempien opintokokonaisuuksien sekä korkeampien arvosanarajojen takia. Kannattaakin painottaa lapsellesi, että mihin tahansa jatko-opintojen pariin hän hakeutuukin, ei mahdollisimman korkea kaikkien aineiden keskiarvo ole enää tärkeä tai edes tavoiteltamisen arvoinen asia, vaan kannattaisi miettiä nyt tarkkaan mikä lasta kiinnostaa ja suunnata huomio pääasiassa siihen. Itse opin tämän kantapään kautta, kun yläasteen "kympin oppilaana" yritin jatkaa samaa linjaa myös lukiossa, mutta eihän siitä mitään tullut, masennusta ja koulumenestyksen romahdus vain. Vasta abivuonna tajusin antaa kaikkeni matikan ja luonnontieteiden pariin, mistä sain eniten tyydytystä, ja jättää muut aineet "kunhan nyt läpi pääsen" -asteelle. Tästä oli myöhemmin huomattavasti hyötyä jatko-opintoihin suunnatessa. Kyseinen asia vaati kuitenkin vahvan asennemuutoksen ja sen asian tajuamisen, ettei minun tarvi tai ole edes järkevää olla täydellinen kaikessa. Tärkeämpää on se, että keskittyy siihen, mikä kiinnostaa itseä (ja missä on itse hyvä), sillä se antaa parhaan pohjan myöhemmälle koulutukselle ja helpottaa ammatinvalintaa. 

Itselläni oli yläasteella k.a 9,6, lukiossa 9,3.  Onneksi luin lukiossa pitkän matikan, kemian ja fysiikan, jotta pääsin jonkinlasiin ansioihin teknillisen yliopiston kautta. Yliopistotodistuksia ei olla työhön otossa koskaan kysytty, tärkeintä on ollut työkokemus ja antamani vaikutelma työhaastattelussa.

Hyvä keskiarvo ei ennusta suoranaisesti mitään. Kova kisa on opiskelupaikoista, mutta työelämässä sosiaaliset taidot ratkaisevat eniten ja niitähän ei koulussa opeteta.

Pojat ovat monta vuotta tyttöjä henkisesti jäljessä. Kirivät ja motivoituvat usein vasta työelämässä, ottavat huiman kirin kympin tyttöjen ohi.

Hyvän keskiarvon omaavia tulisi muistuttaa, että kelpaavat ilman hyvää todistustakin ja kannustaa välillä epätäydellisyyteen. Elämässä tulee aina välillä pettymyksiä  ja kaikkea ei voi hallita. Yliopistossa ja korkeakoulussa ahdistuu ja palaa helposti loppuun, jos pyrkii täydellisyyteen.

Ja niitä, joilla keskiarvo ei loista, on hyvä muistuttaa, että ovat hyviä tyyppejä ja heidän aika koitaa vielä.

Vastaa hyvinkin entisaikojen seiskaa,nykyisin numerot saa helposti.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään monilla ystävien/sukulaisten ainakin tyttölapsilla peruskoulussa  on keskiarvo ollut yli 9. Olen sitä joskus ajatellut, että onkohan arvostelu jotenkin erilaisempi kuin akaisemmin esim. -70-luvulla, kun silloin luokalla ei ollut montaa, jolla sellainen keskiarvo.  

Nykyään oppilaiden keskimääräinen taso, osaaminen ja motivaatio on laskenut sen verran, että sellaisen ns. tunnollisen perushyvän on helpompi erottua edukseen. Siihen vielä päälle ahkera ja kuuliainen luonne, niin noita kymppirivistöjä on mahdollista saavuttaa.

Psykologina huolestuisin. Miksi lapsi ylisuorittaa? Kokeeko jäävänsä ilman hyväksyntää jos ei onnistu täydellisesti kaikessa?!

•Ponnistelet menestyäksesi ja olet kunnianhimoinen, energinen ja taitava. Olet itsevarma ja sopeutuvainen, joten ihmiset pitävät sinua viehättävänä ja kiinnostavana. Käyttäydyt diplomaattisesti ja tasapainoisesti mutta mietit paljon omaa olemustasi ja sitä, mitä mieltä muut ovat sinusta.

•Heikkouksiisi kuuluu se, että käytät liian paljon aikaa työhön ja olet hyvin kilpailuhenkinen.

•Parhaimmillasi sinusta kehittyy roolimalli, joka innostaa muita.

•Olet menestystä tavoitteleva ja pragmaattinen: joustava, taitava, määrätietoinen ja itsetietoinen.

