Miksi monet äidit eivät panosta ulkonäköön?
Meen dösälla töihin melkein päivittäin ja näen siis usein äitejä lapsineen. Olen huomannut, että tosi moni aika vanhempiekin lasten (esim. 4-8v.) äidit jättävät hiukset sojolleen, naamat meikittä, ja pukeutuvat suunnilleen kuin lapsensa eli kura-asuihin tai verkkareihin. Ymmärrän, ettei ihan nuorien vauvojen äideillä välttämättä ole aikaa tai energiaa, mutta entä nämä vanhempien lasten äidit? Meidän äiti jaksoi aina vähän laittautua, vaikka kävi töissä ja piti huolen neljästä nuoresta lapsesta.
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
no itseä nauratti ja säälitti tänään leikkipuistossa äiti, jolla oli pillifarkut ja nahkasaappikkaat.. siellä märässä loskassa ! itse seisoskelin tyytyväisenä kumisaappaissa, tuulihousuissa ja kevyttoppiksen huppu silmillä.
Tekee niin tai näin niin arvostelua tulee.
Mä saatan käydä lapsen kanssa puistossa pillifarkuissa ja saappaissa samalla kun käydään muuten kaupoilla. En lähde siinä välissä vaihtamaan vaatteita. Pesukoneet on sitä varten jos vaatteet likaantuu, paitsi eihän ne siinä seisoskellessa juuri likaannu, vai mitä.
Kun on omia lapsia niin ei oo enää tarvetta eikä vois vähempää kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla syynä vaihtuvat prioriteetit. Joinakin päivinä on aikaa ja energiaa laittautumiseen ja sitten on ne päivät, jolloin to do-lista on pitkä ja menen tukka putkella paikasta toiseen ilman aikaa katsoa itseään peilistä.
Viimeisen 7 vuoden aikana olen saanut 4 lasta ja pelkästään raskauspahoinvointiin ja jatkuvaan oksenteluun on mennyt yhteensä vuosi. Ja tähän päälle pikkuvauva-aika parin tunnin yöunilla.
Heti kun tilanne helpottaa, meikkaan ja laittaudun. Mutta kun päällä on haastava elämäntilanne, oma ulkonäkö on ajatusten häntäpäässä.
Suomessa ja etenkin pienellä paikkakunnalla on ihanan vapauttavaa, ettei tätä tarvitse stressata. Saa vain olla. :)
Mahtaa neljän lapsen jälkeen olla löysät paikat
Joskus hämmästyttää miten näillä palstoilla ihmiset pitävät omaa tapaansa ja mielipidettään ainoana oikeana. Tuon nyt ymmärtäisi jos kyse olisi moraalikysymyksistä (saako lasta lyödä, saako muita pahoinpidellä), mutta pukeutuminen ja ulkonäkö? SE, mitä minusta Suomessa kaivattaisiin ei ole lisää normeja pukeutumiseen vaan erilaisuuden hyväksymistä. Miettikääpä suurkaupunkeja, siellä on erilaisia etnisiä väestöjä, erilaisia alakulttuureja jne. Harvoin jäädään tuijottamaan kenenkään ulkonäköä. Täällä tuskaillaan jos meikit on joltain jäänyt laittamatta (tai arvostellaan toisen pynttäystä). Suvaitsevaisuutta lisää, toivon!
En ole edes äiti, mutta en silti jaksa laittautua. Miksi pitäisi? En yritä tehdä vaikutusta kenenkään, mua ei vaan yleensä kiinnosta jos joku random Citymarketin kassalla ajattelee että "onpa nuhjuinen nainen". Mitä vitun väliä, oikeesti?? Puen ruokakauppaan lähtiessä ekat käteen osuvat vaatteet, vähän nyt sään mukaan katson tietty. Kaupungille laitan sentään yleensä farkut, koska silloin saa paremmin palvelua ja saatan käydä kahvillakin Ihan ryönäisenä on mielestäni epäkunnioittavaa mennä ravintolaan tai kahvilaan.
