♥KESÄKUUN KERTTUJEN MAANANTAI♥

minkä takia sulla on otettu ne lapsivesinäytteet? Mä oon ollu " muualla" , kun siitä oot kertoillu. Te oottekin osa tosi ahkerasti täällä ja perillä toinen toistenne asioista, vähän harmi, ettei itselläni oo ollu aikaa yhtä hyvin tutustua teihin. Mutta aika paljon sitä jo kuitenkin eri nickeistä tietää. Voimia tulosten odottamiseen joka tapauksessa!



summersnow rv22+3

Mä kävin ä-polilla/ pelkopolilla ja siellä ultrassa löytyi vauvan päästä plexus kystia. Ne eivät vielä itsessään ole vaarallisia, mutta saattavat olla merkki todella vakavista kehityshäiriöistä (lähinnä kai 18-trisomia) Muuta poikkeavaa ei löytynyt, mutta mulla ikää sen verran (32v), että se nosti riskin sen verran korkeeksi, että sairaala tarjoaa punktion. Ei se riski nyt mikää älytön ole (1/226), mutta mun pää ei olis kestänyt odottaa loppuraskautta kun ei tiedä mitä on tulossa. Eli toi suhde tarkottaa siis sitä, että jos 226:lta sikiöltä löydetään noita kystia, niin yhdellä niistä on 18-trisomia. Toi 18-trisomia on sen verran paha juttu, että jos kromosomit sitä kertoo, niin teen keskeytyksen. Elinaikaa vauvalla ei yleensä kuulema olis kuin muutamia päiviä, jos elävänä syntyy. Mutta aika hyvin toi mies on mut aivopessy, kun olen jo itekin ruvennut ajattelemaan asiaa niin päin, että yli 99,5% varmuudella kaikki on hyvin. Mutta muutama piinallinen päivä olis vielä jäljellä....



Quest ja Minni 22+3

Vaikka noi todennäköisyydet, että jotain ois pielessä, on noin tosi pienet, niin siltikin varmasti aikas rankka tilanne! Liikkeetkin tietty jo tunnet? Mut ehkä tosiaan parempi, et jos jotain ikävää tulee eteen tai selviää, siis yleensäkin, niin sen parempi mitä aiemmin.



Itse en ole kuin 2rv pidemmällä kuin muutama vuosi sitten menettäessäni vauvan kohtuun... Silloin en ollut tuntenut liikkeitä, ja hiukan olin ollutkin huolissani... Mutta tosi surullista silloinkin. Toinen vastaava sattui sen jälkeenkin 3rv aiemmassa vaiheessa kuin silloin. Mutta surua on surtu, ja välillä suren vieläkin, ja kyllä se kipu pääosin on jo helpottanut ja minulla on kauniit muistot vauvoistani! Onneksi pyysin nähdä heidät synnytyksen jälkeen! Ihania olivat! Mutta kyllä miettii, et jos nyt sattuisi samanlaista, niin muutamakin viikko pidemmällä niin se on aina vaikeampaa. Puhumattakaan jos synnyttää täysiaikaisen ja elää vain muutaman päivän. Toisaalta joku täällä joskus jutteli, että kokisi psyykkisesti helpommaksi kuitenkin vauvan syntyä ja kuolla silloin kun on kuollakseen, niin ei tarvitse itse kantaa syyllisyyttä tai jossittelua päätöksestään. Mut vaikeita päätöksiä aina.



Toivottavasti en masentanut pohdinnoillani. Halusin vain kertoa, että tiedän jotain siitä, mitä vauvan menettämisen pelko on... Voimia! (Ja onneksi on todennäköisyyslaskentaa... Tuo on tosi pieni todennäköisyys.)



Summersnow