Lue keskustelun säännöt.
Olen kateellinen raskaana olevalle kaverilleni
18.12.2015 |
Olen raskaana, laskettu maaliskuussa. Lapsi ei ollut suunniteltu eikä lapsen isä ole enää kuvioissa, mutta haluan ehdottomasti pitää lapseni ja rakastan häntä jo valmiiksi. Tuntuu että elämässäni on ollut jo pitkään aukko, jonka hän täyttää.
Aika pian sen jälkeen kerroin raskaudestani, kaverini kertoi omasta raskaudestaan. Raskaus oli pidemmällä kuin omani ja heidän laskettu helmikuun puolella. Siitä asti olen vertaillut meitä. Tunnen alemmuudentunnetta ja vihaa.
Tuntuu että kaverini pystyy tarjoamaan paremman elämän lapselle. Kaverillani on mies eli lapsellansa isä. He ovat boheemeja ihmisiä, jotka hassuttelevat alituiseen, järjestävät lautapeli-iltoja, laittavat herkullisia ruokia ja tarjoiluja ja tekevät jo nyt kaikkea mitä lapsen kanssa voisi tehdä, käyvät sirkuksessakin. Heillä on erilaisia mielenkiinnonkohteita kuten kulttuuri, eläimet ja maantiede, joita tulevat lapselleenkin opettamaan. Heidän kotinsakin tuntuu lapsiystävällisemmältä, heillä on lämmin tumma retrohenkinen sisustus ja hyllyt notkollaan hauskaa tavaraa. Ei mitään yrittämisen makua, he ovat luonnostaan tuollaisia.
Minun kotini ei ole niin "lapsiystävällinen" ja tunnen olevani kaukana tuollaisesta leikkisyydestä. Toivon että löydän sen kun lapseni syntyy ja olen hänen kanssaan, mutta mieltä on alkanut kalvamaan. Tuntuu että yhteiset tutut vertailevat minua tähän pariskuntaan ja pariskunta voittaa jokaisen erän. Lapseni kasvaa toisen lapsen varjossa?
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei vertaile raskaana olevia kuin korkeintaan vatsojen kokoa!
Lopeta itsekin tuollainen vertailu. Sä et selvästikään ole boheemi hassuttelija eikä tarvitsekaan. Me ollaan jokainen erilaisia ja hyvä niin. Sä olet varmasti ehkä jopa parempi äiti lapsellesi kuin kaverisi. Sitä ei voi vielä tietää ja jokainen äiti on erilainen äiti ja se paras omalle lapselleen.
Älä vertaile, kaikkien ihmisten elämissä on niin hyviä kuin huonoja puolia. Itse tiedän tällaisen boheemin hassunhauskan perheen jossa ns. vapaa kasvatus ja varsinkin vanhin lapsi hankala ja ei tottele helpolla.
Tärkeintä on rakastaa omaa lastaan ja tarjota hänelle turvallinen ympäristö elää :)
Ai että kun boheemiparin vauva onkin aurinkoinen hymytyttö joka konttaa puolivuotiaana ja kävelee 9 kuisena ja puhuu 1-vuotiaana. Sinulla on huumorintajuton möllinaama jolla on kehitysviivästymää ja motoriikkaongelmaa, jäätävää uhmaa ja aggressiota eikä puhettakaan tule vielä 2-vuotis syntymäpäivänä.
Parempi hakea masennuslääkkeet jo kaappin odottamaan!
Tiesitkö ap, että kaikki kuvailemasi tunteet ovat oireita raskausajan masennuksesta? Oletko keskustellut koskaan kenenkään kanssa, siis kenenkään ammattilaisen kanssa, näistä ajatuksistasi? Suosittelen lämpimästi että niin teet, koska jos ajatukset jo raskausaikana on tuollaisia, sinulla on riski sairastua synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Joka siis oireilee esimerkiksi voimakkaana riittämättömyyden ja huonommuuden tunteena, sellaisena tunteena että ei ansaitse lasta tai ei osaa hoitaa häntä ja olisi parempi jos lapsi pääsisi parempaan perheeseen. Masennus voi oireilla myös ärtyisyytenä ja aggressiivisuutena sekä vaikeutena olla läsnä lapselle, ja nämä vahingoittavat lasta.
Ole tarkkana että hoidat itseäsi ja varjelet tätä kehittyvää äitiyttäsi. Sinä olet lapsellesi kaikkein rakkain, ja hän tarvitsee äidin joka voi hyvin. Meidän jokaisen aivan tavallisen äidin on ollut pakko oppia hyväksymään se, ettei äitinä ja ihmisenä ehkä voi elää sellaista elämää mistä haaveilee, ja ettei voinut tarjota lapselle sellaista elämää mitä pitää ihanteellisena. Joskus se on vaikeaa. Kaikilla on kuitenkin tämä yksi ainoa elämä ja se pitää elää pää pystyssä ja iloita siitä hyvästä mitä se voi antaa. Mistä lapsi on useimmille aivan kaikkein parasta elämässä. Onnea lapsesta ja onnea tuleviin kuukausiin ja vauvan kanssa elämiseen. Ole armollinen itsellesi. Elämän kommellukset ja virhevalinnat kuuluu elämään. Ensi vuonna tähän aikaan pieni vauvasi tuo elämääsi enemmän iloa kuin nyt osaat aavistaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai että kun boheemiparin vauva onkin aurinkoinen hymytyttö joka konttaa puolivuotiaana ja kävelee 9 kuisena ja puhuu 1-vuotiaana. Sinulla on huumorintajuton möllinaama jolla on kehitysviivästymää ja motoriikkaongelmaa, jäätävää uhmaa ja aggressiota eikä puhettakaan tule vielä 2-vuotis syntymäpäivänä.
Parempi hakea masennuslääkkeet jo kaappin odottamaan!
Ääh, köysi mieluummin!
Jos on pakko lisäätyä niin miksi se pitää tehdä jonkun luuseri paskan kanssa. Eikö olisi YHnkin parempi hankkia lapselle kunnon geenit.
Ei kannata. Sun mussukasta saattaa tulla oikea hurmuri tai söpöliini ja tuttaviesi vauvasta joku pullukka. Olen vauvan yh myös ja vaikka löydät paljon huonoja puolia yksinolemisesta niin siinä on myös todella paljon kaikkea hyvää, ymmärrät kun vauva syntyy että aikaa ei jää paljon mihinkään ylimääräiseen ja vauvan kasvaessa oma aikasi rajoittuu siihen kun vauva on mennyt nukkumaan ja usko pois siinä väsymyksessä ei monia kiinnosta pitää miestä tyytyväisenä ja levitellä haaroja ja antaa huomiota, koska olet kuluttanut kaiken energian vauvaan. Kukaan ei valita sulle mistään ruanlaitosta, siivoamisesta, huomiotta jätöstä, rahasta vaan voit tehdä ihan mitä huvittaa. Tosin on hyvä olla hyvä tukiverkko tai pyytää kunnalta apua jos niikseen tulee.