Meikkaan jos lähden ulos syömään tai on muuta spesiaalia, koska se kuuluu kulttuuriimme ja haluan saada sen erityisemmän fiiliksen itselleni. Tai jos leikimme mieheni kanssa seksileikkejä, niin pynttäydyn rooliin sopivasti. Tällöin tunnen oloni erilaiseksi kun joka ikinen arkipäivä, mikä on minulle tärkeä rentoutumiskeino.
Mutta en vaan käsitä, miksi ulkoillessa tai arkivelvollisuuksia hoitaessa pitäisi laittautua. Käytännöllisyys on näissä tilanteissa tärkeää, ei ulkonäkö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen laittautumisodote on jälleen kerran vain seksistinen ja naista esineellistävä. Ei miestenkään odoteta meikkaavan, joten miksi naisten pitäisi laittaa myrkkytököttejä? Näyttääkseen seksikkäältä (naiselliselta)??
Niin kauan kuin naiset meikkaavat, pukeutuvat paljastavasti ja käyvät silikonileikkauksissa, niin todellista tasa-arvoa ei synny!
Mä niin vihaan tätä naisten yksinkertaisuutta ja kilpailuhalua! Tärkeintä on vain olla seksikäs miehiä varten. Mies on aina siis ylemmässä asemassa tällä logiikalla.
Silloin kun jotkut naiset eivät laittaudu miestä varten, vaan ajattelevat vaikka omaa jaksamistaan ja lapsien tarpeita ensisijaisesti, niin sitten joku yksinkertaisuus alkaa heti valittamaan!!
Höpö höpö. Todellista tasa-arvoa on se että nainen otetaan vakavasti kaikkine meikkeineen ja hiuspidennyksineen eikä leimata ulkonäön perusteella automaattisesti bimboksi. Edelleenkin, 2000-luvulla täällä pidetään uskottavana mahdollisimman neutraalia ja jopa miesmäistä ulkonäköä naisilla. Ja tämän aiheuttaa naiset itse väheksymällä toisiaan. Niin pitkään kun nainen on naiselle susi, ei todellinen tasa-arvo tule koskaan toteutumaan.
Kyllä minä uskon vakaasti siihen, että naiset meikkaavat huomiota varten. Se on opittu tapa, meikki = naisellista. No mikä sitten on naisellista? Sellainen nainen, joka kääntää miesten päät. Sitähän naiset todellisuudessa haluavat. Kysymys kuuluu, miksi naisten pitäisi haluta tätä? Miksi meidät on opetettu siihen?
Tämäkin keskustelu lähti liikkeelle pohjimmiltaan siitä oletuksesta, että meikkaus olisi odotettavaa naiselta.
Mutta olen siitä samaa mieltä, että on todella harmillista, että nainen on naiselle susi. Mutta se johtuu keskinäisestä kilpailusta. Kuka on seksikkäin, kuka rypyttömin, hoikin jne... Ja voittona on miesten ja naisten ihailu.
Mietin ihan samaa juuri eilen! Näin naisen jolla oli noin 6v ja 3v tytöt. Naisella oli oranssi polviin asti oleva löysä toppatakki, vihreä villapipo jonka alta pilkotti maantienharmaa huonokuntoinen tukka ja kaiken kruunasi selässä oleva pieni reppu. Tuli surullinen olo. Ei minua haittaa, että ihmiset ovat rumia, mutta tulee kamala olo. Miksi ei edes hoitoainetta?
Itse en kehtaisi niin homssuisena kulkea. Varsinkaan miehen kanssa. Mun mielestä on kumppanin arvostamista, että näyttää nätiltä ja edustavalta, kodin ulkopuolella ainakin. Kyllä mäkin sanon miehelle että ajaisi sängen jos meinaa karvanaamalla lähteä..
Ja ymmärrän jos on aina ollut tyylitön, mutta juurikin se, että lapsen jälkeen ulkonäkö laskee vietävästi on anteeksiantamatonta!
Vierailija kirjoitti:
no itseä nauratti ja säälitti tänään leikkipuistossa äiti, jolla oli pillifarkut ja nahkasaappikkaat.. siellä märässä loskassa ! itse seisoskelin tyytyväisenä kumisaappaissa, tuulihousuissa ja kevyttoppiksen huppu silmillä.
