Neuroottisuus ja huolestuneisuus

Mielialalääkkeet siihen parhaiten auttaa.

Liikunta

Terapia. Itse en koskisi pitkällä tikullakaan noihin lääkkeisiin.

Ei mikään.

Musiikki ja sanojen kuuntelu. Tietty sellanen, joka ei muistuta huolista. Välillä kun tulee ahdistus, niin olen kuunnellut hevisaurusta😁

Meditaatio ja mindfulness, silloin kun olen malttanut niitä tehdä. Lääkkeitä olen syönyt repullisen, mutta lääkkeet ovat kuin moukari ja vievät mukanaan myös kaiken muun hyvän. Meditaation tehoavuudesta kuvaamasi ruminaation (ruminaatio=pakonomainen tarve toistaa mielessä jotain asiaa tai tilannetta) /pakko-oireisen häiriön hoidossa on myös jo ihan tutkimustietoakin. Kahden kk meditaatio kasvatti aivoihin uusia hermoratoja ja vähenti tarvetta tehdä pakonomaisesti toistettavia tekoja ja ajatuksia.

Toinen tärkeä asia voi osalle olla oikean ravintoainetasapainon löytäminen. Googlaa "Walsh protocol" ja "Mensah medical. " Walshin mukaan suurin osa mielenterveysongelmista johtuu korjaamattomista ravinneainepuutoksistä, mikä on tietenkin aika paljon sanottu, mutta ainakin osalla syy voi hyvinkin olla yksilöllisissä ominaisuuksissa ja tarpeesta saada tiettyä ravintoainetta tavallista enemmän. Omalla kohdallani lisäravinnesinkki on ollut joskus isoksi hyödyksi.

Jungilla oli myös hyviä pointteja neurooseista. Hän ei pitänyt niitä suoranaisen haitallisina, vaan jopa hyödyllisinä osoittamaan että elämää on jollain tapaa tarve muuttaa. Muutos voi olla vain sitä, että alkaa vähän kerrassaan meditoimaan enemmän ja enemmän ja luo niin vastapainoa ruminaatioon käytetylle ajalle.

Vauvan saanti, voi kohdistaa sen siihe

Joskus se auttaa, että kesken huolissaan olemisen pysähtyy, palauttaa tietoisesti ajatukset siihen hetkeen ja tilaan, jossa on. Silloin tajuaa, että juuri tällä hetkellä mitään pahaa ei tapahdu ja huolen aihetta voi setviä pienin askelin.

Kun on huolissaan, ongelma on juuri siinä, että on ajatuksissaan tulevaisuudessa tai ylipäätään jossain muualla kuin missä on.

Tähän oivallukseen kai tuo mindfulnesskin pyrkii.