•Pelkäät olevasi tarpeeton.

•Tavoittelet arvostusta.

•Sinua kannustaa halu erottua joukosta, tehdä vaikutus muihin ja saada osaksesi huomiota ja ihailua.

•Tavallisesti käytät paljon aikaa tehdäksesi parhaasi, olet tehokas ja sinulla on mahdollisuuksia edetä pitkälle. Itsetuntosi riippuu siitä, saavutatko tavoitteesi, ja pelkäät epäonnistumista. Tavoitellessasi uralla etenemistä vertaat koko ajan itseäsi muihin ja olet erittäin kiinnostunut siitä, mitä muut ovat mieltä sinusta ja odottavat sinulta. Olet pinnalta siloiteltu ja pidät todelliset tunteesi piilossa - myös itseltäsi. Läheisyys on sinulle ongelma, tuijotat omaan napaasi ja toivot, että kaikki muutkin ovat sinusta kiinnostuneita.

•Kun kaikki sujuu hyvin, olet energinen ja pätevä ja erittäin itsevarma. Uskosi kykyihisi ja mahdollisuuksiisi tarttuu muihin, jotka sitten arvostavat ja ihailevat sinua ilman, että sinun täytyy kehua itseäsi. Voit olla vaatimaton ja ihmisystävällinen. Sinulla ei ole mitään salattavaa vaan voit esiintyä sellaisena kuin todellisuudessa olet.

•Kun jokin menee vikaan, muutut viekkaaksi ja alat käyttää muita hyväksi. Epäonnistumisen pelkosi saa sinut peittelemään vikojasi ja alat ratsastaa muiden saavutuksilla. Sinusta tulee epäluotettava, vastuuton, ilkeä ja pahansuopa. Ääritapauksessa sinusta voi tulla psykopaatti tai jopa murhaaja.

•Bill Clinton ja Arnold Schwarzenegger ovat tyypillisiä suorittajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lukiossa, niin isot aplodit. Jos peruskoulussa, niin eipä tuo vielä mitään lapsineroa tai tulevaa lääkäriä automaattisesti tarkoita.

Niin ja yläpeukutin toki AP:n viestin. Hieno suoritushan tuo on kaikesta huolimatta.

Öö Olen ll ja peruskoulusta, kun pääsin keskiarvo oli 6, 7...

Tarkoittaako ll lääketieteen lisensiaattia?

kyllä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lukiossa, niin isot aplodit. Jos peruskoulussa, niin eipä tuo vielä mitään lapsineroa tai tulevaa lääkäriä automaattisesti tarkoita.

Niin ja yläpeukutin toki AP:n viestin. Hieno suoritushan tuo on kaikesta huolimatta.

Öö Olen ll ja peruskoulusta, kun pääsin keskiarvo oli 6, 7...

Tarkoittaako ll lääketieteen lisensiaattia?

kyllä

Ei tarkoita, LL tarkoittaa ja jokainen oikea LL sen tietää.

Lapsillani ka:t 7-9,2, kolme eri henkilöä, kolme eri elämää, kolme ihanaa persoonaa. Kaikista äärettömän kiitollinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lukiossa, niin isot aplodit. Jos peruskoulussa, niin eipä tuo vielä mitään lapsineroa tai tulevaa lääkäriä automaattisesti tarkoita.

Niin ja yläpeukutin toki AP:n viestin. Hieno suoritushan tuo on kaikesta huolimatta.

Öö Olen ll ja peruskoulusta, kun pääsin keskiarvo oli 6, 7...

Tarkoittaako ll lääketieteen lisensiaattia?

kyllä

Ei tarkoita, LL tarkoittaa ja jokainen oikea LL sen tietää.

Mäki mietin, että mikä ihmeen kakkonen? Kaikki yliopistotutkinnot kirjoitetaan isolla niin kyllä tossa ei tainut totta olla kuin keskiarvo.

Vierailija kirjoitti:

Jos lukiossa, niin isot aplodit. Jos peruskoulussa, niin eipä tuo vielä mitään lapsineroa tai tulevaa lääkäriä automaattisesti tarkoita.

Eipä tuo tarkoita automaattisesti tulevaa lääkäriä, vaikka olisi tuollainen keskiarvo lukiossakin.

Aplodit silti täältäkin, hyvä keskiarvo.

Onnittelut lapsellesi!

Meillä pojan ka oli nyt 9,8 ja lukuaineista tasan 10. En oikein ole vieläkään tajunnut asiaa..