Ai että! Eikö ole ihanaa, kun tietää miten kuuluu olla oikein ja vielä sääliä niitä, jotka ovat toisenlaisia.
Vierailija kirjoitti:
Itse pukeudun sään ja tilanteen mukaan niinkun lapsikin. Jos on kostea ilma niin vedän sen goretexin päälle enkä meikkaa ja pipon päähän. Keskusta-alueella kun asuu niin varmaan joku minustakin ajattelee että ompas siinä taas laittautumaton tuulipukumamma, kun puistoon mennään.
Pärjääkö goretexeillä oikeasti sateisessa ja märässä puistossa? Mullakin on vettähylkivä tuulipuku mutta siitä menee aina jossain vaiheessa vesi läpi kun sataa ja istuu märillä penkeillä.
Hyvä että on terveitsetuntoisia naisia, jotka kykynevät rakastamaan itseään luonnollisina meikittä.
Hyiiii. Oikein ylpeilette tuulipuvuilla, en kestä 😅 sama kuin mammaryhmässä:"ei mua nykyään kiinnosta mitä ihmiset ajattelee, ihan hyvin voin mennä ilman meikkiä kauppaan! Teiniajat on ohi" ok, eli me jotka pidämme itsestämme huolta olemme teinejä 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
no itseä nauratti ja säälitti tänään leikkipuistossa äiti, jolla oli pillifarkut ja nahkasaappikkaat.. siellä märässä loskassa ! itse seisoskelin tyytyväisenä kumisaappaissa, tuulihousuissa ja kevyttoppiksen huppu silmillä.
Ai että! Eikö ole ihanaa, kun tietää miten kuuluu olla oikein ja vielä sääliä niitä, jotka ovat toisenlaisia.
Onhan se hauskaa katsella miten sade ja tuuli uppoavat kangastakkiin ja farkkuihin ja loskavesi tunkeutuu nahkasaappaiden sisään kun itse on goretexien sisällä suojasssa sateelta ja tuulelta.
Meikkaan ja laitan hiukset vasta toimistolla. Ennen sitä pusken lastentattaita 2km päiväkotiin tuulessa ja tuiskeessa hiki hatussa ja hyppään sitten bussiin. Matkan varrelle mahtuu moni hali ja poski-vasten-poskea tilannetta, viimeistään kun vilkuitetaan heipat päiväkodissa.
En meikkaa aamulla enkä laita korkkareita sillä aamulenkin jälkeen molemmat olisivat surullisessa kunnossa. Enkä tahdo meikkejä lapsen poskille ja vaatteille.
Mutta tervetuloa klo.9 meidän toimistolle, jossa sitten liikun korkkareissa, kotelopuvussa ja asianmukaisessa meikissä.
Ei vaan kiinnosta. Töihin ja hoitoon lähdetään niin, että töissä ollaan seiskalta. Töissä on työvaatteet. Haen lapset, kotiin, pyykkiä, tiskiä, ruuanlaittoa, harrastuksiin kuskaamista, iltapuuhat. Ei siinä hirveesti ole aikaa esitellä sitä pyntättyä ulkonäköä, joten miksi ihmeessä ei puhtaat vaatteet ja puhdas olemus riitä? Miksi pitäis laitella vielä huulikiiltoa naamaan? Miksi pitäisi pukeutua kurasäälle hienoihin bootseihin tai nilkkureihin, kun goret on fiksummat ja tuulen- ja kosteuden pitävä takki kuraisen auton kanssa kivempi kuin villakangastakki? Aah, eikä oo edes sitä miestä, jolle pitäis keikistellä, eikä haluakaan hankkia sellasta enää elämääni, tyytyväinen näin.
Noh syitä siihen miksi ei tule meikattua on miljoona. Aamulla ylös, huollat lapselle päivävaattwet, puhtaan vaipan ja aamupalan. Kun lapsi syö touhuan pientä siivoilua astiat tms.
Lapsi syönyt. Putsaan jäljet ja lapsen puurosta. Lapsi touhuaa ja itse hillun yöpaodassa tukkapystyssä rätti kädessä. Lapsi haluaa ulos, kitisee, tylsistyy ja koirakin pitää käyttää. Koira tuijottaa eteisessä. Vedän hiukset kiinni tai pipon päähän ulkoiluvaatteet kaapista. Käytetään koira, viedään sisälle ja lähdetään ulos.
Ulkoilun jälkeen ruoka-aika jälleen. Lapselle ruoka ja itse taas vähän siivoaa siinä samalla. Pesut ruokailun jälkeen, yhdessä leikkimistä ja sitten onkin päiväuniaika ja aikaa itselle. Syön ja asetun sohvalle. Ei tule mieleen kaivaa meikkejä ja alkaa meikkaamaan.
Ehkä johonkin väliin aamulla saisi sen ehostushetken, mutta aika hektisiä aamut/päivät lapsen kanssa ovat.
Vierailija kirjoitti:
Meikkaan ja laitan hiukset vasta toimistolla. Ennen sitä pusken lastentattaita 2km päiväkotiin tuulessa ja tuiskeessa hiki hatussa ja hyppään sitten bussiin. Matkan varrelle mahtuu moni hali ja poski-vasten-poskea tilannetta, viimeistään kun vilkuitetaan heipat päiväkodissa.
En meikkaa aamulla enkä laita korkkareita sillä aamulenkin jälkeen molemmat olisivat surullisessa kunnossa. Enkä tahdo meikkejä lapsen poskille ja vaatteille.
Mutta tervetuloa klo.9 meidän toimistolle, jossa sitten liikun korkkareissa, kotelopuvussa ja asianmukaisessa meikissä.
Todella fiksu tapa! KUn lapse oli pienempiä ja menin hakemaan heitä tarhasta pidettiin aina halihetki kyykyllään, siinä halasivat kurahousuissaan. Joskus näki naisia jotka kiljahtivat lapsen lähestyessä, Alä! pelkäsivät vaatteidensa puolesta... Minä pidin työmatkalla ajotakkina sitä vanhempaa takkia, ei haitannut lasten likistelyt. Noin järkevästihän toimivat myös ne pyöräilijät, suihku ja vaatteiden vaihto, sitten taas työrooli päälle.
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä koske pelkästään äitejä vaan ihmisiä ylipäänsä. Miksi jotkut ovat aina laitettuja, huoliteltuja ja timmissä kunnossa? Miksi taas toiset ovat ylipainoisia jo ennen lapsia? Minä olen aina huolehtinut itsestäni ja kyllä lasten myötä kiloja tuli (ja nyt olen pullea). Olen kuitenkin päättänyt että ainakin 45 ikävuoteen asti pidän huolta itsestäni joten nämäkään kilot eivät jää pysyvästi. Minusta kaduilla kulkee myös miehiä jotka voisivat tehdä jotain kaljamahoilleen ja näyttää huolitellummilta, miksi heitä ei arvostella samoin?
Miten ihmeessä ne lapset liittyvät ylipainoon?
Itse olen ollut ylipainoinen koko elämäni, kunnes sain toisen lapseni, minkä jälkeen olen laihtunut 22 kg. Nyt BMI 24,9. Vielä 8 kg haluan laihtua.
Mulla syynä vaihtuvat prioriteetit. Joinakin päivinä on aikaa ja energiaa laittautumiseen ja sitten on ne päivät, jolloin to do-lista on pitkä ja menen tukka putkella paikasta toiseen ilman aikaa katsoa itseään peilistä.
Viimeisen 7 vuoden aikana olen saanut 4 lasta ja pelkästään raskauspahoinvointiin ja jatkuvaan oksenteluun on mennyt yhteensä vuosi. Ja tähän päälle pikkuvauva-aika parin tunnin yöunilla.
Heti kun tilanne helpottaa, meikkaan ja laittaudun. Mutta kun päällä on haastava elämäntilanne, oma ulkonäkö on ajatusten häntäpäässä.
Suomessa ja etenkin pienellä paikkakunnalla on ihanan vapauttavaa, ettei tätä tarvitse stressata. Saa vain olla. :)